Vaihto- ja palautusoikeus?

Aluksi tuntui, että voiko tämä koiran omistajan arki olla näin helppoa. Autoilut, ihmsiin tutustumiset, kynsien leikkuut ja kaikki sujui ongelmitta... ja sujuu edelleen. Ei hyvää, jos ei jotain huonoakin. Wilsonilla on kiinni antamis ongelma. Ongelma ei ole siinä, että W häviäisi omille teilleen, mutta se ei yksinkertaisesti anna ottaa itseään kiinni. Oltiin tänään toista kertaa metsälenkillä ja Wilson oli irti. Yritin huudella sitä useampaan otteeseen luokseni, mutta mitkään namit eivät kelvanneet. Leikki kelpasi, mutta heti kun yritin kaapata Wilsonia kiinni, poitsu ampaisi viisi metriä kauemmas. Lopulta jouduin nappaamaan sen vauhdista syliini, jotta päästiin lähtemään myös kotiin.

Kotimatka sujui kutakuinkin hyvin ja pihassa ajattelin päästää sen vielä vapaaksi tutulle nurmialueelle, jotta vapaana olosta ja kiinni otosta jäisi vähän positiivisempi kuva. Sama kuitenkin toistui. Noh... ajattelin, että istun tähän nurmelle ja yksinkertaisesti odotan, että W päättää tulla luokseni. Minähän en sitä ala jahtaamaan. Istuin paikallani varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia, ennen kuin koira loi ajatustakaan minulle. Sittenkin se kävi vähän tökkäisemässä ja saman tien kun aloin kehua ja työntää sille nappulaa suuhun, se hävisi taas sopivan matkan päähän. Eihän tästä kannata lannistua, ajattelin. Koitin seuraavaksi mennä Wilsonia piiloon kulman taakse. Joonas seurasi samalla Wilsonin menoa ikkunasta ja raportoi sen liikkeistä kännykällä. W lähti täysin eri suuntaan kuin minne minä olin hävinnyt ja tuli minua kohta vastaan talon toiselta puolelta. Hetken aikaa näytti jo siltä, että Wilson oli oikeasti tulossa luokseni, sen verta riemastuneelta se näytti. Nimenomaan näytti... kun minä olin taas näköetäisyydellä, ei kiinni antamiselle ollutkaan enää mitään syytä.

Episodi päättyi lopulta siihen, että jätin rappukäytävän oven ja kotiovemme auki ja painuon sisälle odottamaan pentua. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun W jo viiletti sisälle ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisällä tottakai hirveät kehut ja leikit ja sitten vielä päiväruokaa naaman eteen. Saa nähdä, onko seuraava kerta helpompi. I Hope So!

Jos tämä ongelma ei rupea menemään pikku hiljaa ohi, on W:llä edessä tylsät ajat remmin päässä. En uskalla pitää koiraa vapaana, jos minulla ei ole mitään takuita sen kiinni saamisesta. Tällä hetkellä W onneksi vielä juoksee hyvin tasaisesti samaa nurmialuetta edes takaisin, eikä ole yrittänyt lähteä lähellekään parkkipaikkoja tai muita rakennuksia.