25. toukokuuta 2015

Swau mölliagility


Ei kai tässä muuta tarvii sanoa ku, jihuuu! Onnistuminen lämmittää mieltä kovasti, kun viimeinen puoli vuotta on tullut kisoissa vain torjuntavoittoja. Wilson toimi radalla kuin unelma ja jotenkin me molemmat päästiin semmoiseen zenkuplaan ennen rataa!

Puomin alastulolle tuli loikka, mutta ei se ole vielä treeneissäkään onnistunut, joten ei haittaa! Kepit oli super hienot ja koira irtosi putkille. Nyt uudella pöhinällä treenaamaan! Laittaisinko vielä varmuudeksi pari huutomerkkiä (!!!), että tiedätte varmasti, miten iloinen oon!!

Super Wiiks!

19. toukokuuta 2015

19052015

Tylsääkin tylsempi treenipostaus taas. Kommentoikaa, jos haluaisitte välillä lukea jostain muustakin aiheesta!

Oltiin tänään poikkeuksellisesti treenaamassa jo tiistaina. Tiistaina treenit pitää Rönkön Sini ja ryhmät on tarkoitettu nuorille tai muuten kokemattomille koirille. Rata oli tänään sopivan vauhdikas, ilman suurempia jippoja. Perusjuttuja, joita me tällä hetkellä todellakin tarvittiin!

Treenin hailaitit oli ehdottomasti onnistuneet kontaktit ja kepit, jotka toimi tänään myös radan osana. Kontaktien ja keppien lisäksi radalla oli valsseja ja persjättöjä sekä muutama putki. Wilsonin kierrokset pysyi tänään syystä tai toisesta kohtalaisen hyvin hallinnassa eikä yli kuumenemista sattunut.

Analysoin ja taas analysoin treenien jälkeen sitä, miksi koiran kierrokset toisena kertana nousevat ja toisena eivät. Teidän arvauksenne on yhtä hyvä kuin minunkin, mutta erityisesti uskon sen johtuvan Wilsonin energiatasojen nousun lisäksi omasta toiminnastani. Sorrun ohjatessani helposti yli ohjaamiseen käsilläni ja äänelläni, jolloin koirasta näytän lähinnä tuulessa huojuvalta kiljuvalta linnunpelättimeltä. Saattaisi sitä itse kukin kiihtyä.

Erityisesti äänikäskyjen vähentäminen on tuntunut rauhoittavan Wilsonia. Tällä hetkellä pyrin antamaan korkeintaan yhden käskyn estettä kohden ja tavallisia hyppyjä en ohjaa äänellä ollenkaan. Erityisesti putkiin Wilson irtoaa yhdellä "putkeeen" käskyllä paremmin kuin "putkeenputkeenputkeenputkeen" käskyllä. Samoin kepit löytyvät sata kertaa paremmin yhdellä napakalla "kepit" käskyllä kuin "kepkepkepkepkep" käskyllä epämääräisten viittomien kera.

Täytynee siis löytää oma sisäinen zen, niin ehkä koirakin löytää omansa. Ommm!

Ps. Kohta on kesä <3

16. toukokuuta 2015

Valoa tunnelin päässä

Päätös kisatauosta on tavallaan aika helpottava, sillä meillä on taas aikaa palata perusteisiin ja hinkata paloja pikku hiljaa paikalleen. Ei tarvitse yrittää onnistua väkisin ja voi pilkkoa tehtäviä pienempiin palasiin.

Viime torstaina Sannan treenissä tehtiin pääasiassa puomia ja vähän keppejä. Palattiin takaisin etupalkkaan, sillä koiran katse piti saada pois minusta ja keskittyminen takaisin suoritukseen. Etupalkan laitolla kaikki ongelmat hävisivät sekä puomilta ja kepeiltä.

Wilson on hypännyt jo pidemmän aikaa puomilta liian aikaisin vailla aikomustakaan juosta päähän saakka - kääntynyt siis katsomaan minua. Torstaina laitettiin puomin jälkeen targetti ja minä lähinnä lähetin koiran kiipeämään. Puomilta ei tullut yhtäkään alastulovirhettä. Targetin avulla koiran katse ja keskittyminen pysyi loppuun asti ja millä vauhdilla!

Kepeillä ei mennyt juuri sen huonommin, yksi virhe sisään menossa, mutta niitä välillä sattuu. Ohjaaja pystyi jäämään keppien päähän, juoksemaan pois päin ja vedättämään edellä.

Tämä loi ainakin itselle uskoa, ettei tämän hetkinen probleema olekaan niin perustavan laatuinen ja pysyvä kuin pelkäsin. Pienellä takapakilla ja uudestaan treenaamisella saadaan toivottavasti pikku hiljaa nopea ja ennen kaikkea tarkka koira ja ohjaaja, joka saa sitä koiraa ohjattuakin!

Loppukevennyksenä muutama mökkikuva:

5. toukokuuta 2015

Vaikka läpi harmaan kiven...

... tai no tässä tapauksessa renkaan.


Rengas oli kovempaa tekoa, vaikka lähtikin ruuveja myöten irti. Ai, että oliko radalla rengasta, no ei ollut. Koira hepuloi ja karkasi ohjaajan selän takaa törmäämään päin estettä ilmeisesti silmäkulma edellä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja pienellä pintanaarmulla. Silmä säilyi ehjänä, jalat säilyi ehjänä, rengas saatiin ehjättyä ja ainoastaan ohjaaja meinasi saada hermoromahduksen ja lopettaa koko lajin.

Onneksi en lopettanut, sillä toinen veto vain toimi. Kaikki mikä oli edellisellä kerralla hankalaa, toimi ja kaikki mitä ei edellisellä vedolla edes viitsitty yrittää, toimi. Kepit, välistä vedot, päälle juoksut ja kaikki - TOIMI! Ohjasin koiraa Sannan ohjeesta mahdollisimman vähillä ääni ja käsimerkeillä, eivätkä kierrokset nousseet ihan pilviin saakka. Liekkö herneet kilahtivat tärskyn aikana oikeaan asentoon tai sitten minun käytökseni saa Wilsonin kiihtymisen aikaan tai sitten höyryt pääsi ensimmäisen vedon aikana pihalle....

Tänään tein kuitenkin päätöksen kisatauosta, sillä ei ole mitään järkeä lähteä katsomaan kisavireestä kiihtyvää koiraa, joka ei pysy edes treenivireessä lapasessa. Harjoitellaan nyt niin kauan rauhassa ilman paineita, kun tarvitsee ja kisaaminen jatkuu, kun paketti alkaa olla taas kasassa