Treeni postaus
Tänään tultiin korkealta ja kovaa... alaspäin. Kun mikään ei sujunut niin ei sujunut, tehtävä oli liian vaikea, toisella koiralla liikaa energiaa ja toisella ei nimeksikään, ohjaaja haihatteli miten sattui. Törmättiin Wilsonin kanssa niin että Wilson pyöri pitkin hallin lattiaa, ei onneksi sattunut. Wilson rikkoi meidän kevythäkin, kun ei muka osannut istua siellä nätisti. Tässä näin lyhykäisyydessään... kai minä jotain muutakin voisin kertoa... ehkä.
Ensimmäinen pätkä sisälsi seitsemän estettä. Ykköseltä neloselle sujui ihan kivasti. Kolmonen piti tehdä takaakiertona, jonka molemmat koirat hanskasivat ihan kivasti. Enni tosin ei meinannut aluksi päästä kakkosestettä pidemmälle, koska putken päässä oli palkka ja sinne pääsi suorinta tietä kakkosen jälkeen. Ennin rata koostui siis pari ensimmäistä kertää 1,2 ja 7. Ei toiminut, namia ei tippunut. Vaikeudet oikeastaan alkoivat tuosta pituuden jälkeen, pituus sujui vielä ihan mallikkaasti, jos vain Ennillä oli riittävästi vauhtia. Vitoselle olisi pitänyt tehdä pakkovalssi... olisi pitänyt. Entä jos itse olit sekaisin siitä miten päin siellä kuului olla, koira oli vuoroin väärällä ja vuoroin oikealla puolella, hyppäsi takaakiertona, ei hypännyt ollenkaan, oli jaloissa ja huiteli omia teitään. Ei siis sujunut, ei sitten millään. Minä pyörähdin liian paljon koiran suuntaan, jolloin en ehtinyt enää ohjata tuonne kutosen takaakierrolle ja sitten oltiin Wilsonin kanssa päällekäin. Okei... saatiin me muutama ihan ok pätkäkin, mutta ei kyllä montaa.
Ennin kanssa ongelmana oli tänään se, että siltä loppui vauhti ihan kokonaan. Koutsi Maarika sanoikin, että sen vireystaso laskee heti, jos tehtävä on yhtään haastava. Millähän sitä saisi innostettua? Helpot pätkät meni tosi hyvällä tempolla ja sitten haastavissa ravaili ja hyvä ettei kävellyt esteiden välissä. Wilson taas kaahotti, koska meni hankalaksi eikä palkkaa tippunut. Räkytiräkyti vuhvuh. Kyllä sekin muutaman kivankin radan pätkän teki... tai oikeastaan me tehtiin. Minulla oli omankin keskittymisen kanssa ongelmia ja olin jo melkein luovuttanut kun käytiin tutustumassa rataan. Ei me olla noita koskaan osattu!
No, jos ensimmäinen pätkä sujui vielä jotenkin, niin tämä toinen ei sitten enää ollenkaan. Tehtävässä oli kuusi estettä... päästiin niistä kakkoselle. Tuo kolmonenkin radalla on vain näön vuoksi, ei me sitä kertaakaan hypätty Wilsonin kanssa, kerran Ennin kanssa. Koira istumaan ykkösen taakse ja itse kakkosen viereen tekemään pakkovalssia. Kuulostaa helpolta ei tarvitse edes juosta. Enni juoksi melkein jokainen kerta suoraan ykköseltä kakkoselle, mitään turhia kiertämättä. Vaikka yritin ohjata sitä miten, niin ei joka kerta katse suoraan kakkosessa, ei tietoakaan minun ohjauksestani. Aivot narikkaan ja toivotaan parasta. Jouduin palkkaamaan Ennin muutaman kerran ihan vain tuohon esteen viereen, että se tajusi minne ollaan menossa. Sitten tulikin muutama ihan mukiin menevä pätkä ja sitten aika tottakai loppui.
Wilson kyllä tuli nätisti kiertämään kakkosen. Minusta tuntuu, että Wilson pyörähtää itsensä ympäri noin nanosekunnissa ja siksi se tulikin aina kakkosen myös väärään suuntaan... aikaa menee turhaan jos kiertää johteen. Maarika lopulta palkkasi sen tuohon kakkosen johteen taakse, että Wilson hoksasi, ettei takaisin päin hypätä vaan kierretään. Tätä siis tahkottiin ja tullaan tahkoamaan edelleen. Eilen olin vielä masentunut ja koko agility tuntui ikävältä... tänään olotila on lähinnä suivaantunut - kyllä me se vielä tehdään! Ajattelin käydä ensi viikolla joku päivä itsenäisesti hallilla ja tiedän kyllä jo valmiiksi mitä tullaan hiomaan. Tuota esteen kiertoa voidaan kyllä harjoitella ihan kotioloissakin ja niin myös tehdään! Wilson ei enää hyppää ensi kerralla esteitä takaisin päin vaan osaa kiertää ne... PISTE.
Valoa elämään, Wilson saa viimeistään 4.1 oman BOTtinsa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti