27. maaliskuuta 2014

Ääntäkin nopeampi Puikkonenä!

Ensinnäkin anteeksi muutaman viikon radiohiljaisuudesta, mutta kerrankin mulla on hyvä syy! Aloitin pari viikkoa sitten harjoittelun Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa eli KYS:ssä. Olen nyt viisi viikkoa vatsakirurgian osastolla ja voin kertoa, että herkkää hipiääni koetellaan. Ensimmäisen päivän jälkeen olin suorastaan kauhuissani! Meinasin ensimmäisenä työpäivänäni mm. pyörtyä ja oksentaa. Ensimmäinen viikko meni uusia asioita sisäistäessä ja totuttautuessa. Joka ilta nukkumaan joskus yhdeksän aikaan. Toinen viikkon on ollut jo helpompi ja olen jopa jaksanut valvoa kymppiin! Jes! 

No niin, oltiin siis eilen taas kerran Harrin ohjatuissa ja voi että Wiikkupiikku on niin hiano! Tehtiin tuosta yllä olevasta radasta esteitä nummer 1-19. Ja kyllä Wiikkuli teki kahteen kertaan kepit ja vielä puominkin. Ja nyt ajattelin vähän listata radan onnistumisia, epäonnistumisia, treenattavia kohtia jne.

NÄMÄ SUJUI:
1. Kepit kepit ja kepit! Helposta kulmasta (18-19) Wiikku teki joka kerta puhtaat kepit. Vaikeammasta kulmasta (5-6) Wiikku vähän haparoi, mutta löysi kaikesta huolimatta ensimmäisen välin, joka oli jo ehdoton onnistuminen!
2. Putket ja putkiin irtoaminen. Tänään irrottiin ja vieläpä aika mallikkaasti. Tämä tässä siksi, että muutama kuukausi ollaan nyt tapeltu tämän asian parissa Työ alkaa tuottaa tulosta.
3. Takaakierrot, vaikka ohjaaja oli pahasti myöhässä. Koira tajusi pelkällä äänikäskyllä, mitä sen pitää tehdä.

NÄITÄ ON HARJOITELTAVA:
1. Puomin jälkeinen poispäinkääntö oli ihan hurjan vaikea. Wilson ei millään meinannut käsittää, että puomilta voisi kääntyä pois päin ohjaajasta... Toisaalta, eipä se ole niin aikaisemmin tehnytkään.
2. Tiukat pystyhypyt. Kaarteet venähtävät, kun koira ei ihan malta kuunnella, minne esteen jälkeen ollaan menossa.
3. Oma rintamasuunta. Takaperin juokseminen on aika vaikeaa, ainakin jos koira juoksee täysiä etuperin.

13. maaliskuuta 2014

Mahdoton yhtälö

On olla kipeänä sisällä samalla kun aurinko paistaa ulkona ja kevät etenee kohisten. Siksipä ollaankin puuhailtu yhtä sun toista, mutta vain ihan lunkisti.

Ollaan käyty nauttimassa auringosta, mutta silleen hissukseen!

Ollaan temppuiltu ja haikailtu ulkoilman perään...

Ollaan nukuttu ja katottu Modernia perhettä ja  kaivettu aurinkolasit kaapista

Ollaan leivottu, vaihdettu multia ja lähetetty kasvuajatuksia pikku kukille!

11. maaliskuuta 2014

Hyvää Syntymäpäivää Wilson!

Tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta koko eilinen päivä meni kuumeessa sohvalla sarjoja katsellen. Joten tässä tämä nyt olisi.


Synttäreitä vietettiin uuden syntymäpäivälahjakaverin, Matti-mäyrän, kanssa. Tarjolla oli Wilsonin lempiherkkua kana-vasikka caesaria juuston ja nakkikynttilöiden kera. Vanheneminen veti Wilsonin sen verta vakavaksi, että 2-vuotis kuvista tuli lähinnä passikuvia. 

6. maaliskuuta 2014

!!!

Ei mulla muuta, mut oon aika onnellinen just nyt!


Treenit videolla

Kerrankin saatiin vähän videon tynkää näistä meidän ohjatuista. Treenissä oli pari melko kimuranttia kohtaa jos sanoisin ja niitähän me sit toistettiin. Näissä treeneissä tuli tehtyä ensimmäinen ohjauskuvio keppien jälkeen, eikä tietenkään voitu aloittaa mistään sen helpommasta ku poispäin käännöstä. Videolle ei ikävä kyllä tallentuneet ne muutamat oikeesti nappisuoritukset! Toinen vaikea kohta oli tuo suljettu putkikulma, jota Wiikun mielestä oli niin kamalan vaikea löytää. Tähänkin vaan lissee treeniä ja ohjaajan ajoituksen parantamista, niin ehkä se siitä. Video ikävä kyllä näyttää totuuden mukaisesti sen, miten kujalla ohjaaja on näistä hommista. Niin ja vielä tuo keinu... Wilson tekee sen aina ensimmäisellä kerralla super rohkeesti, järkyttyy ja sit hiippaillaan loppu kerrat. Ehkä tähänkin vaan kokemusta ja treeniä lissee, niin johan onnistuu.

