Viime yö meni sitten siitä rattoisissa tunnelmissa, että poitsu oli dyykannut roskiksesta lähes tyhjän maitorahka purkin. Rahka oli selvästi maistunut hyvin, kun ennätettiin hätiin, ei rahkasta enää ollut tietoakaan. No mietittiin siinä sitten yhdentoista maissa, että eihän tommoinen hapanmaitotuote välttämättä mahan päälle käy. Toisin kuitenkin kävi, oksentaminen alkoi suunnilleen yhden aikoihin, eikä loppua näkynyt. Oksennus oli lähinnä pelkkää limaa ja maha selvästi ärtynyt. Keittelin sitten vauvalle yöllä vielä riisipuurot ja sitä se sitten vähän maistelikin. Ei tässä vaiheessa tullut mieleen tökätä canikuria nassuun. Wilson kävi nukkumaan riisit massussa ja minä sitten heräsin joskus puoli kolmen aikaan, kun taas oksennellaan. Näin jälkeen päin ajateltuna se riisi ei ehkä ollut paras ideani. Loppu yö sujui kuitenkin rauhallisesti, eikä masu tainnut enää vaivata.
Aamulla sitten syötin Wilsonille canikuria ja pienen annoksen omaa nappua hyvin turvotettuna. Ainakin tähän mennessä on hyvin pysynyt sisällä. Riisit ovat myös keitetty, että voi sitä antaa pikku annoksina pitkin päivää. Olemme ehkä selvinneet ensimmäisestä koitoksesta! Pakko kuitenkin myöntää, että väsyksissä koiran oksennuksia siivoillessani meinasi itku päästä. Olin silloin ihan varma, että kyseessä on jotain vakavaa ja mietin jo kuumeisesti eläinlääkärille soittoa. Onneksi odotin aamuun ja osasin sitten ajatella järkevästi.
Sitten vähän myös iloisempaa asiaa, Wilson poseerasi eilen äitien päiväkortteja varten oikein mallikkaasti. Lopputulos näytti tältä:
 |
| Äitienpäiväkortti |
 |
| Tämä kun olisi ollut tarkka... |
 |
| Saattoihan tietty tuo ruusunlehtien natustelukin sekoittaa pientä massua... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti