päivitystä edelliseen

Jos luulit, että herääminen kahden tunnin välein yöllä on kamalaa, niin kamalampaa on pestä olohuoneen isoa karvamattoa, joka oli yltä päältä ripulissa. (Ja veikkaan, että myöskään naapurit eivät arvosta sitä mukavaa tuoksua alakerran pesutuvalla)

Eli toisin sanoen, tauti tai mikä lie jatkuu edelleen ja voi olla varma, että huomenna en liikahda kotoa kouluun päinkään, jos aamulla Wiikun maha on yhtään löysällä! Onneksi koiraa ei sentään tunnu haittaavan, mitä nyt ylimääräiset suihkussa käynnit vähän ketuttavat.

Kuulemiin, ja toivottavasti ensi kerralla on jotain muutakin kirjoitettavaa ;)

Ei niin hohdokasta koiranomistajan arkea

Yötöissä...

20:35 Koira on iltalenkillä ja maha on sekaisin.
20:56 Omistaja piilottaa attapectiniä nakkien sisään, koira syö nakit ja sylkee lääkkeen ulos.
21:02 Omistajalla menee hermot ja koira syö tabletin väkisin.
22:10 Omistajat ja koira unten mailla.
01:33 Koira juoksee edes takaisin kynnet rapisten olohuoneeseen ja takaisin makkariin.
01:35 Hento ininä herättää omistajat ja nyt on jo kiire. 
01:40 Miespuolinen omistaja seisoo loskassa silmät ristissä ja odottaa koiraa takaisin tarpeiltaan.
01:45 Takaisin sisällä ja ei kun karvapyykin kautta nukkumaan.
02:00 Kaikki nukkuvat tyytyväisinä...
03:26 Taas on kiire ja tällä kertaa allekirjoittaneen vuoro lähteä alakertaan koiran kanssa.
03:27 Omistaja kiroaa kerrostalon ihanuuta ja umpi liukasta pihatietä.
03:35 Koira häviää pihatien metsään...
03:37 Ei kuulu, ei näy.. omistajalla alkaa mennä hermo.
03:40 Koira ilmaantuu paikalle, nuuskii vielä matkalla parit mehevät hajut.
03:48 Omistaja ei meinaa saada unta, koira ja mies nukkuvat vieressä. 
04:00 Allekirjoittanutkin on vihdoin unten mailla.
05:25 Koiralla on jälleen hätä, ininä yltyy. Miehen kello soisi muutenkin jo kuudelta.
05:35 Koira palaa mamman viereen nukkumaan, maha rauhoittuu vihdoin.
07:30 Toinen omistaja on mennyt jo töihin, toinen alkaa keitää riisiä, jotta koiran olisi hyvä olla.
07:31 Koira nukkuu edelleen, ei viitsi edes nousta katsomaan.
07:50 Riisi alkaa olla valmiina, ruokakipon helinä herättää koiran. 
07:58 Koira nirsoilee ja syö kupista kaiken muun paitsi riisin. Omistajaa ärsyttää.
08:30 Toinen omistaja jää kotiin koulusta, koska pelkää koiran haluavan ulos kesken päivän.
08:33 Koira nukkuu univelkoja pois.
09:15 Koira nukkuu edelleen.
10:00 Koira nukkuu vielä, omistajaakin väsyttää.
11.23 Omistaja herättää koiran ja vie lenkille, koiralla on veto poissa ja tahti hyvin verkkaista.
12:10 Lenkki on ohi ja kurakelin johdosta koira on väriltään ruskea.
12:11 Koira käy jälleen suihkussa ja vihaa samalla julmaa omistajaansa. 
12:18 Koira nukkuu taas, omistaja istuu koneella ja päivittää blogia. 


PS. Tositarina

Terveystarkit

Olen iloinen, sillä tänään tuli hyviä uutisia Joensuun suunnalta. Wilson kävi Jari Ahon terveystarkissa ja siellä kuvattiin lonkat, kyynäret, polvet, sydän ja silmät. Kaikki muu oli priimaa, mutta lonkkakuvia Aho veikkasi B:ksi. Eihän sitä tiedä, mutta näihin ollaan enemmän kuin tyytyväisiä! Agilityt siis jatkuu ja koira on kauniin ulkomuodon ja hyvä luonteen lisäksi vielä tervekin... Noh, mitä muuta tässä voi enää toivoa. 

12022014 & 19022014

12022014 

Kun valssi tuntuu kömpelöltä, kannattaa kokeilla takanaleikkausta. Tällä kertaa tehtiin siis perusohjausta. Rata oli sinänsä helppo, mutta lähinnä tänään kikkailtiin ajan kanssa. Tehtiin esteitä 1-20 ja tarkoituksena oli ohjata koko rata yhdellä ohjauskuviolla. Saatiin aluksi valita tehdäänkö hyppyjen välillä valssia vai takanaleikkausta. Harri kellotti ensimmäisen vedon, jolle valittiin tuttu ja turvallinen valssi. Pää oli pyörällä eikä aikakaan päätä huimannut.

Tämän vedon jälkeen Harri käski meitä yrittämään takanaleikkauksella, joka on minulle ohjauskuviona aina ollut haastava. Tänään ne kuitenkin sujuivat yllättävän hyvin ja varsinkin vasemmalle saatiin hyviä takanaleikkauksia. Aika parani ohjauskuviota vaihtamalla huimasti (yli 15 sekuntia) siitäkin huolimatta, että välillä vähän haparoitiinkin. Nämäkin siis on treenattava kuntoon, jos jokus kisoissa vaikka tarvitaankin!

Huomioitavaa oli, että Wilsonin estehakuisuus paranee viikko viikolta. Pystyn kokoajan itse luottamaan koiraan enemmän ja tämän ansiosta olen kokoajan vähemmän jäljessä ohjauksien kanssa, joka taas vähentää koiran turhautumista esteiden välillä. Kaikin puolin siis ihan huippua!

19022014

Meidän hurmoksesta ei tunnu tulevan loppua. Taas kerran koira kulki ja ohjaus luisti just niinku pitääkin. Vaikka ongelmiakin oli, niin yleisvaikutelma oli huippu hyvä! Tänään tehtiin ensimmäistä kertaa keppejä muusta kulmasta kuin avosta. Lisäksi tehtiin ensimmäistä kertaa kepeille ohjauskuvio, nimittäin niistettiin koira kepittelemään. Uskomatonta, mutta totta, Wilson lähti kepittelemään todella nopeasti ja mahtavasti. Siitäkin huolimatta, että välillä kolme viimeistä keppiä meni lähinnä kilpajuoksuksi seuraavalle esteelle, kepit onnistuivat tänään extra hyvin. Wilson alkaa löytämään rytmiä kokoajan enemmän ja tämän ansiosta virheitä tulee aina vain vähemmän. Seuraava missio kepeillä on käskyttämisen vähentäminen. Tällä hetkellä olen hokenut koko keppien ajan "Kep, kep, kep, kep...", mutta vauhdin kasvaessa hengittäminenkin olisi ihan kivaa hommaa, joten käskytyksen häivyttäminen on aloitettu! Kohta Wiikulle riittää pelkkä kepkep ja sit mentiin!

Lisää treeniä kaipaavat myös takaa kierrot. Tämmöinen haastavampi kohta tuli ysin jälkeen, jolloin koira luukutti kymppi estettä kohti sen minkä kintuistaan pääsi. Ja kun minä yhtäkkiä lopetin juoksuni, koira provosoitui haukkumaan minulle, jolloin joku esteen kiertäminen oli ihan mahdotonta. Ei mulla muuta, mutta Paimenet. Aina näkemässä paimennettavaa ja tuommoinen pieni kilpajuoksu mamman kanssa muistuttaa lampaan jahtaamista ihan älyttömästi...  Valkea paitakin mammalla päällä ja silleen. No mutta rodulle ei mahda mitään, niiden kanssa on vain opittava elämään.

Tulevana perjantaina meillä on siitä jännät paikat, että Wilson matkaa Joensuuhun terveystarkkeihin, joten kaikki peukut, varpaat, tassut ja hännät pystyyn, että luusto ja silmät ovat terveet, ettei tämä meidän Flow pääty dramaattisesti.


Loppuun vielä yhden urheiluhullun terveiset Sotshiin Leijonille. "Meitä jännittää ihan kauheesti!"

Wilson ja Leo hengessä mukana

"Maali!!"

Vaikka suksi ei luistanutkaan...

Jotta olympialaishuuma ei jäisi pelkäksi penkkiurheiluksi, korkattiin tänään Wiikkulaisen kanssa hiihtokausi. Keli oli hyvä, mutta ladut eivät... Lunta oli tullut yön aikana reippaasti, eikä latukone ollut käynyt... Hiihtäminen oli siis lähinnä lumessa kahlaamista, mutta hauskaa oli silti! 

Oksun poksu

Nyt kaipailisin hyviä vinkkejä lukijoilta. Wilson oksentelee aina silloin tällöin aamuisin keltaista limaa eli tyhjän mahan oksennuksesta on kyse. Millä keinoilla te olette saaneet tämän tyyppisen oksentelun loppumaan. Yleensä oksentelu alkaa aamulenkin jälkeen, kun ruoka on vähänkin myöhemmässä. Wilson ei kuitenkaan suostu syömään ruokaansa ennen aamulenkkiä eikä muutenkaan ole kovin nälkäinen aamuisin.

Wilson on muutenkin todella nihkeä syömäri, eikä ruuan määrää esimerkiksi iltaisin pysty juurikaan lisäämään. Mitä olemme jo kokeilleet, niin iltaruuan myöhästyttämistä, mutta silläkään ei ole tuntunut olevan juuri merkitystä. Oletteko te saaneet apua esimerkiksi ruokailukertoja lisäämällä vai onko teillä jotain muita huippuhyviä niksejä tähän ongelmaan?

Ja jos jotakin kiinnostaa: Wilson syö tällä hetkellä HauHau Championin kana-peruna superpremium ruokaa, jota ollaan sitten höystetty milloin milläkin lihalla. Lisäksi ruuan seassa on aina rypsiöljyä. Ruokaa vaihdettiin vasta muutama viikko sitten ja aiemmin samaa ongelmaa oli myös Royal Caninin mini adult -ruuassa. Barfia koiran maha ei kestä ja kaikki raaka tulee samantien ulos.

Toivottavasti mahdollisimman moni kommentoisi omia kokemuksiaan! Apua kaivataan kovasti!

Flow

Meidän flow vain jatkuu ja oikeastaan se vain syvenee kerta kerran jälkeen. Yksi treenikerta jäi kertomatta, mutta pääpiirteissään kaikki sujui. On vaan niin huippua, kun ollaan päästy pikkuhiljaa tekemisen makuun ja treenit sujuu koko ajan paremmin. Pessimisti ei koskaan pety, joten alamäkeä odotellessa. 

Mitä me sitten tehtiin eilen... Harjoiteltiin kisaamista ihan siinä määrin, että sekä koiran että ohjaajan kieli roikkui uusissa mitoissa ja jalat oli hellänä kaikesta juoksemisesta.

Harri oli rakennellut meille kivan "kisaradan", johon saatiin itse suunnitella ohjaukset ja tämän jälkeen vetää rata kisanomaisesti. Ensimmäisellä kerralla tuli virheitä ja korjattavaa oli aika paljon, ei kuitenkaan niin paljon kuin odotin. 

Toisella keissillä tehtiin sitten rataa Harrin ohjeistuksella ja sujui taas vähän paremmin. Mikä oli erityisen hyvää, niin kepit. Kepit radan osana, ilman palkkaa keppien päässä - ja koira toimi! Vähän vauhti hidastui, kun piti keskittyä. 

Aloitettiin tänään samalla myös juoksupuomin harjoittelu ja voin kertoa sen olevan jo nyt meidän juttu. Mutta siitä  joskus omassa postauksessaan enemmän.

Kolmas kierros oli sitten ihan omissa sfääreissään. Ideana oli aloittaa rata aina alusta, kun tuli virhe. Ja vaikka tämmöinen metodi äkkiseltään tuntuu ihan jäätävän tyhmältä, niin se toimi! Siinä vaiheessa, kun olit juossut radan melkein loppuun asti kolmesti peräkkäin, alkoi jaloissa painaa jo siinä määrin, että ei virheitä paljoo huvittanut tehdä. 

Voin myös kertoa, että se tunne, kun vihdoin... VIHDOIN... Pääset maaliin saakka, meinaat oksentaa ja itkeä samaan aikaan, jalat tutisee ja järki ei juokse... Mutta olette nollana maalissa. Tätä lähemmäksi kisatunnetta tuskin treeneissä voi edes päästä. Pystyt ainoastaan kiljumaan ja hyppimään riemusta - olo on kuin maailman mestarilla! 

Ps. Jalkoihin koskee myös tänään, enkä taida olla ainoa!

Valinnanvaikeus

Oltiin tänään käymässä satamassa, pakkasta oli sopivasti eikä edes tuullut mahdottomasti. Tämän talven ekat aivot narikkaan kuvat ja en osannut valita vain muutamaa, joten saatte katseltavaksenne paljon! 

Wilson production presents: Melkein kaks vee!

Puuhkahäntä

"Sinisilmä söpöilee"

 

 

"Korvien välissä ei taida olla herneen hernettä..."

"Koska juokseminen on niin kivaaa!"

Jatkossa muutama nakki vähemmän, niin ehkä tuo kaulakin taas erottuisi? ;)

"lällällää, ette saa kiinni!"