3. kesäkuuta 2014

Kesäloma terveiset kuvina


Omistajan kesäloma part. 1 starttasi viime sunnuntaina ja kelit on kyllä suosineet tätä lomalaista! Wiikku ja minä tykätään ❤️


28. toukokuuta 2014

Ulkotreenit 26.5.2014


Oltiin tällä viikolla poikkeuksellisesti maanantaina ohjatuissa. Päästiin vuoroa vaihtamalla treenaamaan isolle ulkokentälle, jossa oli sitten ihan omat haasteensa verrattuna sisällä olemiseen. Oman jännitysmomentin toi vielä sää, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä. Lämmintä oli ehkä joku viisi astetta ja vettä tuli kaatamalla, toisaalta onneksi tämmöisissä olosuhteissa aksaamista ei tarvinnut kokeilla ensimmäisen kerran kisaradalla...

Tällä kertaa rata oli suoraan Sm-tuomari Mia Laamasen kolmosluokan rata. Tehtiin siitä Wilsonin kanssa esteitä 1-18, sillä en uskaltanut ottaa märällä kelillä muutenkin vähän vaiheessa olevaa keinua. Koirasta huomasi, että ulkona oleminen oli sille hyvin uutta ja jännittävää, sillä se ei meinannut millään pysyä lähdössä paikallaan vaan olisi kokoajan ollut varastamassa. Varastelu ei tosiaankaan ole ollut meillä aikaisemmin ongelmana.

Ulkokenttä ja sen tuoma vireystilan nousu näkyi koko koiran olemuksessa. Sen lisäksi, että se kulki kovempaa kuin normaalisti, se myös haki esteet ja putket paremmin mitä normaalisti. Kepeillä taas huomasi, ettei keskittyminen riittänyt pihalla niihin ollenkaan ja jouduin Harrille useampaankin otteeseen sanomaan, ettei kepit nyt normaalisti näin huonot ole. Koira ei siis millään meinannut löytää oikeaa keppiväliä aloittaakseen ja kun se löytyi Wilson saattoi lähteä välistä pois. Lisäksi minä en voinut irrota yhtään koiran viereltä kepeiltä, vaikka sisällä pystyn jo irtoamaan suhteellisen hyvin ja ainakin vedättämään koiraa keppien loppua kohden.

Koska kepeistä ei tullut mitään, jätettiin ne kokonaan välistä, jotta saatiin ehjä ja hyvä rata aikaiseksi. Ja siis voitteko uskoa, Wiiksoni humppasi koko radan puhtaasti. Meillä saattoi olla tuolloin jonkinmoinen FLOW. Pystyin luottamaan koiraan ja koira haki kaikki esteet älyttömän hyvin... ja rata oli kuitenkin kolmosluokan rata. Huisia!

Treeneissä onnistuminen lämmitti mieltä sen verta paljon, ettei edes sade haitannut yhtään. Ja ei muuten haitannut hienohelma hippiäistäkään. Eikä se edes huomannut tai välittänyt Harrin kirkkaanpunaisesta sateenvarjostakaan, vaikka muutama viikko sitten meillä oli melkoinen sateenvarjo episodi, koska kyllähän sateenvarjo saattaa syödä pienen koiran...

Ensi viikolla käydään Maaningalla mölleilemässä!

 

Sadeterkuin Wilson ja Renja

26. toukokuuta 2014

Elossa ollaan

Taas joku motivaationetsimistauko tai jotain. Treenit on sujuneet tasaiseen tahtiin. Paljon onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Tällä hetkellä treenataan hurjana keppejä (erityisesti keppikulmia) ja kontakteja, jotta päästään seuraaviin sopiviin virallisiin jo starttaamaan! Kesällä on tarkoitus mölleillä ja treenata ahkerasti, mutta myös mökkeillä ja rentoutua ja ehkäpä syödä pari jäätelöäkin! Nyt vähän puhelimesta kuvia menneiltä viikoilta:










2. toukokuuta 2014

Huumorintaju koetuksella

Eilen oltiin vappupäivän treeneissä Harrin opissa. Koko päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän nukkuessa, sekä ohjaajalta että koiralta, joten ei ollut mikään ihme, että koiralla oli virtaa - paljon. Ohjaajalla sitä vastoin oli pieniä käynnistymisvaikeuksia edellisen illan juhlimisesta johtuen. Lähtökohdat eivät siis olleet ehkä huippuluokkaa, joten huippu treenejäkään ei ollut lupaa odottaa.


Tehtiin treeneissä radan pätkää 1-16 ja hiottiin oikeastaan koko tunti tekniikkaa. Toiveistani huolimatta, Wilson ei päästänyt minua tänään helpolla ja hurjasta energiasta johtuen, teiden ohjaamisessa sai olla erityisen tarkkana tänään. Varmasti vaikein kohta oli tuo kutosputken jälkeen tuleva seiska hyppy. Wilson luukutti monta kertaa esteen ohi ihan täysillä minun kanssa kilpaa juosten ja kun sitten jäin varmistamaan hyppyä, olin myöhässä tuolla ysin takaakierrossa...

Huumoria kysyttiin tässä treenissä aika paljon, sillä koiralla oli niin omat moovssit tänään. Ysiltä kymppiputkelle oli varmaan maailman helpoin tie ja Wilson tehnyt niitä ihan tosi monesti... Tänään herra koirasta oli kuitenkin paljon hauskempaa juosta putken ohi joko Harrin luokse tai sitten vain kiertää koko putki ja hypätä putken vieressä oleva hyppy ihan huvikseen.

Kerran Wilson päätti juosta 12. esteeltä keinulle, hypätä puolessa välissä takaisin alas ja juosta kolmentoista alta seuraavalle esteelle. Vappuhattu ja pellenenä vain puuttui, tätä lajia ei kannata ottaa turhan vakavasti - ainakaan jos on tuollainen huumoriveikko treenikaverina. ;)

Mitä näistä treeneistä sitten jäi käteen? Vaikka Wilson kulkikin vähän omia polkujaan tänään, niin vauhtia oli taas yksi pykälä enemmän ja Harrin mielestä Wilson kulki tänään paremmin kuin koskaan. Hän ei ollut huolissaan tuosta tarkkuuden puutteesta - tulee kuulemma aikanaan. Saatiin myös kepeille jälleen kerran hyviä suorituksia alle ja sielläkin vauhti alkaa olla jo aika mallikasta.

Vappuillallista odottamassa





30. huhtikuuta 2014

Keppivideo


Käytiin eilen Wiiksonin kanssa treenaamassa itsenäisesti keppejä. Videolla muutama viimeinen toisto, joissa Wiikku oli jo vähän väsy. En tietenkään tajunnut ottaa videota heti, vaan vasta sitten, kun Wilson oli jo tehnyt paremmat kepit kuin koskaan... Ja eihän se niitä enää uudestaan tehnyt, mutta hyvältä tämä jo silti alkaa näyttää.

Onnistuneita toistoja tuli reilusti enemmän kuin epäonnistuneita ja lelu palkkana toimi yllättävän hyvin. Viimeksi kun palkkasin lelulla kepeillä, Wilsonin keskittyminen meni oikeastaan kädessäni olevan narun kyttäämiseen. Tänään Wilson kuitenkin jo ymmärsi, että lelu tulee vasta siinä vaiheessa, kun kepit on suoritettu. Lelu antoi mukavasti vauhtia kepittelyyn ja tämän takia myös niitä virheitä tuli aina välillä tuossa muutamalla viimeisellä kepillä.

Positiivinen asia keppitreenissä oli tänään ehdottomasti se, ettei keppien alussa tullut kertaakaan sisääntulo virhettä. Toki lähtökulma oli helppo ja sisäänmeno tehty helpoksi koiralle, mutta aikaisemmin tästäkin kulmasta on tullut virheitä vauhdin kasvaessa. Nämä olivat semmoiset hyvän mielen treenit!

Lisäksi Wilson toivottaa kaikille hyvää vappua! Ja vaikka sää ei tänään hymyilekään, niin ehkä näille kuville voi vähän hymyillä?


Näytetään kuva.JPG

27. huhtikuuta 2014

24. huhtikuuta 2014

Kontaktipohdintaa

Varoitan jo heti alkuun, ettei tällä tekstillä ole välttämättä päätä eikä häntää. Oltiin eilen jännän äärellä treeneissä, kun pohdittiin Wilsonille parasta kontaktin suoritustapaa. Olisihan 2on-2off varma varsinkin ykkös ja kakkosluokkiin, jossa ajalla ei vielä ole niin paljon merkitystä. Juoksukontakti kiehtoisi nopeutensa vuoksi ja rasittaisihan se koiraa paljon vähemmän.

Tehtiin treeneissä ensin keinua, jossa ollaan vasta alkeisopeissa. Tänään tehtiin keinusta vain kivaa mestaa, josta saa paljon namia ja lopulta Wilson olisi suihkinut menemään sitä vaikka ees taas. Keinun varmuus on siis todellakin kasvanut, eikä liike jännitä enää juuri ollenkaan. Pitää vain varovasti edetä, jotta säikähdystä ei tulisikaan. Siitä tulee kyllä tosi hyvä.

No sitten nämä muut kontaktit ja lähinnä ehkä A-este. Wilson tekee tällä hetkellä A:lle pysärin, mutta ei vielä hallitse kehoaan kovin hyvin kovassa vauhdissa, joten pysähtyminen vähän venyy. Harri otti muutamalta A:lta videota, jonka sitten näytti minulle hidastettuna. Videon tarkoituksena oli näyttää lähinnä, mitä juuri ennen pyähdystä tapahtuu ja miksi koira pysähtyy askeleen liian myöhässä. Video kuitenkin toimi aivan äärettömän hyvin muistutuksena siitä, millaiseen rääkkiin koiran etupää joutuu kontaktille pysähtyessään (ja nyt puhun varsinkin A-esteestä). Minua harmittaa, ettei minulla nyt ole sitä videota teille näyttää, mutta joka tapauksessa koiran koko etupää sai todella kovan tällin, kun täydestä vauhdista tehtiin pysähdystä. Varsinkin lavat ja ranteet olivat kovassa työssä, kun koko koiran paino tulee monin kertaisena vauhdista johtuen niiden päälle.

Tästä lievästi järkyttyneenä olin entistä varmempi siitä, että en halua ainakaan A:lle pysäriä vaan juoksukontaktin. Miten se sitten opetetaan, oli seuraava kysymykseni Harrille. Tapoja on kuulemma monia, mutta koska meillä oli pysäri siellä jo taustalla, niin ajattelimme lähteä hyödyntämään sitä. Pysäri kontaktille, josta ihan tosi nopea vapautus. Tämä ei kuitenkaan lähtenyt oikein  onnistumaan, sillä Wilson yritti hypätä aina vain korkeammalta pysähdyskohtaan, jolloin pysähtyminen ei luonnollisesti onnistunutkaan. Vaihdettiin siis tekniikkaa tai lähinnä annettiin koiran hoitaa.

Harrin mukaan jokaisella koiralla on oma tyypillinen tapansa tehdä asioita ja hänen mielestään juuri näitä luonnollisia liikemalleja olisi tärkeää hyödyntää myös koulutuksessa. Mitä siis teimme? Annoimme koiran rytmittää kontaktin niin kuin se sen itse parhaaksi näki. Ohjaajana käskytin sen vain kiipeämään A:lle ja tämän jälkeen putkeen. Harri vieressä analysoi, mitä Wilson sitten tekee. Huomion arvoinen asia oli tietysti se, että kertaakaan ei tullut kontaktivirhettä, koiran suoritusvarmuus parani ihan hetkessä ja sen lisäksi Wilson teki ihan yllättävän hyvin rytmitetyt juoksukontaktit. Harrin mielestä juoksuA olikin Wilsonilla veressä ja sille todella luonnollinen tapa suorittaa este.

Tästä eteenpäin vain jatkojalostetaan tuota, minkä koira jo luonnostaan tekee melko hyvin. Tarkoituksena saada koira juoksemaan alas asti täysillä, jolloin kaiken maailman hyppelehtimiset jäävät pois. Katsotaan mitä tuleman pitää.

13. huhtikuuta 2014

WiiksoninWiikko

  Tällä viikolla ollaan puuhailtu kaikkea ihan tavallista!

Ollaan paistateltu auringossa...

Leikitty ihan parhailla leluilla, kuvassa Pöltsi ja Pöltsin äiti


Hoidettu kissan raapimaa silmää, johon ei onneksi tullut säikähdystä suurempaa.

Nukuttu nenä kiinni patjassa...

Nukuttu mamin sylissä...

Ja näytetty nukkuessa ihan dorkilta

Treffattu kissaa, joka ei kylläkään ollut tuon aiemman silmäoperaation syypää...

Harjoiteltu kontakteja kotikonstein

Nukuttu vierekkäin...

ja nautittu rennosta sunnuntaista!




12. huhtikuuta 2014

Keskiviikko 9.4.2014



Viime keskiviikon treeneissä tehtiin tämän näköistä rataa omalla ohjaussuunnitelmalla. Tai siis ensimmäisellä kerralla koitettiin omaa ja toisella kerralla Harri kertoi joitain kohtia, missä jokin toinen ohjaus olisi mahdollisesti parempi. 

Oma ratasuunnitelmani meni kutakuinkin näin:

1-2 suoraan lähdöstä, onnistui.
2-3 takaakierto, koira haki esteen takaa hyvin.
3-4 valssi, tämä toimi ihan hyvin, mutta sitten tuli kiirus tuonne vitoselle, koska olin itse esteen toisella puolella. 
5-6 backflip, täytyykö edes kertoa. Ei sujunut, koska olin myöhässä, eikä koira ole kyseistä ohjauskuviota ihan kauheesti ees treenannut. Kaksi ekaa yritystä painettiin suoraan tuohon putkeen, eikä koira edes vilkaissut punaisena rääkyvää ohjaajaa. 
7-8 takaakierto, onnistui, mutta putkeen irtoamisessa vähän hapuilua. 
9-10 persjättö, kerkesin!
11-12 valssi, toimi.
13-15 kilpajuoksua, olin pahasti pahasti myöhässä. Putken tukiopetus ei kannata.
16 takaakierto, käskytys myöhässä, koira juoksi koko esteen ympäri...
17 joku ohjauskuvio riippuen siitä, miten myöhässä olen, jos suunnitelma on tällainen niin kai tuon jo tietää miten sujui... No ei sujunut! :D
18 pysäri A, koikkaloikka A tarvitsee treeniä - paljon.
19-20 haipakkaa maaliin, Koska aalla joutui antamaan tukiopetusta, olin taas myöhässä... 

Ja sitten kuinka se olisi kannattanut tehdä ja kuinka me sitten lopulta myös tehtiin se! 

Kolmoselle pakkovalssi, josta koiran heitto putkeen. Valssaamaan putken päähän, jotta koira ei luukuta väärään putkeen esteen sijasta. Toimi ihan sairaan hyvin, eikä tullut edes kiire. Tästä jatkettiin sitten aikaisemman suunnitelman mukaisesti kahdelletoista ja lähinnä koiran tukiopetus lopetettiin, jolloin minulla oli enemmän aikaa juosta. Minulla siis on paha tapa saatella Wilsonia liian pitkälle, jolloin ollaan samalla lähtöviivalla putken päässä ja tietäähän sen, kumpi voittaa.

Tukiopetusta vähennettiin myös tuossa luukutus pätkällä 13-16 ja yhtäkkiä olinkin hyvissä ajoissa kierrättämässä koiraa esteen taakse. Wilson ei kyllä edelleenkään kestä takaakierrosa minun liikettäni, joten sitä pitää treenata, Wilson siis herkästi kiertää koko esteen, jos minä liikahdan yhtään esteestä pois päin seuraavalle esteelle päin. Seitsemälletoista olisi pitänyt tehdä sylivekkijaakotuksella, mutta se ei oikein luonnistunut ja oikeastaan se oli ainut virhe, mitä tehtiin sitten viimeisellä kerralla. Treeniä siis siihenkin lisää, sillä Wilson herkästi lopettaa hyppäämisen ja minun liikkeeni pysähtyy esteen luokse. Ja sitten tuo A, voi A A... mitähän sille keksittäisi. Harri analysoi ongelmaksi sen, että Wilson ottaa jossain siellä A:n puolessa välin katsekontaktin minuun ja sitten vaan loikkaa, eikä malta mennä alas asti keskittyneenä. Pitänee sheippailla sitä katsomaan eteenpäin eikä minuun ja sitä juoksuA:takin pitäisi jossain vaiheessa testailla.

Kaiken kaikkiaan hurjan onnistuneet treenit ja vaikeuksien kautta voittoon. Aluksi ylitsepääsemättömät jutut onnistuivat lopussa ja koira osaa jo melkolailla paljon!



6. huhtikuuta 2014

Urheilevan koiran kotihuolto -luento

Me oltiin Wilsonin kanssa tänään Kataisen Sannan pitämässä koulutuksessa, jossa käytiin läpi urheilukoiran arkea ja harjoiteltiin myös rentouttavan kotihieronnan tekoa. Itseäni aihe kiinnosti ihan hirveästi, koska olen harkinnut fysioterapeutin paperit saatuani jatkavani myös eläinpuolen fyssariksi.

Aluksi luennolla keskusteltiin koiran ruokinnasta ja verryttelystä ennen kisoja sekä kisojen jälkeen. Muutamia pointteja nostaakseni otteita luento muistiinpanoista:

Ruokinta ennen kisoja:
- aamupala olisi hyvä syöttää koiralle 6-8 tuntia ennen starttia, mikä joissakin tapauksissa tarkoittaa yösyöppöilyä. Koiran maha ei saa olla täynnä kisasuorituksen aikana!
- Ennen kisoja koiran olisi hyvä saada energiapitoinen ruoka, jonka annoskoko ei kuitenkaan ole hurjan suuri. Paljon rasvaista lihaa, kananmunan keltuaista ja öljyä.
- Muista koiran nesteytys ennen kisoja. Nesteytys esimerkiksi elektrolyyttiliuoksella n.4-6h ennen starttia.


Alkulämmittely:
- 20-30 min.
- Aluksi reipasta kävelyä, niin että koira ravaa rennosti
- Lopuksi vähän hölkkää, jotta koira pystyy ravaamaan  reippaammin
- Kun itsellä on hiki alaselässä, koirakin on yleensä lämmin.

Loppulämmittely:
- Todella tärkeää!
- Heti suorituksen jälkeen 300-500m.
- Muista nesteytys!
- 2h sisällä vähän pidempi rauhallinen lenkki ja proteiinipitoinen ruoka, jotta palautuminen lähtee kunnolla käyntiin



Puolet ajasta käytettiin sitten koirien hieromiseen ja otteiden harjoitteluihin. Hieroimme kaverien koirat, jolloin pääsimme kopeloimaan vierasta koiraa, jonka lihaksisto on myös vieras. Hieroin itse borderterrieri herran, joka olisi ollut kaikkialla muualla mielummin kuin hierottavana. Koiran lihaksisto tuntui ihan erilaiselta, kuin mitä Wilsonin ja myös jumit olivat eripaikoissa, kuin mitä Wilsonilla yleensä.

Tärkeää hieronnassa oli muistaa kuunnella ja seurata koiraa. Koira kertoo hyvin nopeasti, mikä tuntuu siitä hyvältä ja mikä ei. Liian hiljainen hieronta saa koiran kyllästymään ja vastaavasti liian voimakas tuntuu ikävältä. Sopivan voimakkuuden löytää kokeilemalla ja harjoittelemalla. Mielummin kuitenkin aluksi varovasti, kuin heti liian voimakkaasti.

Kaiken kaikkiaan luento oli todella antoisa ja opettavainen. Sain taas paljon uusia niksejä koiran hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja toisaalta paljon ajattelemisen aihetta siihen, miten jotkut ihmiset jättävät koiransa huoltamatta. Koira kuitenkin antaa kaikkensa agilityradalla, joten omistajan pitäisi muistaa olla reilu koiraansa kohtaan, eikä jättää sitä esimerkiksi lämmittelemättä.




27. maaliskuuta 2014

Ääntäkin nopeampi Puikkonenä!

Ensinnäkin anteeksi muutaman viikon radiohiljaisuudesta, mutta kerrankin mulla on hyvä syy! Aloitin pari viikkoa sitten harjoittelun Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa eli KYS:ssä. Olen nyt viisi viikkoa vatsakirurgian osastolla ja voin kertoa, että herkkää hipiääni koetellaan. Ensimmäisen päivän jälkeen olin suorastaan kauhuissani! Meinasin ensimmäisenä työpäivänäni mm. pyörtyä ja oksentaa. Ensimmäinen viikko meni uusia asioita sisäistäessä ja totuttautuessa. Joka ilta nukkumaan joskus yhdeksän aikaan. Toinen viikkon on ollut jo helpompi ja olen jopa jaksanut valvoa kymppiin! Jes! 

No niin, oltiin siis eilen taas kerran Harrin ohjatuissa ja voi että Wiikkupiikku on niin hiano! Tehtiin tuosta yllä olevasta radasta esteitä nummer 1-19. Ja kyllä Wiikkuli teki kahteen kertaan kepit ja vielä puominkin. Ja nyt ajattelin vähän listata radan onnistumisia, epäonnistumisia, treenattavia kohtia jne.

NÄMÄ SUJUI:
1. Kepit kepit ja kepit! Helposta kulmasta (18-19) Wiikku teki joka kerta puhtaat kepit. Vaikeammasta kulmasta (5-6) Wiikku vähän haparoi, mutta löysi kaikesta huolimatta ensimmäisen välin, joka oli jo ehdoton onnistuminen!
2. Putket ja putkiin irtoaminen. Tänään irrottiin ja vieläpä aika mallikkaasti. Tämä tässä siksi, että muutama kuukausi ollaan nyt tapeltu tämän asian parissa Työ alkaa tuottaa tulosta.
3. Takaakierrot, vaikka ohjaaja oli pahasti myöhässä. Koira tajusi pelkällä äänikäskyllä, mitä sen pitää tehdä.

NÄITÄ ON HARJOITELTAVA:
1. Puomin jälkeinen poispäinkääntö oli ihan hurjan vaikea. Wilson ei millään meinannut käsittää, että puomilta voisi kääntyä pois päin ohjaajasta... Toisaalta, eipä se ole niin aikaisemmin tehnytkään.
2. Tiukat pystyhypyt. Kaarteet venähtävät, kun koira ei ihan malta kuunnella, minne esteen jälkeen ollaan menossa.
3. Oma rintamasuunta. Takaperin juokseminen on aika vaikeaa, ainakin jos koira juoksee täysiä etuperin.

13. maaliskuuta 2014

Mahdoton yhtälö

On olla kipeänä sisällä samalla kun aurinko paistaa ulkona ja kevät etenee kohisten. Siksipä ollaankin puuhailtu yhtä sun toista, mutta vain ihan lunkisti.

Ollaan käyty nauttimassa auringosta, mutta silleen hissukseen!

Ollaan temppuiltu ja haikailtu ulkoilman perään...

Ollaan nukuttu ja katottu Modernia perhettä ja  kaivettu aurinkolasit kaapista

Ollaan leivottu, vaihdettu multia ja lähetetty kasvuajatuksia pikku kukille!

11. maaliskuuta 2014

Hyvää Syntymäpäivää Wilson!

Tämän postauksen piti tulla jo eilen, mutta koko eilinen päivä meni kuumeessa sohvalla sarjoja katsellen. Joten tässä tämä nyt olisi.


Synttäreitä vietettiin uuden syntymäpäivälahjakaverin, Matti-mäyrän, kanssa. Tarjolla oli Wilsonin lempiherkkua kana-vasikka caesaria juuston ja nakkikynttilöiden kera. Vanheneminen veti Wilsonin sen verta vakavaksi, että 2-vuotis kuvista tuli lähinnä passikuvia. 

6. maaliskuuta 2014

!!!

Ei mulla muuta, mut oon aika onnellinen just nyt!


Treenit videolla

Kerrankin saatiin vähän videon tynkää näistä meidän ohjatuista. Treenissä oli pari melko kimuranttia kohtaa jos sanoisin ja niitähän me sit toistettiin. Näissä treeneissä tuli tehtyä ensimmäinen ohjauskuvio keppien jälkeen, eikä tietenkään voitu aloittaa mistään sen helpommasta ku poispäin käännöstä. Videolle ei ikävä kyllä tallentuneet ne muutamat oikeesti nappisuoritukset! Toinen vaikea kohta oli tuo suljettu putkikulma, jota Wiikun mielestä oli niin kamalan vaikea löytää. Tähänkin vaan lissee treeniä ja ohjaajan ajoituksen parantamista, niin ehkä se siitä. Video ikävä kyllä näyttää totuuden mukaisesti sen, miten kujalla ohjaaja on näistä hommista. Niin ja vielä tuo keinu... Wilson tekee sen aina ensimmäisellä kerralla super rohkeesti, järkyttyy ja sit hiippaillaan loppu kerrat. Ehkä tähänkin vaan kokemusta ja treeniä lissee, niin johan onnistuu.

(Ohhoh, blogger on tehnyt jotain kummia videon laadulle, joten suosittelen kattomaan linkin takaa)

Kaiken lisäks saatiin vielä eilen treeneissä tämmöset päheet pipot. Kyllä nyt kelpaa aksata lauantaina mölleissä! Pitänee vaan vetää toi pipo päähän vasta radan jälkeen, ettei koutsit joudu häpeemään silmiä päästään meidän vouhottaessa menemään! ;D

Näytetään kuva.JPG

3. maaliskuuta 2014

Tuttu ja turvallinen treenipostaus

Elämä on taas asettunut ja koira on terve kaikin puolin. Avantouinti ei jättänyt traumoja paitsi korkeintaan omistajalle. Nyt siis juttua viime keskiviikon treeneistä.


Tänään treenissä oli pitkästä aikaa pöytä ja keinu. Kumpaakaan ei oltu tehty pitkään pitkään aikaan. Pöytää ehkä viimeksi joskus pentukurssilla tai jotain. Wilson kuitenkin hyppäsi pöydälle rohkeasti joka kerta ja malttoi jopa odottaakin vapautus käskyä. Tosin tyyli välillä nauratti sekä ohjaajaa että koutsia. Wilson siis parhaimmillaan seisoi pelkillä etutassuillaan, kun odotti jo niin innolla lähtöä. Ensimmäisellä pätkällä päänvaivaa tuotti muurin (6) jälkeinen putki (7). Normaalisti koira ei muuta teekään, kuin roikkuu ohjaajan kädessä kiinni. Tänään kaikista huudoista ja käskyistä huolimatta käsifocus ei meinannut löytyä sitten millään. Tukka putkella siis väärään päähän putkea... ja koiralla muka ollut ongelmia putkiin irtoamisissa. 

Toisen pätkät hidaste oli tuo keinu, jonka Wilson tuli ensimmäisellä kerralla vähän turhankin rohkeasti. Koira tepasteli keinulle kuin puomille konsanaan ja ilme keinun lähtiessä liikkeelle oli jota kuinkin järkyttynyt. Toisella kerralla sitten hiipailtiin varovasti ja se söi ajasta useita minuutteja. Toisaalta Wilson teki keinun jokaisella kerralla eikä hypännyt missään vaiheessa kesken pois, joten kai tätä voi sanoa ihan onnistuneeksi keinutreeniksi. Lisää rutiinia siihenkin, niin avot!

Ja ai niin, olihan tuolla kakkospätkällä toinenkin vaikea kohta... nimittäin taas tuo putki. Edelleen käsifocus oli hukassa ja koira paahtoi hypyltä (14) suoraan putkeen. Parhaana kertana se tuli ohjauksesta jo oikeaan päähän saakka, kurkkasi sisään ja ampui takaisin väärään päähän. Liekkö päästä viirannut ja äänet kuiskineet korvien välissä... Who knows? 

Huomenna me saadaan Enni tyttö sulostuttamaan harmaata arkeamme ja viikonloppuna Wiikun olisi tarkoitus mölleillä agilitykisoissa ACE:lla Kurkimäessä. Katsotaan miten nämä liidot sujuu, jos vaikka seuraavat oliskin jo ne viralliset sit. JAIKS!


1. maaliskuuta 2014

Kauhun hetket

Oltiin tänään mukavalla jäälenkillä läheisellä jäällä. Aurinko paistoi, oli lämmintä ja meillä kaikilla oli ihan huisin hauskaa. 





Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes oltiin jo ihan loppusuoralla. Käveltiin kahden saaren välistä ja vähän lähempänä tajuttiin, että jää näytti todella tummalta ja ohuelta. Huusimme Wilsonia pois jäältä, sillä koira porhalti tapansa mukaan etunenässä.

Ensin upposivat tassut ja sitten ulahti koko koira. Joonas lähti auttamaan Wilsonia, vaikka jää ei tietenkään kestäisi kymmenen kertaa painavampaa painoa. Joonas ei ehtinyt onneksi heikolle alueelle ennen kuin Wilson pääsi kömpimään ylös jäälle.

Nappasin oman takkini pois päältäni, kaappasin koiran syliini ja kiedoin takkiin. Voi miten kovasti säikähdinkään! Koira näytti kuitenkin olevan täysin kunnossa. Vähänhän sitä palelsi ja hepulit piti vetää turkin kastumisen jälkeen. Onneksi oltiin jo ihan lähellä autoa ja päästiin äkkiä kotiin lämmittelemään. 

Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Säikähdys oli kuitenkin valtava. Joten muistakaa kaverit, vaikka 100 metrin päässä ajaisi jäätiellä autoja, jää on virtauskohdista TODELLA heikkoa, eikä aina välttämättä käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä. 


Wilson föönin jälkeen ;)