Tänään treenissä oli pitkästä aikaa pöytä ja keinu. Kumpaakaan ei oltu tehty pitkään pitkään aikaan. Pöytää ehkä viimeksi joskus pentukurssilla tai jotain. Wilson kuitenkin hyppäsi pöydälle rohkeasti joka kerta ja malttoi jopa odottaakin vapautus käskyä. Tosin tyyli välillä nauratti sekä ohjaajaa että koutsia. Wilson siis parhaimmillaan seisoi pelkillä etutassuillaan, kun odotti jo niin innolla lähtöä. Ensimmäisellä pätkällä päänvaivaa tuotti muurin (6) jälkeinen putki (7). Normaalisti koira ei muuta teekään, kuin roikkuu ohjaajan kädessä kiinni. Tänään kaikista huudoista ja käskyistä huolimatta käsifocus ei meinannut löytyä sitten millään. Tukka putkella siis väärään päähän putkea... ja koiralla muka ollut ongelmia putkiin irtoamisissa.
Toisen pätkät hidaste oli tuo keinu, jonka Wilson tuli ensimmäisellä kerralla vähän turhankin rohkeasti. Koira tepasteli keinulle kuin puomille konsanaan ja ilme keinun lähtiessä liikkeelle oli jota kuinkin järkyttynyt. Toisella kerralla sitten hiipailtiin varovasti ja se söi ajasta useita minuutteja. Toisaalta Wilson teki keinun jokaisella kerralla eikä hypännyt missään vaiheessa kesken pois, joten kai tätä voi sanoa ihan onnistuneeksi keinutreeniksi. Lisää rutiinia siihenkin, niin avot!
Ja ai niin, olihan tuolla kakkospätkällä toinenkin vaikea kohta... nimittäin taas tuo putki. Edelleen käsifocus oli hukassa ja koira paahtoi hypyltä (14) suoraan putkeen. Parhaana kertana se tuli ohjauksesta jo oikeaan päähän saakka, kurkkasi sisään ja ampui takaisin väärään päähän. Liekkö päästä viirannut ja äänet kuiskineet korvien välissä... Who knows?
Huomenna me saadaan Enni tyttö sulostuttamaan harmaata arkeamme ja viikonloppuna Wiikun olisi tarkoitus mölleillä agilitykisoissa ACE:lla Kurkimäessä. Katsotaan miten nämä liidot sujuu, jos vaikka seuraavat oliskin jo ne viralliset sit. JAIKS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti