30. toukokuuta 2012

Shelttitreffejä ja stailausta

Shelttitreffeillä. (Muska, Kara, Viima ja W)
Käytiin eilen Wilsonin kanssa shelttitreffeillä Karan, Muskan ja Viiman kanssa. Wilson oli porukan pienin ja ensin jäi vain katselijan asemaan, kun muut koirat, varsinkin Kara ja Viima juoksivat ja riehuivat. Kaikki uudet ihmiset kiinnostivat W:tä koiria enemmän ja ajattelinkin, ettei Wilson ryhdy leikkiin ollenkaan. Kun oltiin sitten lähdössä jo kotiin päin koko porukka, Wilson keräsi rohkeutensa ja pisti leikiksi Karan kanssa. Hyvä, että Wilson sai vielä treffien päätteeksi mukavan leikkikokemuksen. Uutta kertaa odotellessa.



Wilson on myös alkanut omistajansa stailaajaksi ja päättänyt, että tarvitsen uusia kesäläpsyttimiä. Kaksi paria on tuhottu siihen kuntoon, ettei niitä voi käyttää. Suorastaan mauttomia (tai oikeastaan hyvän makuisia) W:n mielestä. Onneksi on sentään jättänyt kaikki huonekalut ainakin toistaiseksi rauhaan, kengät tulevat kuitenkin pitemmän päälle halvemmiksi.

Wilson on ottanut nukkumapaikakseen minun pinkin treenikassin. Aluksi oli vain hassua kun W aina hakeutui mökillä ja kylässä siihen nukkumaan, mutta nyt sama jatkuu kotona. Ajattelinkin luovuttaa kassini W:n pediksi ja laittaa sinne pehmikkeeksi jonkun viltin, niin saan omat vaatteeni sieltä pois. Mielestäni on hassua, miksi koirat eivät koskaan nuku siellä, missä niiden kuuluisi. Wilsonillakin on vaikka miten hieno ja pehmoinen peti, mutta silti pitää mönkiä ja tunkea pieneen epämukavaan kassiin.


28. toukokuuta 2012

Juukassa


Nyt onkin ollut monta päivää hiljaiseloa, mutta meillä on siihen hyvä syy. Oltiin pidennetyllä viikonloppulomalla Juukassa. Isäni mökki sijaitsee siellä Pielisen rannalla. Sielu lepää kun pääsee oikeasti luonnon helmaan. Wilson nautti reissustaan täysin siemauksin. Ainoana miinuspuolena oli W:n silmään sattunut joku, joka aiheutti sen että silmä näyttää tulehtuneelta. Olen koittanut pyyhkiä sitä keitetyllä vedellä ja jos se ei ole mennyt ohi rokotuksiin mennessä (jotka ovat tämän viikon perjantaina) pyydän eläinlääkäriä vilkaisemaan silmääkin samalla.


Juuka, 26.5.2012




Mutta sitten takaisin mökkeilyyn. Heti mökin vieressä oli lahdukka, jossa oli nopeasti laskettuna 70 joutsenta ilmeisesti pesimässä tai ainakin paria muodostamassa. Voi sitä loilotuksen määrää, mutta hienoja ne kyllä ovat. Niin isoja ja arvokkaan näköisiä. Wilson ensin pelkäsi joutsenien laulua, eikä meinannut uskaltaa tulla mökistä pihalle ollenkaan, kun aloittivat. W tottui niihin kuitenkin nopeasti, kun oltiin käyty niitä vähän laiturilta tuijottelemassa.



"Äiti, täällä on joku ötökkä!"
 Saatiin viikonlopun aikana myös tosi kivasti hiottua luoksetuloa ja se toimii jo paljon paremmin kuin lähtiessämme. Ei Wilson vieläkään tule, jos jotain kiinnostavaa ilmaantuu, mutta muuten hirveällä vauhdilla kanaa hakemaan. Parasta mökkielämässä opetuksen kannalta oli se, ettei koiraa ihan oikeasti tarvinnut ottaa kertaakaan kiinni, vaan pääsi palkkaamaan ja jatkamaan sitten touhuilua vapaana. Vapaana touhuiluun kuului mm. ampiaisen metsästystä, josta omistaja ei ollut erityisen innoissaan, tassujen kastumisen välttämistä hirmuisilla loikilla, nuuskuttelua, floristin hommia ja aivot narikassa juoksua. Kaikesa päätellen W oli maailman onnellisin koira ja myös ehkä maailman väsynein kotiin palatessamme.


Wilsonille tuli jo muuten 11 viikkoa ikää ja sen kunniaki otettiin hieno seisomiskuva:

23. toukokuuta 2012

Vaihto- ja palautusoikeus?

Aluksi tuntui, että voiko tämä koiran omistajan arki olla näin helppoa. Autoilut, ihmsiin tutustumiset, kynsien leikkuut ja kaikki sujui ongelmitta... ja sujuu edelleen. Ei hyvää, jos ei jotain huonoakin. Wilsonilla on kiinni antamis ongelma. Ongelma ei ole siinä, että W häviäisi omille teilleen, mutta se ei yksinkertaisesti anna ottaa itseään kiinni. Oltiin tänään toista kertaa metsälenkillä ja Wilson oli irti. Yritin huudella sitä useampaan otteeseen luokseni, mutta mitkään namit eivät kelvanneet. Leikki kelpasi, mutta heti kun yritin kaapata Wilsonia kiinni, poitsu ampaisi viisi metriä kauemmas. Lopulta jouduin nappaamaan sen vauhdista syliini, jotta päästiin lähtemään myös kotiin.

Kotimatka sujui kutakuinkin hyvin ja pihassa ajattelin päästää sen vielä vapaaksi tutulle nurmialueelle, jotta vapaana olosta ja kiinni otosta jäisi vähän positiivisempi kuva. Sama kuitenkin toistui. Noh... ajattelin, että istun tähän nurmelle ja yksinkertaisesti odotan, että W päättää tulla luokseni. Minähän en sitä ala jahtaamaan. Istuin paikallani varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia, ennen kuin koira loi ajatustakaan minulle. Sittenkin se kävi vähän tökkäisemässä ja saman tien kun aloin kehua ja työntää sille nappulaa suuhun, se hävisi taas sopivan matkan päähän. Eihän tästä kannata lannistua, ajattelin. Koitin seuraavaksi mennä Wilsonia piiloon kulman taakse. Joonas seurasi samalla Wilsonin menoa ikkunasta ja raportoi sen liikkeistä kännykällä. W lähti täysin eri suuntaan kuin minne minä olin hävinnyt ja tuli minua kohta vastaan talon toiselta puolelta. Hetken aikaa näytti jo siltä, että Wilson oli oikeasti tulossa luokseni, sen verta riemastuneelta se näytti. Nimenomaan näytti... kun minä olin taas näköetäisyydellä, ei kiinni antamiselle ollutkaan enää mitään syytä.

Episodi päättyi lopulta siihen, että jätin rappukäytävän oven ja kotiovemme auki ja painuon sisälle odottamaan pentua. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun W jo viiletti sisälle ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisällä tottakai hirveät kehut ja leikit ja sitten vielä päiväruokaa naaman eteen. Saa nähdä, onko seuraava kerta helpompi. I Hope So!

Jos tämä ongelma ei rupea menemään pikku hiljaa ohi, on W:llä edessä tylsät ajat remmin päässä. En uskalla pitää koiraa vapaana, jos minulla ei ole mitään takuita sen kiinni saamisesta. Tällä hetkellä W onneksi vielä juoksee hyvin tasaisesti samaa nurmialuetta edes takaisin, eikä ole yrittänyt lähteä lähellekään parkkipaikkoja tai muita rakennuksia.

21. toukokuuta 2012

Kuulumisia

Käytiin taas lauantaina shoppailemassa Wilsonin kanssa Mustissa ja Mirrissä. Tällä kertaa mukaan tarttui 3kg pussi Eukanuban Puppy small breediä sekä Pet Headin koirashampoota. Nähtiin reissulla myös saksanpaimenkoiran 7kk pentu, joka pelkäsi Wilsonia varmasti yhtä paljon kuin W sitä. Nätisti ne toisiaan kuitenkin kävivät haistelemassa ja Wilson olisi ollut paljon suopeammalla mielellä uutta kaveria kohtaan, jos toinen koira ei olisi koko aikaa haukkunut niin hirveän kovasti.


Lauantai iltana käytiin myös leikkimässä yorkki Kikin kanssa. Alkuun W ei meinannut innostua leikistä, mutta vauhtiin päästyään Wilson oli jopa liiankin raju. Aikansa leikittyään Kiki kiljaisi ja tuli häntä koipien välissä pois Wilsonin luota eikä halunnut enää leikkiä. Taitaa W tarvita itseään isompia leikkikavereita kun leikkii niin rajusti. Ehkä tuo tuosta vielä ajankanssa oppii... tai sitten ei. Onneksi Enni osaa antaa W:lle kunnolla takaisin, niin ei poitsun luulot kasva liian suuriksi. Tässä kuitenkin muutama kuva:





Wilsonin kasvattaja Maarika kävi eilen moikkaamassa meitä perheineen ja toi samalla tuliaisena W:lle uuden hienon hihnan. Wilson voi siis vihdoin huokaista helpotuksesta, kun pääsee eroon emänsä vanhasta tyttöjen punaisesta hihnasta. Hihna on sini-musta-valkoinen fleecetalutin ja ainakin tämän päivän perusteella juuri sopiva Wilsonille. Uusi hihna ei sotkeudu läheskään yhtä helposti jalkoihin ja se toimii hyvin leikkipalkkanakin. Ja tottakai Wilson on myös hirveän komea timanttikaulapannassaan ja tässä uudessa hihnassaan.













19. toukokuuta 2012

Wilson 10 viikkoa!


kesä!
 Kyllä aika rientää sillä Wilson on tänään jo 10 viikkoa vanha! Ja miten hurjasti uusia asioita poika on oppinut tässä muutamassa viikossa mitä se meillä on ollut. Oppimiskyky on selvästi kohdillaan, vaikka keskittymiskyky ei päätä huimaakaan. Harjoiteltiin eilen istumista ja seisomista, niin parin istumiskerran välissä piti aina käydä retuuttamassa possuvinkua ja sitten malttoi vasta palata majavavinkun luokse. W kuitenkin istuu jo melko mallikkaasti silloin kun jaksaa keskittyä. Poitsu on myös älyttömän hienosti oppinut odottamaan ruokaansa istuen.

Eilen Wilson myös yllätti kipittämällä ulkoportaat alaskin päin. Ylös päin homma on toiminut jo pitkään, mutta toiseen suuntaan on vielä vähän jännittänyt. Totutettiin W aluksi hyppäämään vain alimmalta portaalta, sitten toiseksi alimmalta jne.

Olen pikkuisen huolissani Wilsonin kiinnostuksesta kenkiäni kohtaan. Olen löytänyt sen monesti makoilemassa tietyn kenkäparini päällä ja eilen samaisen parin toinen kenkä löytyi olohuoneen lattialta, kun tulin töistä kotiin. Siinä ei näy mitään merkkejä hampaista ja toivotaan ettei jatkossakaan näy. Toisaalta Ennikin aikoinaan yksin ollessaan keräsi kaikki perheen saatavilla olevat kengät riviin olkkarin lattialle, mutta yhtäkään niistä se ei tuhonnut. Toivottavasti Wilson tulee siis äitiinsä!
Puspus... <3
Löysin eilen Wilsonista ensimmäisen punkin ja en kyllä mitään inhoa niin paljon kuin niitä. Viime kesänä meillä päin ei ollut ollenkaan punkkeja, tai ainakaan Enni ei niitä saanut. Toivoin ettei tämä kesä olisi poikkeus, mutta näköjään on. Olenkin tässä pohdiskellut laittaakko punkkipanta vai eikö laittaa. Ennillä Scaliborin punkkipanta on ollut ihan loistojuttu, punkkeja on ollut sen kanssa tasan yksi koko viime kesänä. Laittaisin sen ehdottomasti Wilsonillekin, mutta arveluttaa sen vaikutus noin pienelle pennulle. Kyllähän siinä pakkauksessa lukee, että yli 7 viikkoisilla voisi jo käyttää, mutta kuitenkin. Toisaalta en halua mitään selkään laitettavia litkujakaan käyttää, koska ovat mielestäni melko työläitä. Oletteko te torjuneet punkkeja millä tavalla omilta pennuiltanne?
Jee!


16. toukokuuta 2012

Työ Elämään Tutustuminen

Wilson oli tänään TET:ssä. Käytiin ensin aamupäivästä Mustissa ja Mirrissä valjas ostoksilla. Siellä varsinkin herkkuhylly olisi kiinnostanut kovasti ja tietty muut asiakkaat. Muutaman paijattavana Wilson kävikin ja hävisi sen jälkeen hyllyjen alle tutkimaan paikkoja. Valjaat löytyi kuin löytyikin, pikkuisen ne ovat pienelle isot. Nopeasti kun kasvaa niin en ihan pentupentu valjaita viitsinyt ostaa. Noissa on paljon säätövaraa, eikä käytetä noita kuitenkaan kuin tallihommissa. Mustin ja Mirrin jälkeen suunnattiin ensimmäiseen työpaikkaani Kuopion Cittarille. Siellä W sai sylissä istuessaan paljon ihailevia katseita ja tulipa yksi vieran nainen silittelemään ja ihmettelemään väriä. Työkaverit olivat tietty myytyjä, kukapa ei olisi.

"Teoriassa en nuku sängyssä vaan sylissä"
Rankan shoppailu reissun jälkeen pitää tietysti ummistaa hetkeksi silmänsä ja mikä olisi sen parempi paikka, kuin Joonaksen mahan päällä. Miehet nukkuivat toista tuntia samassa asennossa, kun minä pyykkäsin. Wilsonista ei pitänyt tulla sänkykoiraa, mutta pahasti näyttää siltä, ettei tässä pysytä. Minulla itselläni ei ole sinänsä mitään sitä vastaan, että koira on sängyssä. Ennikin nukkuu aina jalkopäässä, kun on hoidossa. Joonas toisaalta toivoi, ettei koiraa otettaisiin sänkyyn. Voihan se toki olla, että kun karva kasvaa täyteen mittaansa, ei sängyssä olo maistukaan niin mukavalta.


Korva jäi vähän vinkasalleen...
Tallikoira W
Iltapäivästä  suunnattiin sitten tallille. Pidän tunteja Koivumäen kartanon talleilla ja olen myös ratsastanut täällä melkein koko ikäni. Minua vähän jännitti tallille mennessä, miten Wilson pärjäisi tallilla. Se joutuisi kuitenkin olemaan puussa kiinni tai autossa sen aikaa kun olen itse kentällä tunnin pidossa ja ratsastamassa. Turhaan pelkäsin! Tallilla oli vain kaksi pelottavaa asiaa kissat ja hevoset. Mielestäni on ihan tervettä, että koira vähän varoo molempia, tallikissoista kun ei ikinä tiedä ja hevosten jalkoihin on helppo jäädä. Kaikki ihmiset olivat tietysti taas huippujuttu. Wilson kävi yhteensä lähemmäs 20 tallilaisen rapsuteltavana ja leikitettävänä, eikä näyttänyt olevan moksiskaan. Ja mitä siihen tuntienpito aikaan tulee, W istui ihan hiljaa ja riuhtomatta kiinni puussa ja seurasi miten mamma komentaa ratsastajia. Tuntien ja oman ratsastukseni välissä oli tunnin mittainen tauko ja Wilson otti tänä aikana pienet torkut toimiston pöydän alla, kun minä puuhailin pöydällä omia juttujani.Ratsastuksen ajan se taas napotti puussa kiinni. Tai oikeastaan nukkui. Kun kotiuduttiin puoli kymmenen maissa, pientä koiraa jo kovasti väsytti. Wilson ei ole vielä kertaakaan nukkunut yötään näin hyvin, herätti aamupissillekin vasta vähän ennen seitsemää. Taisi koirallakin olla kiva päivä ja paljon uutta mietittävää <3

Pelottava peto

Tänään Wilson lähtee ensimmäistä kertaa yökylään vanhempieni kanssa mökille. Tokihan ihmiset ja paikka ovat tuttuja, mutta ensimmäistä kertaa minä tai Joonas ei olla mukana. Meillä on juhlat illalla, niin W joutuisi olemaan liian kauan itsekseen kotona, joten nähtiin paremmaksi viedä se hoitoon. Hoitopaikkaakaan ei tarvinnut kahdesti kysyä, kun koko perhe on sitä niin innolla mökille ottamassa.



14. toukokuuta 2012

Mökkeilyä

Oltiin tosiaan viikonloppu mökkeilemässä, mutta huonoksi onnekseni unohdin kameran kotiin. Varsinkin sunnuntaina asia harmitti suuresti, kun oli niin aurinkoinen ja lämmin keli. Kerron nyt kuitenkin vähän sanallisesti miten mökkiviikonloppu sujui, niin ette jää kokonaan pimentoon.

Saavuttiin mökille siis lauantai-ilta päivästä. Wilson oli taas matkustanut hienosti ja jäi jopa häkkiinsä odottelemaan kun käytiin ABC:llä. Kun tultiin takaisin kaupasta, Wilson nukkui sikeästi pehmolelu seepransa kanssa. Mökin pihalla Enni jo odottelikin leikkikaveriaan ja sitä kamalaa riekkumistahan se koko ilta oli. Ihmettelen suuresti, miten Enni antoi Wilsonin roikkua turkissaan niin kovasti. Yleensä Enni on heti komentamassa muita koiria, jos joku käy liian tunkeilevaksi. Ja Wilson tosiaan oli liian tunkeileva. Varmaan Enni vielä muistaa, että tuo on sen pentu ja sallii siksi enemmän.

Kun me kaikki ihmiset jo käytiin nukkumaan, Wilson sai hepulikohtauksen ja Enni ei ainakaan auttanut asiaa. Ralli olisi jatkunut varmasti vaikka miten pitkälle yöhön, mutta otin Wilsonin sitten viereeni "jäähylle". Silmät seisoen se siitä huolimatta yritti lähteä äitinsä kanssa riehumaan. Hetki pakkolepoa sai Wilsonin lopulta nukahtamaankin. Nostin W:n nukahtamisen jälkeen lattialle nukkumaan, koska Enni nukkui jo valmiiksi jalkopäässä, eikä sänky muutenkaan ollut kovin iso. Suodaan äidillekin pieniä etuoikeuksia.

Sunnuntaiaamu valkeni tosiaan kirkkaana ja aurinkoisena. Heti kun koirat olivat syöneet aamuruokansa, riekkuminen alkoi uudestaan. Teimme itse koko päivän puutarha töitä ja voin kertoa, että Wilson näytti juuri siltä. Se ei tietenkään malttanut pysyä kaukana mielenkiintoisista multapaakuista, joten valkoinen nenä ja tassut olivat lähinnä mustan ruskeat. Multa kuitenkin kuivuessaan rapisi pois aika kivasti, enkä kotiin tultuamme joutunut W:tä edes pesemään. Sen pituinen mökki reissu siis, toivottavasti ensi kerralla muistaisin ottaa kamerani mukaan. Parin viikon päästä suuntaammekin toiselle mökille Juukaan ja tutustumaan suomenlapinkoira Iinaan.

12. toukokuuta 2012

9 viikkoa

Pönötystä

Wilson tavoittelee saksanpaimenkoirien muotovaliota

"Kallistanko päätäni, niin saat hyvän kuvan?"

"vai kallistunko kokonaan"


Wilson kiittää ja kuittaa tältä viikonlopulta! Me lähdetään mökkeilemään!

Rinsessa W

 Kuopiossa sataa kaatamalla vettä, eikä helpotusta ole tulossa ennen kuin huomenna. Wilsonin kannalta sääli, koska W inhoaa vesisadetta ja kastumista. Ja jos Wilson saisi päättää, sadetta ei olisi olemassakaan tai jos olisi pakko sataa, tarpeet saisi ainakin tehdä vain ja ainoastaan sisälle. Parempi, jos ulkona ei tarvitsisi käydäkään.
Harmaat ja sadetta, mutta myös lehtiä!


Tätä mieltä Wilson tosiaan on vesisateesta. Toissa aamuna W oli miehen kanssa kääntynyt ovelta takaisin ja pissinyt rappukäytävään, kun oli huomannut vesisateen. Tänäänkin jouduin suostuttelemalla suostuttelemaan Wilsonin pois katoksesta nurmikolle, koska vettä satoi aika rankasti. Kierrettiin tuo normaali pihalenkki ja rinsessa sai jopa pissin aikaiseksi. Ajattelin siinä tyytyväisenä, että voitinpas! Mitä vielä, kun pääsimme sisälle W alkoi samantien kyykkiä paperilla. W vs. R 1-1. Taistelu jatkuu!

Tänään on sitten tiedossa melkoinen sisäilypäivä. Seisomisharjoituksia, luoksetuloa ja kynsien leikkuuta. Wilson antaa muuten tosi mallikkaasti leikata kyntensä ja harjata turkkinsa. Tottakai se tapoihinsa uskollisena yrittää purra kaikkea mikä sattuu olemaan hampaiden ulottuvilla, mutta minkäänlaista rimpuilua ei esiinny. W:n kynnet on muutenkin niin helppo leikata, kun ovat valkoiset. Ennin kanssa kynsien leikkuu oli aikoinaan sellaista arpomista: mustien kynsien ja aloittelijoiden kombinaatio ei sovi kovin hyvin yhteen. Antaa Ennikin nykyään kyntensä ihan hyvin leikata, mutta pariin kertaan se on ollut tuppo jalassa, kun sakset ovat napanneet liian ison palan.

Voi olla, jos saan Joonaksen vähän avustamaan kuvauksessa laitan vielä tänään toisenkin postauksen töiden jälkeen, koska Wilson on tänään täydet 9vko!

10. toukokuuta 2012

Kuulumisia viime päiviltä...


Toissa päivänä käytiin vanhempieni luona testaamassa postissa tullutta autohäkkiä. Ensin Wilson meinasi vähän itkeä auton peräkonttiin sijoitetussa häkissä, mutta kun oltiin ajettu ehkä 300m poika kävi nukkumaan seepra pehmolelun kainaloon. Vanhempieni luona Wilson tottakai pisti leikiksi Ennin kanssa, eikä uusi paikka hillinnyt menoa yhtään. Vauhti oli niin hurja, että koko koira kävi välillä äitinsä juomakupissa, kun jarrut ei toimineetkaan ajoissa. Kun oltiin lähdössä kotiin, pihalla sattui olemaan parikin koiran omistajaa. Kaikki halusivat sitten tottakai ihailla ja pusutella Wilsonia. Poitsusta se oli tietty maailman kivointa! Samalla tutustuttiin kaniinimäykky Melissaan. Melissa ei ollut yhtä innoissaan leikkimisestä kuin Wilson, joten tuttavuus jäi nuuskimisasteelle.

Naapurit pääsivät myös vakiokysymyksiin Wilsonin väristä: Tummuuko se  tuosta? Miksi sen silmät ovat siniset? Miten se voi olla tuon värinen, kun emä on musta? Onko tuo sallittu väri? Onko tuo harvinainen väri? Ei sillä, Wilson on minustakin tosi kauniin värinen merle, mutta eihän se mikään kummajainen sentään ole. Blue merleä ehkä esiintyy vähemmän yleisesti eri rotuisilla koirilla, niin tuommoinen harmaa-valko-ruskea ei "tavis" ihmisten silmään näytä niin tutulta kuin vaikka musta tai ruskea. Minusta on hassua, miten silmä tottuu johonkin väriin. Silloin kun Enni tuli meille, minusta merlet näyttivät aina jotenkin epäsiisteiltä ja suttuisilta. Parin vuoden päästä tästä, Ennin synnytystä odotellessa huomasin jo toivovani meille merleä. Moni muukin on puhunut tästä samasta ilmiöstä.

Saman päivän iltana, meillä oli kotona vielä Suomi-Sveitsi kisakatsomo, kun meillä on kaveriporukasta ainoastaan Canal+. Äänekästä porukkaa oli paljon, mutta W esiintyi taas edukseen. Kaikki uudet naamat tervehdittiin, vanhojen tuttujen sylissä käytiin järsimässä sormia. Kun muodollisuuksista oli päästy, W otti paikkansa sohvalta ja nukahti. Vaikka pelijännitys sai volyymin nousemaan ajoittain korkeaksikin, W korkeintaan nosti vähän päätään ja vaihtoi asentoaan. Hieno vauva!


Ilmoitin Wilsonin myös eilen pentukurssille. Se alkaa 27.7. ja sen järjestää Lila's Dogcare. Suunnittelin, että käydään ensin ainakin tuo pentukurssi I ja sitten lähtisimme koittamaan siipiämme agilityn babe kurssilla ACE:lla, jossa myös Wilsonin kasvattaja treenaa ja valmentaa.


8. toukokuuta 2012

Roskisdyykkarin karu kohtalo...

Viime yö meni sitten siitä rattoisissa tunnelmissa, että poitsu oli dyykannut roskiksesta lähes tyhjän maitorahka purkin. Rahka oli selvästi maistunut hyvin, kun ennätettiin hätiin, ei rahkasta enää ollut tietoakaan. No mietittiin siinä sitten yhdentoista maissa, että eihän tommoinen hapanmaitotuote välttämättä mahan päälle käy. Toisin kuitenkin kävi, oksentaminen alkoi suunnilleen yhden aikoihin, eikä loppua näkynyt. Oksennus oli lähinnä pelkkää limaa ja maha selvästi ärtynyt. Keittelin sitten vauvalle yöllä vielä riisipuurot ja sitä se sitten vähän maistelikin. Ei tässä vaiheessa tullut mieleen tökätä canikuria nassuun. Wilson kävi nukkumaan riisit massussa ja minä sitten heräsin joskus puoli kolmen aikaan, kun taas oksennellaan. Näin jälkeen päin ajateltuna se riisi ei ehkä ollut paras ideani. Loppu yö sujui kuitenkin rauhallisesti, eikä masu tainnut enää vaivata.

Aamulla sitten syötin Wilsonille canikuria ja pienen annoksen omaa nappua hyvin turvotettuna. Ainakin tähän mennessä on hyvin pysynyt sisällä. Riisit ovat myös keitetty, että voi sitä antaa pikku annoksina pitkin päivää. Olemme ehkä selvinneet ensimmäisestä koitoksesta! Pakko kuitenkin myöntää, että väsyksissä koiran oksennuksia siivoillessani meinasi itku päästä. Olin silloin ihan varma, että kyseessä on jotain vakavaa ja mietin jo kuumeisesti eläinlääkärille soittoa. Onneksi odotin aamuun ja osasin sitten ajatella järkevästi.

Sitten vähän myös iloisempaa asiaa, Wilson poseerasi eilen äitien päiväkortteja varten oikein mallikkaasti. Lopputulos näytti tältä:

Äitienpäiväkortti

Tämä kun olisi ollut tarkka...

Saattoihan tietty tuo ruusunlehtien natustelukin sekoittaa pientä massua...



6. toukokuuta 2012

 Käytiin siis viikonloppuna eka kertaa mökkeilemässä Vehmasmäessä ja kuvia tuli niin paljon, etten oikeastaan osannut päätää vain muutamaa. Tässä siis mökkeilyä kuvina:

"Jos pakkaan ite itteni, niin en unohdu..."
"Heti kun oltiin perillä, näytin äidille kaapin paikan"
"...se oli suunnilleen tossa mun alla."

"Sit vielä varmuuden vuoksi selätin sen..."


"Sit mua jo väsyttikin..."

"... ja vieläkin. En meinannut millään jaksaa herätä."
"Seuraavana aamuna pelasin vähän jalista..."
"Mamma"
"Äiskä"

"Täs oon kai mä... "

"Täs tarkkailen mun huudeja"

"Ajattelin näytellä jänistä, että saisin oikeita kiinni..."
"Sit kyl väsähdin ja nukuin koko automatkan takas kotiin."



Wilson kiittää ja kuittaa!

4. toukokuuta 2012

Luoksetuloharjoituksia ja kyläilyä

Käytiin eilen illalla Wilsonin kanssa tuossa meidän pihan nurmialueella harjoittelemassa vähän luokse tulemista. Wilson toimi ihan tosi hyvin. Meille on vahingossa tullut "tänne" käskyksi ikään kuin maiskutus. Wilson jostain syystä reagoi siihen ihan älyttömän tarkasti, vaikka sitä en sille tarkoituksella edes opettanut. Kesken villin juoksunkin vaihtaa suuntaansa ja tulee hurjalla vauhdilla luokse. Pitää pikku hiljaa alkaa opettamaan maiskutuksen lisäksi "täällä" sanaakin, koska onhan sitä helpompi pidemmän päälle käyttää.
 


Luoksetuloa
Agility koiran ainesta?
Käytiin tänään myös eka kertaa kyläilemässä. Ei olla saatu vielä postissa Wilsonin autohäkkiä, joten poistu matkusti tämän kerran sylissä. Jotenkin kun takaraivossa hakkasi vielä Ennin ensimmäinen automatka, Wilson tuntui jopa liian helpolta. Enni oksensi ja huusi koko lyhyen matkan mitä ajettiin, mutta Wilson pisti tyytyväisenä silmää kiinni ja nukahti. Ei tietoakaan mistään matkapahoinvoinnista! Mentiin siis kyläilemään Joonaksen vanhempien luokse. Wilson matkusti hienosti hissillä oikeaan kerrokseen ja sieltä saman tien tutkimaan uutta valloitettavaa aluetta. Joonaksen vanhemmat eivät olleet vielä tulleet töistä, joten meillä oli hyvää aikaa käydä moikkaamassa marsuja ja nuuhkuttaa koko huoneista läpi ennen heidän saapumistaan. Marsuista Wilson ei oikein tajunnut mitään, vähän se päätään käänteli kun nostin sen pällistelemään Eetua, Leeviä ja Aaronia. Liekkö edes tajusi, että olivat eläviä.

Kun Joonaksen vanhemmat ja hänen pikkusiskonsa sitten saapuivat, ei Wilsonilla ollut muuta mahdollisuutta kuin hurmata kaikki. Reippaasti siis uusien ihmisten kimppuun vähän muodon vuoksi pusuttelua ja sitten maistelua. Kun muodollisuuksista oli päästy, pystyi taas riehumaan kuin viimeistä päivää. Erityisesti Sannan kanssa oli huippua leikkiä. Hetken touhuiltuaan ja riehuttuaan väsy alkoi kuitenkin painaa ja mamman jalan viereen oli hyvä nukahtaa. Niin reipas poika! Kotimatka sujui samaan tapaan kuin menomatkakin, silmät ummessa.