Eilen oltiin pitkästä aikaa trainigsissä treenaamassa Ennin kanssa. Enni oli juuri lopettanut juoksunsa, joten vähän jännitti millä mielellä neiti sattui olemaan. Alku ei todellakaan näyttänyt hyvältä, hallin pihassa ajatukset oli molemmilla ihan jossain muualla kuin aksassa. Enni huiteli hajujen perässä ja minä mietin vielä harjoittelupaikan juttuja.
Tutustuttiin rataan, jota sitten "kisattiin". Rataan tutustuminenkin meni vähän unessa, ja ei ehkä ihmekään, ettei koira oikein liikkunut ekalla kierroksella. Ja onnistuinpa unohtamaan vielä radankin, mitä ei ole tapahtunut kyllä pitkään aikaan. No uusi yritys Harrin neuvoilla oli jo paljon parempi. Koirakin eteni, mutta edelleenkään ei päästy ihan parhaimpaan. Koira karkasi väärälle putkelle ja sellaista pientä.
Tämän jälkeen saatiin koko ryhmä kunnon palo puhe. Juoksemisesta, juoksutekniikasta. Harjoiteltiin vähän pikajuoksun tekniikkaa ja spurttailtiin tällä kertaa ilman koiraa. Jalat huusivat hoosiannaa. No sitten oli edessä vielä pari vetoa radalla. Toiseksi viimeinen melkein nollana, paitsi että en ihan ehtinyt valssaamaan ajoissa, josta kielto putkelle. Toisella kerralla oli sitten ehdittävä. Vaikka kuinka jaloissa painoi, niin oli vaan juostava kovempaa. Ja vielä vähän lisää ja sieltähän se sitten tuli. Ihan hyvä tempoinen nolla.
Tänään jaloista huomaa tehneensä, mutta kaiken kaikkiaan ihan älyttömän kivat treenit. Olen itse huomannut itsestäni, että tarvitsen aina jonkun vähän potkimaan minua eteenpäin. Oli kyse sitten ratsastuksesta tai agilitystä, jään helposti mukavuusalueelleni ja teen kaiken pikkusievästi. Vasta kun joku käskee tehdä täysillä niin teen ja sen jälkeen olo on mitä mahtavin... mistähän saisi itselle sellaisen tekemisen meiningin myös itsenäisiin treeneihin. Varsinkin itsensä kanssa kilpailu saa minut syttymään, olen kisannut sen verran paljon ratsastuksen puolella, etten enää varsinaisesti saa hepulipaniikkia kisaamisesta. Jännityshän kuuluu kuvioon, mutta minua kisaaminen motivoi. Minua motivoi itsensä voittaminen ajassa, itsensä voittaminen tekniikassa jne.
Tälläinen analyysi tänään. Suosittelen kaikkia kilpailemaan itseään vastaan vähän joka tilanteessa, niin suoritukset paranee huimasti!
Niin ja blogin päätähdelle kuuluu tosi hyvää. Wilson lähti eilen wappu bailaamaan Ennin luokse ja tulee takaisin sitten keskiviikkona. Yritän jossain välissä keritä kirjoitella siitäkin höpönassusta.
30. huhtikuuta 2013
28. huhtikuuta 2013
ratsastus
Oikeastaan tämä on nopein tapa vain jakaa nämä muutamat kuvat kaverille, joten saatte nyt välillä ihastella heppasiakin.
26. huhtikuuta 2013
15. huhtikuuta 2013
agilityä
Viime keskiviikkona käytiin rälläämässä ACE:lla Tiian opeissa. Rata koostui lähinnä kahdesta suorasta pätkästä joiden välissä oli pari hankalaa ohjauskuviota. Ohjauskuviot sujuivat yllättävän hyvin, vaikka eivät olleetkaan ihan helppoja rataan tutustumisvaiheessa. Sanonta: "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pätee näemmä myös agilityyn. Rataan tutustuttiin tälläkin kertaa huolella ja kaikki ohjauskuviot kuivaharjoiteltiin moneen kertaan. Ja voisin vaikka vannoa, että jos koira ei olisi noin nopea, niin oltaisiin saatu rata puhtaasti läpi.
Se mitä hinkattiin ja treenattiin oikeastaan koko loppuaika ei ollutkaan radan hankalat ohjauskuviot vaan loppusuora. Suoraputki, muuri, pituus ja hyppy peräkkäin. Jos ja kun koira ei irronnut, ei tässä ollut mitään tsäänsejä. Lähetettiin koiraa siis itsenäisesti suoralle "menemenemene" käskyllä ja toinen oli palkan kanssa suoran päässä kirittämässä menoa. Ja voi tuota aropupu Wilsonia... vauhtia oli ihan hurjasti. Treeniä tarvitaan paljon ja tämä on ihan ehdottoman tärkeää opetella kunnolla, koska ei mun jalat vaan riitä vieressä pinkomiseen. Koira menee kuitenkin kovempaa kuin ohjaaja, niin miksi jättää tämmöinen treenaamatta kunnolla.
Toinen kotiläksy mitä saatiin, on merkkaukset. Tehtiin niin, että merkattiin este ja tarkoituksena oli lähteä kävelemään koiraa kohti. Koiran siis piti käydä hyppäämässä este ohjaajan selän takana, kun tämä oli esteen hypättäväksi merkannut. Ei onnistunut vielä.... toisaalta treeni oli ensimmäinen laatuaan. Tiian mukaan tämäkin on semmoisia must juttuja, jos aion selviytyä Wilsonin vauhdissa mukana.Tämäkin on siis treenilistalla, kunhan olisi aikaa treenata. Ehkä tämän viikon jälkeen vähän helpottaisi. Ja kohta päästäänkin jo mökillekin treenaamaan...
Se mitä hinkattiin ja treenattiin oikeastaan koko loppuaika ei ollutkaan radan hankalat ohjauskuviot vaan loppusuora. Suoraputki, muuri, pituus ja hyppy peräkkäin. Jos ja kun koira ei irronnut, ei tässä ollut mitään tsäänsejä. Lähetettiin koiraa siis itsenäisesti suoralle "menemenemene" käskyllä ja toinen oli palkan kanssa suoran päässä kirittämässä menoa. Ja voi tuota aropupu Wilsonia... vauhtia oli ihan hurjasti. Treeniä tarvitaan paljon ja tämä on ihan ehdottoman tärkeää opetella kunnolla, koska ei mun jalat vaan riitä vieressä pinkomiseen. Koira menee kuitenkin kovempaa kuin ohjaaja, niin miksi jättää tämmöinen treenaamatta kunnolla.
Toinen kotiläksy mitä saatiin, on merkkaukset. Tehtiin niin, että merkattiin este ja tarkoituksena oli lähteä kävelemään koiraa kohti. Koiran siis piti käydä hyppäämässä este ohjaajan selän takana, kun tämä oli esteen hypättäväksi merkannut. Ei onnistunut vielä.... toisaalta treeni oli ensimmäinen laatuaan. Tiian mukaan tämäkin on semmoisia must juttuja, jos aion selviytyä Wilsonin vauhdissa mukana.Tämäkin on siis treenilistalla, kunhan olisi aikaa treenata. Ehkä tämän viikon jälkeen vähän helpottaisi. Ja kohta päästäänkin jo mökillekin treenaamaan...
11. huhtikuuta 2013
Kevät
Kevään ekat leskenlehdet, pörriäiset ja lehden silmut bongattu. Wilsonin turkki sai tänään myös uuden hieman slimimmän muodon! Ihanaa päivää kaikille!
10. huhtikuuta 2013
Minä vs. Wilsonin karvat
Tänään kävelin Mustiin ja Mirriin lopen kyllästyneenä tähän karvanlähtöön. Karvaa siellä ja karvaa täällä. Huoh. Olin päättänyt ostaa kunnon pohjavillaharjan maksoi mitä maksoi.
Furminator 34,90! Ja se on loistavan ihana. Yhden kokeilun jälkeen en voi kuin suositella. Karva irtoaa tuppoina eikä lentelevää irtokarvaa jää niin paljon! Lisäksi karvaa lähti lyhyellä harjauksella enenmmän kuin koko tänä karvanlähtö aikana muilla kammoilla. Suosittelen!
Furminator 34,90! Ja se on loistavan ihana. Yhden kokeilun jälkeen en voi kuin suositella. Karva irtoaa tuppoina eikä lentelevää irtokarvaa jää niin paljon! Lisäksi karvaa lähti lyhyellä harjauksella enenmmän kuin koko tänä karvanlähtö aikana muilla kammoilla. Suosittelen!
8. huhtikuuta 2013
Voihan kakat!
Tämä on se aika vuodesta kun yleisöosastot käyvät kuumina. Miksi koiran omistajat eivät siivoa koiransa jätöksiä? Koirien pito pitäisi kieltää! Taas on joku huono-onninen liannut kenkänsä ja toista vähintäänkin ärsyttää väistellä. Kysymys kuuluukin mikä tässä on niin vaikeaa? Mielestäni jokaisen koiranomistajan pitäisi tiedostaa jo pentua hankkiessaan, että se kakkaa ja toivottavasti hieman kasvaessaan kakat tulevat pääsääntöisesti ulos. Jotain siis pitäisi tehdä, mutta miten ihmiset kehtaavat jättää sen silti tekemättä.
"Kyllähän se maatuu!" Niin, mutta parhaassa tapauksessa siinä saattaa mennä kuukausia, riippuen koiran ravinnosta. Kuukauden aikana se ehtii ärsyttää monia ja taas monia ulkoilijoita, varsinkin jos se on keskellä tietä. Metsässähän kakat saavat maatua rauhassa, eikä niitä sieltä tarvitse pois kerätäkään (paitsi keskeltä polkua). Toista on kuitenkin sorateillä, asfalteilla jne. Ei se kakka asfaltin läpi sula pois.
En yhtään ihmettele, että koirattomat ovat näreissään, mutta ei siitä kannata koiraa syyttää. Ei se voi sille minkään, jos omistaja on täysi moukka. Myös koirallisena voin sanoa, että mitta alkaa olla melkolailla täysi. Koko talven olen tästä valittanut sisäisesti, mutta näin keväällä kaikkien niiden kakkojen tullessa esille, on pakko avautua myös ihan julkisesti. Mikä ihmisiä vaivaa!
Koottuja selityksiä on paljon ja suurin näistä on "Kakkapussit unohtui kotiin." Varmaan ovat unohtuneet useampiakin kertoja itse kullakin, tunnollinen ihminen keksii muita keinoja ja muista piittaamaton jättää kakan keräämättä. Jos koira on kakkansa tehnyt keskelle tietä, sen voi vaikka kengän kärjellä potkaista lähimpään pusikkoon tai nostaa taskusta löytyneellä nenäliinalla jonnekin missä se ei häiritse muita ihmisiä. Testattu on ja toimii!
Haastankin kaikki lukijat siivoamaan koiransa kakat seuraavan kerran ulkona käydessään ja miksi ei samalla nappaisi myös viereisiä kakkoja samaan pussiin tai samaan pöpelikköön. Se mitä koiranomistajista ajatellaan on meistä kaikista kiinni!
"Kyllähän se maatuu!" Niin, mutta parhaassa tapauksessa siinä saattaa mennä kuukausia, riippuen koiran ravinnosta. Kuukauden aikana se ehtii ärsyttää monia ja taas monia ulkoilijoita, varsinkin jos se on keskellä tietä. Metsässähän kakat saavat maatua rauhassa, eikä niitä sieltä tarvitse pois kerätäkään (paitsi keskeltä polkua). Toista on kuitenkin sorateillä, asfalteilla jne. Ei se kakka asfaltin läpi sula pois.
En yhtään ihmettele, että koirattomat ovat näreissään, mutta ei siitä kannata koiraa syyttää. Ei se voi sille minkään, jos omistaja on täysi moukka. Myös koirallisena voin sanoa, että mitta alkaa olla melkolailla täysi. Koko talven olen tästä valittanut sisäisesti, mutta näin keväällä kaikkien niiden kakkojen tullessa esille, on pakko avautua myös ihan julkisesti. Mikä ihmisiä vaivaa!
Koirakin sen osaa... |
Koottuja selityksiä on paljon ja suurin näistä on "Kakkapussit unohtui kotiin." Varmaan ovat unohtuneet useampiakin kertoja itse kullakin, tunnollinen ihminen keksii muita keinoja ja muista piittaamaton jättää kakan keräämättä. Jos koira on kakkansa tehnyt keskelle tietä, sen voi vaikka kengän kärjellä potkaista lähimpään pusikkoon tai nostaa taskusta löytyneellä nenäliinalla jonnekin missä se ei häiritse muita ihmisiä. Testattu on ja toimii!
Haastankin kaikki lukijat siivoamaan koiransa kakat seuraavan kerran ulkona käydessään ja miksi ei samalla nappaisi myös viereisiä kakkoja samaan pussiin tai samaan pöpelikköön. Se mitä koiranomistajista ajatellaan on meistä kaikista kiinni!
5. huhtikuuta 2013
7x5
Tällaista haastetta tällä kertaa Annan suunnalta:
Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
Puhelin, kotiavaimet, koiran naksut, lenkkarit ja silmälasit.
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Taru Sormusten Herrasta, Kadonnut Symbooli, Paimeneen, Victoria Stilwell - koirani vai minä, Uskollisin kaikista.
Viisi materiaalista lahjatoivetta:
Sohva, Björn Borgin tennarit, kuntosalikortti, kannettava tietokone, agilitykengät
Viisi paikkaa joihin matkustan:
Lontoo, Intia, New York, Mosambik, Kreikka
Viisi adjektiivia jotka kuvaavat minua:
Temperamenttinen, iloinen, äkkipikainen, luotettava ja kotihiiri (vaikka se ei olekaan adjektiivi)
Viisi lempiruokaani:
Lasagne, kanakastike, makaronimössö, mannapuuro, pinaattikeitto.
Viisi elämän ohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
Elä jokainen päivä täysillä.
Asioilla on tapana järjestyä.
Huonojen aikojen jälkeen tulee aina parempia aikoja.
Ota oppia lemmikiltäsi, sen elämän asenne on paras mahdollinen.
Sillä mitä on tapahtunut ennen tai tulee tapahtumaan, ei ole juurikaan väliä.
En taida tällä kertaa haastaa ketään, se tehköön ketä huvittaa (:
Viisi asiaa, joita tarvitsen päivittäin:
Puhelin, kotiavaimet, koiran naksut, lenkkarit ja silmälasit.
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Taru Sormusten Herrasta, Kadonnut Symbooli, Paimeneen, Victoria Stilwell - koirani vai minä, Uskollisin kaikista.
Viisi materiaalista lahjatoivetta:
Sohva, Björn Borgin tennarit, kuntosalikortti, kannettava tietokone, agilitykengät
Viisi paikkaa joihin matkustan:
Lontoo, Intia, New York, Mosambik, Kreikka
Viisi adjektiivia jotka kuvaavat minua:
Temperamenttinen, iloinen, äkkipikainen, luotettava ja kotihiiri (vaikka se ei olekaan adjektiivi)
Viisi lempiruokaani:
Lasagne, kanakastike, makaronimössö, mannapuuro, pinaattikeitto.
Viisi elämän ohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
Elä jokainen päivä täysillä.
Asioilla on tapana järjestyä.
Huonojen aikojen jälkeen tulee aina parempia aikoja.
Ota oppia lemmikiltäsi, sen elämän asenne on paras mahdollinen.
Sillä mitä on tapahtunut ennen tai tulee tapahtumaan, ei ole juurikaan väliä.
En taida tällä kertaa haastaa ketään, se tehköön ketä huvittaa (:
2. huhtikuuta 2013
Uusi saliohjelma
Kävin tänään testaamassa uutta saliohjelmaani ja tänään olivat vuorossa jalat ja alakroppa. HUHHUH... sanon minä. Millähän jaloilla sitä huomenna pitäisi aksata, kun puntit tutisee pelkästä ajatuksesta.
Tällaista treeniä oli siis tänään:
1. Jalkakyykky 3x15x8kg
2. Takareisi laitteessa 3x15x20kg
3. Etureisi laitteessa 3x15x15kg
4. Pohkeet jalkaprässissä 3x15x30kg
5. Vatsat omalla painolla 3x15
6. Kyljet kuulalla 3x15x10kg
7. Selät laitteessa omalla painolla 3x15
Jottei blogin päätähti jäisi ihan kokonaan treenipostauksen varjoon, lopuksi kuvia eiliseltä jäälenkiltä. Mitä mahtavin keli <3
1. huhtikuuta 2013
Juoksua ihanassa ilmassa
Ollaan saatu juoksukausi tosissaan korkattua. Tänään oli mitä mahtavin keli, jalat oli kevyet ja tiet melkein sulat.
Oli vain yksi haitta, nimittäin pitkä turkki.
Oli vain yksi haitta, nimittäin pitkä turkki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)