17. heinäkuuta 2013

Materialismionnellisuus


Y-valjaat pehmustettu Hurtta, sininen 
Wilson sai eilen Mustista ja Mirristä uudet Hurtan Y-valjaat sekä samalla uuden hihnan. M&M:ssä oli huipputarjous ota2maksa1, joten koko satsille tuli hintaa vain vähän reilu pari kymppiä. Valjaat on ihanan helppo käyttöiset ja hihna tuntuu hyvältä kädelle. Ja jos totta puhutaan, niin olihan se vaaleansininen timanttikaulapanta vähän mauton... ja pentuajasta ollut hihnakin jo vähän nuhjuinen... Aikuisen Ween makuun nämä ovat paljon coolimmat.

http://www.findogs.fi/kauppa/images/img_2798_copy_1306_9b6.jpgNiin ja mitä selkään tulee niin se on edelleen kipeänä, sairasloma jatkuu nyt toista viikkoa ja ihmeparantumista odotellaan. Lääkäriltä saatiin kuitenkin lupa tehdä kevyttä liikuntaa, mutta agility taitaa jäädä vielä tällä viikolla välistä... vai liekkö se laskettaisiin kevyeksi liikunnaksi. Sairasloman jälkeen jään kuitenki reilun kolmen viikon lomalle, joten sitten on aikaa aksata ja ratsastaa ja ehkä myös päivitellä vähän aktiivisemmin.

Ai niin ja huomenna arkeamme tulee sulostuttamaan Enni. Se majailee meillä hoidossa ainakin tuonne sunnuntaihin saakka!

HAHA... tajusin vasta nyt etten oo kertonutkaan tänne mitään tästä mun selästä... Tipuin siis viime torstaina Iriksen kyydistä suoraan selälleni ja sain aika mojovan tällin selkääni. Ja sitä nyt siis parannellaan. Tilanne meni kutakuinkin niin, että istuskelin tyytyväisenä alkukäynneillä kyydissä pitkin ohjin ilman jalkkareita ja nähtiin Iikun kanssa yhtäaikaa kissa, joka oli päättänyt hypätä puskasta meidän eteen. Minä vs. urheiluhevonen... minä tipuin kuin märkä rätti selälleni, enkä kerennyt kissaa sanoa teemaan kuuluvasti. ;D

10. heinäkuuta 2013

Huippu viikonloppu!

MOI!

Meillä oli mamman kanssa ihan huippu viikonloppu. Tehtiin vaikka mitä ja meistä otettiin jostain syystä ihan kauheesti Enni-äiskän kanssa kuvia. Ihme dorka, kun hyppii kokoajan kameran kanssa edessä - antais meidän mielummin vaan juosta. Mutta itse asiaan. Meillä oli siis shelttien huippukokous meidän kasvismamman luona. Siellä oli hirveesti shelttejä ja kaikki tuntu olevan jonkun siskoja ja veljiä... Mäkin näin äitin lisäksi, mummon ja isomummonkin. Sisaruksia mä en vieläkään nähnyt... en oo nähnyt niitä vielä koskaan, missä lie piilossa.
Huippukokous.


Toi joka katsoo suoraan kameraan, on se mun isomummo Netta...  iso se ainakin on, mummosta en niin tiiä.

Tää on mun mummo Sani. 

Täs on mun varaisoveli. Ollaan aika samanlaisia luonteeltaan... pallosalamia.
 Äiti ja sen sisko Muru oli tosi samannäköisiä, en meinannut tunnistaa niitä ollenkaan. Ja oli se sen velikin - Piki - tosi samannäköinen, mut se oli kuitenkin poika... Mammakin vitsaili, että pitää kattoo tarkkaan, ettei oteta väärää koiraa mukaan. Onneksi ne otti kuitenkin oikeat koirat mukaan. Musta olisi näet ollut vähän ikävää joutua jonnekin Lahteen tai vieläkin kauemmas. 

Äiskä oikeella ja Muru vasemmalla.

Äiskä vasemmalla ja Piki oikeella...
Kun oltiin hoidettu näitä tärkeitä hommia jonkun aikaa, lähdettiin sitten mökille rentoutumaan. En tiiä oliko se rentoutumista, mutta ainakin aivot sai laittaa narikkaan ja kiusata äiskää ihan kunnolla.

Tässä mä ootan, että mamma viskaa mulle pallon...

Oltiin ainakin näin onnellisii mökillä.. Hymyilytti!

Joo, me jouduttiin myös pesulle, mikä ei ollut ihan niin kivaa. Vesi oli aika kylmää ja haistiin sen jälkeen vielä kiiville ja omenalle... miehekästä.

Äiskä komentaa mammaa....

Tässä tapellaan pallosta...


Täs tein yllätyshyökkäyksen äiskän kimppuun.

KarvaKasa.

Niinku näätte, äitistä ei oo mulle mitään vastusta enää.

Oltiin hirveen vihasia toisillemme... en muista enää miks.


Tätä se äiti jakso puuhailla... juosta tuota uima-allasta ympäri. En niin ymmärrä mitä hauskaa uivien lasten paimentamisessa on.


4. heinäkuuta 2013

Hurmos!



Jos lähdetään tästä, niin ei liene kenellekään yllätys, että meillä meni eilen aika hyvin ohjatuissa Wilppiksen kanssa. Harri oli tehnyt meille 18 esteen mittaisen hyppyradan. Rata oli tasan 27 metriä pitkä, jolloin Harri pystyi laskemaan meille etenemät. Radalla oli paljon valsseja ja muutama tosi kinkkinen persjättö. Persjätöt on meille aina äärettömän vaikeita, koska mulla on kymmenen senttiä liian lyhyet jalat. Aluksi tuntui, että ei meinattu päästä minnekään ysin persjätöltä, kun ei onnistunut niin ei onnistunut. Oli pakko ennakoida, luottaa koiraan ja jättää se suorittamaan putkea itsekseen... ja sehän suoritti. HUIPPUA.

Ensimmäisellä kerralla kun olin kerrankin ajoissa tekemässä persjättöä mentiin ohi seuraavasta esteestä, ihan vaan sillä, että juoksin niin lujaa enkä muistanut pysähtyä pakkovalssaamaan. Nou hätä... positiivista! Toisella kerralla parempi ajoitus ja humps, sehän onnistui. Tästä sanoin kuvaamattoman helpottuneena melkein unohdin missä seuraava este oli ja siksi sinne tuli omia kiemuroita. Noh... uusi yritys ja sittenhän me päästiinkin jo maaliin yhtä ylimääräistä kiemuraa lukuunottamatta puhtaasti. Etenemä tällöin 4m/s... Olisin jo tyytynyt tähänkin, mutta tehtiin vielä kerran.

Radan alku meni kuin unelma, Wilson kurvasi tiukasti ja minä pysyin rytmissä mukana. Rytmin menettäminen on muuten syvältä... koko rata menee hirmuiseksi taisteluksi, jos rytmi häviää. Rytmi on hirveän vaikea saada takaisin, mutta kerran me onnistuttiin siinä. Kuitenkin, viimeinen keissi. Pistettiin molemmat kaikki peliin, yhtä ylimääräistä kiemuraa lukuunottamatta paras veto, nolla rata ja etenemä 4,3m/s... Voi taas olla Wilppikseen niin tyytyväinen... ja myös ehkä vähän itseenikin.

Aikoihin ei ole jalat olleet yhtä hapoilla ja paita niin hiestä märkä kuin eilisten treenien jälkeen. Mahtava fiilis pakko myöntää. Huippua! Kirjoittaminen on tänään vähän katkonaista, kun olen vieläkin vähän pilvissä. Tätä me just tarvittiin, hetken olikin jo tuntunut että junnattiin paikoillamme... Ollaan me sittenkin kehitytty ja kehitytään kokoajan!



Loppuun vielä misskesäkoira kilpailijat...