28. toukokuuta 2014

Ulkotreenit 26.5.2014


Oltiin tällä viikolla poikkeuksellisesti maanantaina ohjatuissa. Päästiin vuoroa vaihtamalla treenaamaan isolle ulkokentälle, jossa oli sitten ihan omat haasteensa verrattuna sisällä olemiseen. Oman jännitysmomentin toi vielä sää, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä. Lämmintä oli ehkä joku viisi astetta ja vettä tuli kaatamalla, toisaalta onneksi tämmöisissä olosuhteissa aksaamista ei tarvinnut kokeilla ensimmäisen kerran kisaradalla...

Tällä kertaa rata oli suoraan Sm-tuomari Mia Laamasen kolmosluokan rata. Tehtiin siitä Wilsonin kanssa esteitä 1-18, sillä en uskaltanut ottaa märällä kelillä muutenkin vähän vaiheessa olevaa keinua. Koirasta huomasi, että ulkona oleminen oli sille hyvin uutta ja jännittävää, sillä se ei meinannut millään pysyä lähdössä paikallaan vaan olisi kokoajan ollut varastamassa. Varastelu ei tosiaankaan ole ollut meillä aikaisemmin ongelmana.

Ulkokenttä ja sen tuoma vireystilan nousu näkyi koko koiran olemuksessa. Sen lisäksi, että se kulki kovempaa kuin normaalisti, se myös haki esteet ja putket paremmin mitä normaalisti. Kepeillä taas huomasi, ettei keskittyminen riittänyt pihalla niihin ollenkaan ja jouduin Harrille useampaankin otteeseen sanomaan, ettei kepit nyt normaalisti näin huonot ole. Koira ei siis millään meinannut löytää oikeaa keppiväliä aloittaakseen ja kun se löytyi Wilson saattoi lähteä välistä pois. Lisäksi minä en voinut irrota yhtään koiran viereltä kepeiltä, vaikka sisällä pystyn jo irtoamaan suhteellisen hyvin ja ainakin vedättämään koiraa keppien loppua kohden.

Koska kepeistä ei tullut mitään, jätettiin ne kokonaan välistä, jotta saatiin ehjä ja hyvä rata aikaiseksi. Ja siis voitteko uskoa, Wiiksoni humppasi koko radan puhtaasti. Meillä saattoi olla tuolloin jonkinmoinen FLOW. Pystyin luottamaan koiraan ja koira haki kaikki esteet älyttömän hyvin... ja rata oli kuitenkin kolmosluokan rata. Huisia!

Treeneissä onnistuminen lämmitti mieltä sen verta paljon, ettei edes sade haitannut yhtään. Ja ei muuten haitannut hienohelma hippiäistäkään. Eikä se edes huomannut tai välittänyt Harrin kirkkaanpunaisesta sateenvarjostakaan, vaikka muutama viikko sitten meillä oli melkoinen sateenvarjo episodi, koska kyllähän sateenvarjo saattaa syödä pienen koiran...

Ensi viikolla käydään Maaningalla mölleilemässä!

 

Sadeterkuin Wilson ja Renja

26. toukokuuta 2014

Elossa ollaan

Taas joku motivaationetsimistauko tai jotain. Treenit on sujuneet tasaiseen tahtiin. Paljon onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Tällä hetkellä treenataan hurjana keppejä (erityisesti keppikulmia) ja kontakteja, jotta päästään seuraaviin sopiviin virallisiin jo starttaamaan! Kesällä on tarkoitus mölleillä ja treenata ahkerasti, mutta myös mökkeillä ja rentoutua ja ehkäpä syödä pari jäätelöäkin! Nyt vähän puhelimesta kuvia menneiltä viikoilta:










2. toukokuuta 2014

Huumorintaju koetuksella

Eilen oltiin vappupäivän treeneissä Harrin opissa. Koko päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän nukkuessa, sekä ohjaajalta että koiralta, joten ei ollut mikään ihme, että koiralla oli virtaa - paljon. Ohjaajalla sitä vastoin oli pieniä käynnistymisvaikeuksia edellisen illan juhlimisesta johtuen. Lähtökohdat eivät siis olleet ehkä huippuluokkaa, joten huippu treenejäkään ei ollut lupaa odottaa.


Tehtiin treeneissä radan pätkää 1-16 ja hiottiin oikeastaan koko tunti tekniikkaa. Toiveistani huolimatta, Wilson ei päästänyt minua tänään helpolla ja hurjasta energiasta johtuen, teiden ohjaamisessa sai olla erityisen tarkkana tänään. Varmasti vaikein kohta oli tuo kutosputken jälkeen tuleva seiska hyppy. Wilson luukutti monta kertaa esteen ohi ihan täysillä minun kanssa kilpaa juosten ja kun sitten jäin varmistamaan hyppyä, olin myöhässä tuolla ysin takaakierrossa...

Huumoria kysyttiin tässä treenissä aika paljon, sillä koiralla oli niin omat moovssit tänään. Ysiltä kymppiputkelle oli varmaan maailman helpoin tie ja Wilson tehnyt niitä ihan tosi monesti... Tänään herra koirasta oli kuitenkin paljon hauskempaa juosta putken ohi joko Harrin luokse tai sitten vain kiertää koko putki ja hypätä putken vieressä oleva hyppy ihan huvikseen.

Kerran Wilson päätti juosta 12. esteeltä keinulle, hypätä puolessa välissä takaisin alas ja juosta kolmentoista alta seuraavalle esteelle. Vappuhattu ja pellenenä vain puuttui, tätä lajia ei kannata ottaa turhan vakavasti - ainakaan jos on tuollainen huumoriveikko treenikaverina. ;)

Mitä näistä treeneistä sitten jäi käteen? Vaikka Wilson kulkikin vähän omia polkujaan tänään, niin vauhtia oli taas yksi pykälä enemmän ja Harrin mielestä Wilson kulki tänään paremmin kuin koskaan. Hän ei ollut huolissaan tuosta tarkkuuden puutteesta - tulee kuulemma aikanaan. Saatiin myös kepeille jälleen kerran hyviä suorituksia alle ja sielläkin vauhti alkaa olla jo aika mallikasta.

Vappuillallista odottamassa