30. maaliskuuta 2015

Treenit 26.3.


Viime torstaina ohjatuissa meitä koutsasi Harri. Tehtiin kuvan radasta esteitä nro. 1-24. Meillä oli Wilsonin kanssa treeneissä päällä melkoinen flow ja tuntui, että kaikki onnistui juuri niinkuin pitikin. Muutamia kohokohtia mainitakseni:

1. Wilson kepitteli kepit jokaisella kerralla alusta loppuun asti hyvällä vauhdilla!
Kepeissä on menty nyt muutamaan viikkoon hurjilla harppauksilla eteenpäin. Suurin käännekohta kepeillä tapahtui muutama viikko sitten, kun aloin tehdä töitä kepeiltä karkaamisen ja sen yhteydessä tapahtuvan paimennuksen kitkemiseksi. Ongelma oli tuolloin se, että koira palkkautui paimentamalla myös silloin, kun se ei ollut tehnyt keppejä oikein. Alkuun Wilson sai karkailusta sylikyydin radan alkuun, jolloin toiminta loppui kuin seinään hetkeksi. Nykyään riittää kierroksien kasvaessa koiran laittaminen maahan, jolloin Wilson ei pysty jatkamaan palkkautumistaan paimentamalla.

2. Juoksu A vaan toimii viikosta toiseen! 
Juoksu A on jokaisen treenin kohokohta. Suoritusvarmuus on todella hyvä, eikä sitä todellakaan tarvitse jäädä varmistelemaan. Wilson juoksee A:n alusta loppuun, enkä edes muista, milloin se ei olisi ottanut sekä ylös- että alastuloa. Alla video, juoksuaa treeneistä viime vuoden lokakuulta, toivottavasti näkyy, kun en saanut sitä juutuubiin.

VIDEO

3. Putkeen irtoaminen on parantunut
Jokaisen paimenkoiran omistaja varmasti tietää, että paimenesta on paljon kivempi hengailla omistajan lähellä kuin irrota kauaksi. Meillä putkiin irtoaminen on ollut erityisen haastavaa ja sitäkin ollaan lähdetty ratkomaan paimentamisen estämisellä. Wilsonilla oli pitkään tapana irrota lähelle putken suuta, mutta kääntyä U-käännöksellä ympäri ja alkaa paimentaa minua. Koira palkkautui paimentamisesta ja tämän takia oltiin asiasn suhteen noidankehässä. Miten putkeen menemisen saisi kivemmaksi, jotta paimennus ei olisi sitä suurempi palkka koiralle? Tätäkin ongelmaa ollaan korjattu paimennuksen estämisellä - eli maahan käskyllä. Tulokset eivät ole näkyneet yhtä nopeasti kuin kepeillä, mutta hiljaa hyvää tulee ja edistystä on jo nähtävissä paljonkin.

Tasapuolisuuden nimissi pitänee vielä mainita ainakin pari treeninkohdetta ja näihin aiotaankin keppien ohella keskittyä huhtikuussa:

1. Lähtö ja paikalla olo
Wilson napottaa kotona vaikka mitenkä kauan paikallaan, se istuu paikallaan, kun heitän keppiä, pompottelen palloa tai vaikka juoksen täysiä pois sen luota. Paikka käsky ei ole se ongelma, mutta agilityssä se varastaa tai ainakin yrittää varastaa. Makuultaan lähdettäessä koira malttaa aavistuksen paremmin kuin istuen, mutta aika useasti pylly ei pysy maassa ja hiipiminen kohti ensimmäistä estettä alkaa. Todella raivostuttavaa ja vaikeaa kitkeä pois. Olen aina palauttanut koiran takaisin lähtöön, mutta jotenkin vika ei ole lähtenyt korjaantumaan. Pitäisi varmaan kehitellä jotain uusia metodeja. Vinkkejä otetaan vastaan!

2. Juoksupuomi
Juoksupuomi alkaa olla jo melkolailla hienon näköinen silloin, kun ehdin itse koiran edelle ja juoksen sen kanssa kilpaa alas asti. Loikka tulee siinä vaiheessa, kun jään jälkeen ja koiran pitäisi käydä juoksemassa puomi itsenäisesti alas asti. Tämä vaatii vaan pitkää pinnaa ja paljon toistoja.

Wilsonin keskivartalotreenit tasapainotyynyllä!



22. maaliskuuta 2015

Raadollista treeniä

Nyt kun kirjoitan tätä, olen käynyt kuuntelemassa kuuden tunnin koulutuksen henkisestä valmentautumisesta, kerron tästä koulutuksesta myöhemmin erillisessä päivityksessä, mutta ajattelin käyttää treenien analysoinnissa apuna oppimiani taitoja. Paljon pohdintaa siis tulossa.
Torstaina suorastaan ahdisti lähteä treenaamaan, mikä oli sinänsä hassua, sillä koira oli kulkenut jo useamman viikon todella hyvin - paitsi ne kepit. Rata on kulkenut viikosta toiseen hyvin kepeille saakka ja keppien jälkeen, mutta kepit ovat aina katkaisseet muuten hyvän suorituksen. Jotenkin sitä ehkä osaisi suhtautua keppien heikkoon suorittamiseen paremmin, jos koira suorittaisi muutenkin epävarmasti.

Alunperin ajattelin syyn keppiahdistukselle olevan tavoitteiden täyttymättömyys, Wilson ei tuntunut osaavan keppejä, vaikka niitä oltiin vuosi tolkulla tahkottu. Koulutuksesta viisastuneena ajattelen kuitenkin nyt niin, etten ollut asettanut meille mitattavia ja hyviä tavoitteita keppien osalta. Olin kyllä miettinyt selkeän tavoitteen ja tavoiteaikataulunkin, koska olin kuullut niistä olevan apua. Tavoitteeni kuului kutakuinkin näin:

"Wilson osaa kepit"

Joku saattaakin jo hoksata ongelman ytimen. Minulle se ahaa-elämys tuli vasta koulutuksessa. En pysty sanomaan, milloin tavoite on täyttynyt, sillä ainahan sitä hiottavaa löytyy ja riippuu mihin vertaa. Tämä tavoite ei armahda, eikä ota huomioon minkäänlaista kehittymistä kepeillä ja juuri tästä syystä minua ahdistikin niin paljon. Koska en saavuttanut mitään tavoitetta keppejä treenatessani, ajattelin automaattisesti Wilsonin keppien olevan huonot.
Koulutuksen jälkeen katselin uudestaan torstain treeneistä otetut videot ja ahdistukseni pieneni huomattavasti. Kun mietitään Wilsonin keppejä kuukausi takaperin, Wilson kepitteli hitaammin, epätarkemmin ja ei kestänyt minkäänlaista liikettä ohjaajalta, toisin kuin tällä hetkellä. On totta, että Wilsonin kepit eivät ole vielä varmat tai valmiit, mutta olemme ottaneet kuukaudessa ison harppauksen eteenpäin.

Loppuun ajattelin laittaa melko raadollisen totuuden siitä, missä me tällä hetkellä mennään. Koira kävi treeneissä jostain syystä ihan ylikierroksilla ja tekeminen on näyttänyt paljon paremmaltakin. Pääpaino kuitenkin tänään kepeillä, joilla nähtävissä ajoittain suuriakin toivonpilkahduksia. 






13. maaliskuuta 2015

Torstai 12.3.2015

Huom! Postaus on kirjoitettu kännykällä, joten kuvat hassusti ihan lopussa!

Pitkästä pitkästä aikaa meinasin kertoa lukijoille Wilsonin torstaisista agilitytreeneistä. Koutsina oli tällä kertaa Kataisen Harri - koutsaavat Sannan kanssa vuoroviikoin ja ainakin meille vuorottelu on sopinut kuin nenä päähän. Molemmilla koutseilla on ihan erilainen tyyli opettaa, vaikka koulutuksen perusperiaatteet ovatkin ihan samanlaiset - edetään aina positiivisen ehdollistumisen kautta koiran ehdoilla, ohjaajaa sen sijaan ruoskitaan tekemään täysillä ja välillä ei edes tiedä pystyvänsä sellaisiin suorituksiin.

Wilson on nyt kulkenut hyvin jo useamman viikon ajan. Irronnut putkiin, lähtenyt takaakiertoihin ja tietysti juossut kovaa. Ehkä kuitenkin suurin syy, miksi meillä on alkanut sujua, on se, että minä olen syystä tai toisesta alkanut pysyä Wilsonin perässä. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista flowta!

Treeneissä meillä oli tänään kuvan mukainen rata, josta tehtiin Wilsonin kanssa esteitä 1-19. Oikeastaan ainoastaan kepit tuottivat enemmän pään vaivaa, mutta se olikin jo tiedossa (kerron meidän keppitreeneistä joskus ihan erikseen).

Puomi oli siitä pahassa paikassa, että se oli aika lähellä seinää. Toki seinän ja puomin välissä oli vielä hyppy, mutta ollaan aikaisemmin tehty juoksupuomia vain aukeammilla mestoilla. Seinän läsnäolo siis vaikutti Wilsonin vauhtiin puomilla ja sen takia se loikkasi muutaman kerran juoksemisen sijaan.

Muu rata soljui ja kulki. Oli nautinto ohjata koiraa, joka toimi kuin ajatus. Tuntui hyvältä onnistua, sillä alku on ollut näin nopean ja herkän koiran kanssa kaikkea muuta kuin helppo. Vihdoin Wilsonin vauhdista pystyy nauttimaan ja alkaa pikku hiljaa uskoa koutsien puheita siitä, miten hieno koira Wilson on!

Harri kuvailikin Wilsonia joku kerta treeneissä formula-autoksi. Sen lisäksi, että se kulkee kovaa, pienikin ohjausvirhe aiheuttaa ulosajon.

10. maaliskuuta 2015

Wilson 3v.

Kolme vuotta sitten alkuillasta syntyi pieni harmaa marsu, Enni äidin ainokainen, Wilson. Hyvää syntymäpäivää mamman murupullalle <3

8. maaliskuuta 2015

Wilson palaa bloggaamaan!

 

 Yli puoli vuotta hiljaiseloa ja vihdoin tuntuu, että nyt löytyy taas intoa ja ennen kaikkea aikaa blogata meidän kuulumisista! Paljon on ehtinyt tapahtua puolessa vuodessa ja seuraavaksi ihan pikainen kooste siitä:


1. Tärkeimpänä asiana mainittakoon, että Wilson on jo korkannut viralliset agilitykisat ja käynyt muutaman kerran ottamassa hyllyjä sekä yhden 10 ratavirheen voitonkin (niin ja 5 virheen nelos sijan). Nollat antavat vielä odottaa itseään ja kepeillä kompuroidaan tällä hetkellä aika hurjasti.

2. Agilityrintamalla treenataan edelleen ProPerrolla ja edustetaan Sawon agilityurheilijoita eli ollaan SWAUlaisia. Sannan ja Harrin opastuksella yritetään saada ohjaajaa liikkumaan kuin kala vedessä ja koiraa malttamaan ja keskittymään. Tekemistä riittää.

3. Lisäksi kerrottakoon, että Wiikkulaisella on ollut vähän terveysongelmia närästyksen ja mahanesteen oksentelun takia. Eläinlääkärin mukaan vaiva olisi gastriittia elikkäs suolistotulehdusta. Eläinlääkärin suosituksesta kokeillaan nyt rauhoittaa vatsaa närästyslääkkeellä ja vähärasvaisella ruokavaliolla. Parin viikon päästä nähdään, onko ruokavalion muutos auttanut vaivaan. Närästyslääkkeet ovat ainakin toimineet, eikä koira ole kuurin aikana oksennellut! Tästä lisää, kunhan aika näyttää, mihin suuntaan vaiva on menossa.

Siinä ehkä tärkeimmät asiat tämän puolivuotisen ajalta. Maaliskuussa on tulossa ainakin henkisen valmentautumisen koulutusta, agilitykisoja ja ylihuomenna vietetään Wilsonin synttäreitäkin. En tiedä, missä välissä meidän kahjosta villikosta on kasvanut kolme vuotias aikuinen kahjo villikko. 


Ps. Uutta ulkoasuakin pitäisi blogiin ehkä väsätä, sillä onhan tämä vanha aika tympeä!

Loppuun vielä LINKKI meidän yhteen agilitytreenivideoon!