Wilson vs. Kawasaki Ninja

Käytiin tänään Wilsonin kanssa pällistelemässä autoja. Meillä on tuossa lähellä tosi vilkas liikenteinen tie, joten tyydyttiin istuskelemaan ja katselemaan näin ekalla kerralla vähän kauempaa. Aluksi ne kovasti jännittivät, mutta hetken tiukasti jalkojen välissä tuumailtuaan poika pisti jo leikiksi, eikä enää ollut huomaavinaankaan niitä.

Nähtiin tänään myös lenkillä pieni poika äitinsä kanssa. Tulivat meitä kohti ja kuulin pojan sanovat äidilleen "Voidaanko ottaa tuosta kuva!" Ajattelin tottakai, että nyt puhuttiin söpöstä shetlantilaisesta ja kovasti hymyilytti. Poika tuli sitten meidän kohdalle ja juoksi suoraan meistä ohi vihreän moottoripyörän luokse. Ei tainnut koko pentua edes huomata, vaikka W olisi kovasti halunnut mennä tutustumaan. Miten kukaan voi olla huomaamatta tuollaista söpöliiniä. Tottakai uuden karhea vihreä kawasaki Ninja on hieno, mutta ei se kyllä Wilsonin kanssa paini edes samassa sarjassa...

Wilson löysi myös uuden lempiherkkunsa kun se sai maistella kanaa. Vielä kertaakaan ei ole kuppi ollut yhtä tarkkaan nuoltu kuin tänään. Raksuja toki jäi tänäänkin syömättä, mutta kaikki kananpalat upposivat parempiin suihin. Jauhelihakin on maistunut, mutta kana oli selvästi jotain vielä parempaa, ehkä tästä saammekin herkun koulutuksen avuksi. Muuten Wilson ei tunnu oikein kiinnostuvat ruuasta palkkana, leikkiminen on paljon parempaa. Ainut ongelma lelujen käyttämisessä on se, että koko koira käy silloin niin kovilla kierroksilla, ettei malta keskittyä muuhun kuin lelun saamiseen.

Missä pentu loppuu ja pehmolelu alkaa?