(Ohhoh, blogger on tehnyt jotain kummia videon laadulle, joten suosittelen kattomaan linkin takaa)

Kaiken lisäks saatiin vielä eilen treeneissä tämmöset päheet pipot. Kyllä nyt kelpaa aksata lauantaina mölleissä! Pitänee vaan vetää toi pipo päähän vasta radan jälkeen, ettei koutsit joudu häpeemään silmiä päästään meidän vouhottaessa menemään! ;D

Näytetään kuva.JPG

3. maaliskuuta 2014

Tuttu ja turvallinen treenipostaus

Elämä on taas asettunut ja koira on terve kaikin puolin. Avantouinti ei jättänyt traumoja paitsi korkeintaan omistajalle. Nyt siis juttua viime keskiviikon treeneistä.


Tänään treenissä oli pitkästä aikaa pöytä ja keinu. Kumpaakaan ei oltu tehty pitkään pitkään aikaan. Pöytää ehkä viimeksi joskus pentukurssilla tai jotain. Wilson kuitenkin hyppäsi pöydälle rohkeasti joka kerta ja malttoi jopa odottaakin vapautus käskyä. Tosin tyyli välillä nauratti sekä ohjaajaa että koutsia. Wilson siis parhaimmillaan seisoi pelkillä etutassuillaan, kun odotti jo niin innolla lähtöä. Ensimmäisellä pätkällä päänvaivaa tuotti muurin (6) jälkeinen putki (7). Normaalisti koira ei muuta teekään, kuin roikkuu ohjaajan kädessä kiinni. Tänään kaikista huudoista ja käskyistä huolimatta käsifocus ei meinannut löytyä sitten millään. Tukka putkella siis väärään päähän putkea... ja koiralla muka ollut ongelmia putkiin irtoamisissa. 

Toisen pätkät hidaste oli tuo keinu, jonka Wilson tuli ensimmäisellä kerralla vähän turhankin rohkeasti. Koira tepasteli keinulle kuin puomille konsanaan ja ilme keinun lähtiessä liikkeelle oli jota kuinkin järkyttynyt. Toisella kerralla sitten hiipailtiin varovasti ja se söi ajasta useita minuutteja. Toisaalta Wilson teki keinun jokaisella kerralla eikä hypännyt missään vaiheessa kesken pois, joten kai tätä voi sanoa ihan onnistuneeksi keinutreeniksi. Lisää rutiinia siihenkin, niin avot!

Ja ai niin, olihan tuolla kakkospätkällä toinenkin vaikea kohta... nimittäin taas tuo putki. Edelleen käsifocus oli hukassa ja koira paahtoi hypyltä (14) suoraan putkeen. Parhaana kertana se tuli ohjauksesta jo oikeaan päähän saakka, kurkkasi sisään ja ampui takaisin väärään päähän. Liekkö päästä viirannut ja äänet kuiskineet korvien välissä... Who knows? 

Huomenna me saadaan Enni tyttö sulostuttamaan harmaata arkeamme ja viikonloppuna Wiikun olisi tarkoitus mölleillä agilitykisoissa ACE:lla Kurkimäessä. Katsotaan miten nämä liidot sujuu, jos vaikka seuraavat oliskin jo ne viralliset sit. JAIKS!


1. maaliskuuta 2014

Kauhun hetket

Oltiin tänään mukavalla jäälenkillä läheisellä jäällä. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja meillä kaikilla oli ihan huisin hauskaa. 





Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes oltiin jo ihan loppusuoralla. Käveltiin kahden saaren välistä ja vähän lähempänä tajuttiin, että jää näytti todella tummalta ja ohuelta. Huusimme Wilsonia pois jäältä, sillä koira porhalti tapansa mukaan etunenässä.

Ensin upposivat tassut ja sitten ulahti koko koira. Joonas lähti auttamaan Wilsonia, vaikka jää ei tietenkään kestäisi kymmenen kertaa painavampaa painoa. Joonas ei ehtinyt onneksi heikolle alueelle ennen kuin Wilson pääsi kömpimään ylös jäälle.

Nappasin oman takkini pois päältäni, kaappasin koiran syliini ja kiedoin takkiin. Voi miten kovasti säikähdinkään! Koira näytti kuitenkin olevan täysin kunnossa. Vähänhän sitä palelsi ja hepulit piti vetää turkin kastumisen jälkeen. Onneksi oltiin jo ihan lähellä autoa ja päästiin äkkiä kotiin lämmittelemään. 

Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Säikähdys oli kuitenkin valtava. Joten muistakaa kaverit, vaikka 100 metrin päässä ajaisi jäätiellä autoja, jää on virtauskohdista TODELLA heikkoa, eikä aina välttämättä käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä. 


Wilson föönin jälkeen ;)