Ensinnäkin anteeksi muutaman viikon radiohiljaisuudesta, mutta kerrankin mulla on hyvä syy! Aloitin pari viikkoa sitten harjoittelun Kuopion Yliopistollisessa sairaalassa eli KYS:ssä. Olen nyt viisi viikkoa vatsakirurgian osastolla ja voin kertoa, että herkkää hipiääni koetellaan. Ensimmäisen päivän jälkeen olin suorastaan kauhuissani! Meinasin ensimmäisenä työpäivänäni mm. pyörtyä ja oksentaa. Ensimmäinen viikko meni uusia asioita sisäistäessä ja totuttautuessa. Joka ilta nukkumaan joskus yhdeksän aikaan. Toinen viikkon on ollut jo helpompi ja olen jopa jaksanut valvoa kymppiin! Jes!
NÄMÄ SUJUI:
1. Kepit kepit ja kepit! Helposta kulmasta (18-19) Wiikku teki joka kerta puhtaat kepit. Vaikeammasta kulmasta (5-6) Wiikku vähän haparoi, mutta löysi kaikesta huolimatta ensimmäisen välin, joka oli jo ehdoton onnistuminen!
2. Putket ja putkiin irtoaminen. Tänään irrottiin ja vieläpä aika mallikkaasti. Tämä tässä siksi, että muutama kuukausi ollaan nyt tapeltu tämän asian parissa Työ alkaa tuottaa tulosta.
3. Takaakierrot, vaikka ohjaaja oli pahasti myöhässä. Koira tajusi pelkällä äänikäskyllä, mitä sen pitää tehdä.
NÄITÄ ON HARJOITELTAVA:
1. Puomin jälkeinen poispäinkääntö oli ihan hurjan vaikea. Wilson ei millään meinannut käsittää, että puomilta voisi kääntyä pois päin ohjaajasta... Toisaalta, eipä se ole niin aikaisemmin tehnytkään.
2. Tiukat pystyhypyt. Kaarteet venähtävät, kun koira ei ihan malta kuunnella, minne esteen jälkeen ollaan menossa.
3. Oma rintamasuunta. Takaperin juokseminen on aika vaikeaa, ainakin jos koira juoksee täysiä etuperin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti