Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ajattelin minäkin, kun kaikki muutkin, listata vähän tämän vuoden saavutuksia, onnistumisia ja muita merkittäviä juttuja. Merkittävintä meidän tämän vuoden elämässä oli Wilsonin syntymä, sillä ilman sitä meitä ei olisi, me emme olisi onnistuneet missään, saavuttaneet mitään tai tehneet yhtään mitään. Kaikki siis alkoi 10.3.2012 suunnilleen ilta yhdeksän maita.
Tästä seuraava merkkietappi oli se, kun Wilson vihdoin muutti meille vapun päivänä 1.5.2012.
Tästä alkoi meidän yhteinen taival ja saavutuksena pidän sitä, miten hyvä käytöksinen tuosta pienestä riiviöstä on kasvanut. Wilson tulee toimeen kaikkien kanssa, se ei ole missään mielessä aggressiivinen tai pidättyväinenkään. Siitä on melkein vuodessa kasvanut melkoisen komeakin, ainakin mamman mielestä.
Heinäkuussa päästiin sitten vihdoin tekemään sitä, mihin me tähdätään tulevaisuudessakin. Rokotukset kuntoon ja aksaamaan! Alku tuntui todella vaikealta, kun molemmilla oli intoa enemmän kuin taitoa ja tuntui ettei ohjaamisesta tullut yhtään mitään. Sieltä se vain silti kehittyi. Kun pentukurssista on nyt aikaa vajaa puoli vuotta, voin sanoa kehityksen olleen huimaa. Wilsoninsta on kasvamassa taitava ja lahjakas agilitykoira. Puolessa vuodessa me ollaan päästy esteisiin tutustumisesta aina ykkösten helppoihin ratoihin saakka. Tuntuu epätodelliselta miten pienestä pallerosta on kasvanut hyvin irtoava estehakuinen koiran alku. Ja vielä enemmän kummastuttaa, että minä olen oppinut ainakin jossain määrin hillitsemään ja hallitsemaan Wilsonin loputonta energiaa.
Pikkuhiljaa pörröinen pikkupentumme alkoi kasvaa. Ensin kasvoivat jalat ja häntä. Ja sitten vasta koko muu keho. Vähitellen myös karva alkoi kasvaa ja pikkuhiljaa vauva alkoi näyttää jo ihan koiraltakin...
Marraskuussa meillä oli edessä vähän toisenlainen koitos, minulle vielä agilityäkin vieraampi. Sillä Jyväskylä ja sen kansainväinen koiranäyttely kutsui meitä pentuluokkaan. Ahkerasta treenaamisesta ei oikein voi puhua, sillä käytiin tasan yhdissä mätsäreissä ja kahdissa näyttelyharkoissa ennen itse tapahtumaa. Lähdettiin hakemaan kokemusta, mitä muutakaan kun pentuluokkaan oltiin menossa. Wilson esiintyi loistavasti, ei tietoakaan jännityksestä, vaikka paikalla oli yli 2000 koiraa. Uusi tuomaritäti ei jännittänyt, turkki oli sopivasta ojennuksessa ja ilme kohdillaan. Lähdettiin kotiin VSP-pentuna kunniapalkinnon kanssa. Ensimmäinen konkreettinen saavutuksemme ja ensimmäinen palkintomme yhdessä.
Mutta kun mietitään vuotta kokonaisuutena, Wilsonista on kasvanut hieno koira, vaikka paljon opiskeltavaa on vielä edessä. Paljon saavutuksia saavuttamatta ja paljon uusia valloituksen kohteita valloittamatta! Toivottavasti seuraava vuosi tulee olemaan yhtä hyvä kuin tämäkin ja nousu suhdanne jatkuu edelleen.
Vielä loppuun muutamia tavoitteita ensi vuodelle.
1. Tavoitteista ensimmäisenä olen miettinyt möllikisoihin pääsyä. Wilson on kisaikäinen vasta syyskuussa joten aikaa on ja kisalisenssiä en muutaman kuukauden takia aio ostaa. Joten loppuvuodesta jos korkattaisiin kisaura mölleissä, niin olisin tyytyväinen.
2. Luoksetulo. Siitä pitää saada varmempi ja nopeampi. Nyt Wilson tulee tai jättää tulematta, riippuu muuttujista. Ensi vuonna ei enää riipu!
3. Tanssia... koirantanssin alkeiskurssi ja ehkä itsenäistä jatkojalostusta.
4. Näyttelyitä. Outokummussa ja Kuopiossa ainakin. Käydään metsästämässä ainakin se Hyvä, jos ei muuta. Mitään ei ole pois suljettu ja näyttelyitä käydään enemmänkin, jos menestystä näyttää tulevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti