Oltiin tällä viikolla poikkeuksellisesti maanantaina ohjatuissa. Päästiin vuoroa vaihtamalla treenaamaan isolle ulkokentälle, jossa oli sitten ihan omat haasteensa verrattuna sisällä olemiseen. Oman jännitysmomentin toi vielä sää, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä. Lämmintä oli ehkä joku viisi astetta ja vettä tuli kaatamalla, toisaalta onneksi tämmöisissä olosuhteissa aksaamista ei tarvinnut kokeilla ensimmäisen kerran kisaradalla...
Tällä kertaa rata oli suoraan Sm-tuomari Mia Laamasen kolmosluokan rata. Tehtiin siitä Wilsonin kanssa esteitä 1-18, sillä en uskaltanut ottaa märällä kelillä muutenkin vähän vaiheessa olevaa keinua. Koirasta huomasi, että ulkona oleminen oli sille hyvin uutta ja jännittävää, sillä se ei meinannut millään pysyä lähdössä paikallaan vaan olisi kokoajan ollut varastamassa. Varastelu ei tosiaankaan ole ollut meillä aikaisemmin ongelmana.
Ulkokenttä ja sen tuoma vireystilan nousu näkyi koko koiran olemuksessa. Sen lisäksi, että se kulki kovempaa kuin normaalisti, se myös haki esteet ja putket paremmin mitä normaalisti. Kepeillä taas huomasi, ettei keskittyminen riittänyt pihalla niihin ollenkaan ja jouduin Harrille useampaankin otteeseen sanomaan, ettei kepit nyt normaalisti näin huonot ole. Koira ei siis millään meinannut löytää oikeaa keppiväliä aloittaakseen ja kun se löytyi Wilson saattoi lähteä välistä pois. Lisäksi minä en voinut irrota yhtään koiran viereltä kepeiltä, vaikka sisällä pystyn jo irtoamaan suhteellisen hyvin ja ainakin vedättämään koiraa keppien loppua kohden.
Koska kepeistä ei tullut mitään, jätettiin ne kokonaan välistä, jotta saatiin ehjä ja hyvä rata aikaiseksi. Ja siis voitteko uskoa, Wiiksoni humppasi koko radan puhtaasti. Meillä saattoi olla tuolloin jonkinmoinen FLOW. Pystyin luottamaan koiraan ja koira haki kaikki esteet älyttömän hyvin... ja rata oli kuitenkin kolmosluokan rata. Huisia!
Treeneissä onnistuminen lämmitti mieltä sen verta paljon, ettei edes sade haitannut yhtään. Ja ei muuten haitannut hienohelma hippiäistäkään. Eikä se edes huomannut tai välittänyt Harrin kirkkaanpunaisesta sateenvarjostakaan, vaikka muutama viikko sitten meillä oli melkoinen sateenvarjo episodi, koska kyllähän sateenvarjo saattaa syödä pienen koiran...
Ensi viikolla käydään Maaningalla mölleilemässä!
Sadeterkuin Wilson ja Renja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti