Keskiviikon treenit jatkuivat vähän samalla teemalla kuin tuo meidän aikaisempikin postaus. Keskittyminen ei millään meinannut riittää. Varsinkin kun tuli vaikea kohta niin turhauduttiin molemmat, Wilson räkytti ja minun teki mieli kiljua. Onneksi tosi hyviäkin pätkiä tuli ja persjättö on ollut meille aina ihan kauheen vaikea, niin myös tänään. Pitää käydä itsenäisesti sitä vähän hiomassa joko huomenna tai sitten viikonloppuna. Ja Enni oli taas tappavan tasainen itsensä, eli ihan hyvä!
Ensimmäinen pätkä meni molempien koirien kanssa aika kivasti. Muutaman kerran Wilson ehti pyörähtää kakkoselta takaisin päin, mutta kun muistin seurata koiraa katseellani ei tätä ongelmaa silloin tullut. Putket löytyivät hyvin, paitsi että Enni ei vielä irtoa riittävän hyvin niille (pitää siis treenata). Sinänsä tosi onnistuneita pätkiä molemmilla. Wilsonin kuurous tuli tässä vaiheessa esiin oikeastaan vain "paikka" käskyn tottelemisessa. Kun on niin kivaa, niin varmaan mami antaa varastaa. Jos ihan pikkuisen hiippailen tai nousen edes seisomaan... Mutta kun ei, ei ja ei, muutaman kerran tahkottiin sitä, että kumpi päättää tuon lähtöajan. Onneksi se olin lopulta minä!
Tämä toinen pätkä olikin sitten se probleema. Oikeastaan tuo kolmoseste. Wilson lähti hyvin takaakiertoon, mutta kun minä yritin tehdä persjättöä, se ampui aina esteen ohi. Tottakai, koska minä olin liian hidas ja minun rintamasuuntani oli taas ties missä. Mutta kun ei niin ei. Lopulta kasvattaja-koutsi Maarika ohjasi Wilsonin muutamaan kertaan ja sitten minäkin samalla tavalla lelulla houkutellen niin saatiin tämäkin onnistumaan. Tätä kohtaa käydään ehkä vähän hiomassa itsenäisesti ;D Takanaleikkauskin meinasi tuottaa tuskaa, mutta onneksi Wilson aika nopeasti muisti, että ollaanhan me näitä treenattu aiemminkin. Niin siitä ei tullut samanlaista pään seinään hakkaamista.
Enni meni tämänkin pätkän tosi tosi hyvin. Ainut "huonompi" kohta oli tuo renkaan hyppääminen. Hallille oli tullut uusi tosi väljä rengas. Kumirengas joka roikkuu kettingeillä ilmassa, vanhassa renkaassa oli paljon selvempää, mistä pitää hypätä. No tätä sitten vahvistettiin ihan vain yksittäisenä esteenä ja sekin rupesi lopulta sujumaan. Enni tarvitsee vain paljon kokemusta myös noilta erikoisesteiltä, niin sitä ei pysäytä mikään.
Enni tulee meille huomisesta lähtien kahdeksi viikoksi hoitoon ja toivon todella, että Enni saa Wilsoninkin ajatuksia vähän noista hajuista muualle. Me ollaan niin taannuttu, mitään ei viitsi vaatia, kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. Onneksi Agility on Wilsonin mielestä niin kivaa, että siinä kannattaa kuunnella ohjaajaa eikä mennä hajujen perässä... samoin tanssi. Kotona temput ja kaikki sujuu kuin vettä vaan, mutta ulkona on turha edes toivoa. Yritetään pärjätä ja toivotaan pikaista "paranemista"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti