Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes oltiin jo ihan loppusuoralla. Käveltiin kahden saaren välistä ja vähän lähempänä tajuttiin, että jää näytti todella tummalta ja ohuelta. Huusimme Wilsonia pois jäältä, sillä koira porhalti tapansa mukaan etunenässä.
Ensin upposivat tassut ja sitten ulahti koko koira. Joonas lähti auttamaan Wilsonia, vaikka jää ei tietenkään kestäisi kymmenen kertaa painavampaa painoa. Joonas ei ehtinyt onneksi heikolle alueelle ennen kuin Wilson pääsi kömpimään ylös jäälle.
Nappasin oman takkini pois päältäni, kaappasin koiran syliini ja kiedoin takkiin. Voi miten kovasti säikähdinkään! Koira näytti kuitenkin olevan täysin kunnossa. Vähänhän sitä palelsi ja hepulit piti vetää turkin kastumisen jälkeen. Onneksi oltiin jo ihan lähellä autoa ja päästiin äkkiä kotiin lämmittelemään.
Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Säikähdys oli kuitenkin valtava. Joten muistakaa kaverit, vaikka 100 metrin päässä ajaisi jäätiellä autoja, jää on virtauskohdista TODELLA heikkoa, eikä aina välttämättä käy yhtä hyvä tuuri kuin meillä.
Wilson föönin jälkeen ;)
Hui, onneksi ei käynyt pahemmin! Osaan vain kuvitella, miten itse säikähtäisin tuossa tilanteessa o.O
VastaaPoista