7. tammikuuta 2013

Yöllinen varas

Eilen yöllä kahden ja kolmen välillä heräsin ihmeelliseen rapinaan ja rouskeeseen. Hetken ääntä mietittyäni tajusin Wilsonin olevan varkaissa, se oli ollut jo päivällä vähän turhankin kiinnostunut lounaastamme ja varsinkin siitä jääneistä rippeistä. Rippeet olivat roskiksessa ja Wilson myös. Ikävä kyllä nämä rippeet kuuluivat kanan horneteille ja rouske kuului pienen pienistä luista, JOITA KOIRA EI SAA SYÖDÄ! Onneksi hornetteja ei ollut roskiksessa kuin muutama kappale ja omien laskujeni mukaan Wilson ehti syödä niistä vain yhden ja senkin luut vain puoliksi.

Minä tottakai paniikissa itku silmässä ajattelin jo kaiken maailman kauhuskenaarioita, kuinka luut lävistävät suolen ja koira vähintäänkin kuolee siihen. Netistä ei löytynyt juuri mitään apua tai ainakaan mitään sellaista mistä olisi meille ollut apua. Syötä tankoparsaa, parafiini öljyä, oksennuta, älä tee mitään, toivo parasta jne. Parsaa tai parafiinia ei ollut, oksennuttaminen kuulosti vähän hurjalta, joten päädyttiin jälkimmäisiin. Ei tehty mitään ja toivottiin parasta. Wilson vaikutti hyvin tyytyväiseltä onnistuneeseen ryöstöretkeensä ja maiskutteli vielä pitkään suutaan nukkumaan käydessään. (Toki janohan siinä tuli lopulta, kun hornetit olivat chili marinoituja.) Koira kuitenkin nukkui koko yön rauhassa, vaikka emäntä vähän väliä heräsikin asiaa tarkistamaan... kiittämätön!

Näiltä näkymin siis selvittiin pelkällä säikähdyksellä ja ainut oire mitä retkestä tuli, oli pienimuotoinen ripuli, mikä johtuu varmaan ihan siitä chilistä... Koira on ollut normaali oma itsensä ja sai vielä aamuruuan seassa extra annoksen rypsiöljyä, että kakka varmasti luistaa ja luut tulee näppärästi ulos. Ehdin myös yön aikana perehtyä netistä vinkkejä etsiessäni melko jännään faktaan, broilerin luut eivät ole niin vaarallisia kuin kanan luut, koska ne ovat niin paljon hauraampia, eivätkä sälöile niin voimakkaasti. Väitettä perusteltiin sillä, että broileri teurastetaan jo 5-6 viikkoisena, kun taas kana voi elää 2-3 vuotiaaksi, luut eivät ole siis ehtineet kehittyä kunnolla. Onneksi meille oli valittu ruuaksi nimenomaan broileria... muuten olisin varmaan kiikuttanut tuon otuksen saman tien Tuhatjalkaan.

Näihin tunnelmiin - edelleen toivotaan parasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti