Loppuviikon kuulumiset!

Huh, kun on ollut pitkä tauko kirjoittamiseen. Syy on yksinkertaisesti se, että vauhti on ollut niin hurja. On ollut niin paljon velvollisuuksia ja menoja, että ei vain ole ehtinyt istua aloilleen... saati sitten ottaa kuvia. Olenkin miettinyt, että pitää käydä ostamassa joku perus digikamera, joka vois sitten olla kokoajan matkassa. Järkkärillä tietty saa hienoja kuvia, mutta sen on pirun työläs kantaa joka paikkaan. Tässä kuitenkin kuulumisia loppuviikolta:

Torstaina meille tuli kylään Venla ja Netta-sheltti. Vauhti oli alusta asti kohdillaan ja riekkuminen hirrrveen hurjaa. Netta osasi leikkiä hienosti pennun kanssa, eikä hermostunut vaikka Wilson roikkuikin koko ajan turkissa. Wilson toisaalta leikki vähän epäreilusti sen jälkeen, kun se keksi ettei Netta mahdu sängyn alle. W kävi aina oven raossa kurkkaamassa ja kun Netta lähti perään, se juoksi aina sängyn alle näyttämään hampaitaan. Kun Netta väsähti odottamaan pentua pois sieltä, Wilson tuli perässä toiseen huoneeseen ja juoksi sitten taas takaisin piiloonsa.

Perjantaina meillä oli sitten vuorossa eka eläinlääkäri keikka ja rokotukset. Käytin Wilsonin Kuopion Yksityisellä Eläinlääkäri asemalla Puijonlaaksossa. Ollaan käytetty Enniä aina tuolla ja hoito on ollut joka kerta aivan loistavaa. Ajan on saanut aina silloin kun on ollut tarvis ja silloin kun Enniltä halkesi kynsi, eläinlääkäri otti meidät vain johonkin väliin, vaikka aikoja ei olisi ollutkaan. Wilsonkin käyttäytyi paikan päällä tosi reippaasti ja tottakai kaikki hoitajat ja lääkärikin, olivat W:n mielestä ykkösjuttuja, joita olisi pitänyt päästä moikkaamaan. Eläinlääkäri kehui Wilsonin turkkia kauniin väriseksi ja tosi paksuksi ja totesi W:n terveeksi. Rokotusta Wilson ei varmaan edes huomannut ja eläinlääkäri oli edelleen tosi kiva senkin jälkeen. Saatiin sieltä samalla kotiin tuomisiksi näytepaketti Hill's:sin Science Plan kuivanappulaa ja märkäruokaa. Märkäruoka meni parempiin suihin Ennille, kun Wilsonia suorastaan puistatti koko ruoka. Saa nähdä kuinka käy tuon kuivan kanssa, kun päästään sitä maistelemaan.




Lauantai-illasta töitteni jälkeen otettiin taas suunnaksi Vehmasmäki ja mökki. Koko lauantain oli satanut, eikä sateelle näkynyt loppua. Se ei kuitenkaan estänyt Wilsonia ja Enniä leikkimästä. Wilson oli saanut hurjasti rohkeutta ja lisää vauhtia viime kerrasta ja uskalsi nyt leikkiä Ennin kanssa täysillä myös ulkona. Oppipa Wilson illalla "hienon" uuden tempun: kuinka-sängylle-hypätään-patjan-päältä. Yönsäkin oli kuulemma nukkunut poistumiskehoituksista huolimatta onnellisena pää tyynyllä. Aamulla sää oli jo selvästi parempi ja päästiinkin tekemään myös pihahommia. Itse vietin koko aamupäivän kääntämällä kasvimaata ja istuttamalla sinne porkkanoita, kesäkurpitsoja ja kahta erilaista salaattia. Wilson toimi tottakai myös puutarhurina auttamalla kaivamisessa ja rikkaruohojen tonkimisessa. Viimeisen silauksen W antoi kasvimaalle ottamalla torkut kostean mullan seassa. En ollut enää varma omistanko sittenkin musta-harmaan sheltin vai sitten todella likaisen merlen. Pääasia, että koiralla oli tosi kivaa!

Lisäys: Unohdin ekalle kerralla kirjoittaa, että keksin vihdoin miten opetan Wilsonille tänne-käskyn. Käytin mökillä Enniä hävyttömästi hyväkseni ja pyysin Ennin tulemaan luokseni ja kutsuin myös samalla tavalla Wilsonia. Eiköhän kumpikin koira tullut täyttä kiitoa namia hakemaan, vaikka W ei ole koskaan sitä tehnyt noin napakasti. Tehtiin monia toistoja ja välillä Wilson reagoi jopa Enniäkin nopeammin. Niin se vain vanhempi koira opettaa nuorempaansa. Kiitos Enni tästä!

Sunnuntai-ilta onkin sitten mennyt nukkuessa ja uutta virtaa kerätessä. Enni onnistui aika tehokkaasti imemään pienestä kaikki energiat. Noh... huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Suunnataan huomenna mm. tallille, jos vain ei sada kaatamalla. Wilson lähtee myös yökylään Ennin ja vanhempieni luokse, koska minulla on tiistai aamusta ja oikeastaan koko päivän pääsykokeet. Jaiks!

Ai niin, Wilson täytti lauantaina kolme kuukautta eli 12 viikkoa. Painoa on nyt kertynyt 3,2kg, korkeudesta ei ole mitään tietoa. Wilson näyttää kuitenkin tällä hetkellä kasvattavan pelkästään jalkoja ja häntäänsä :D

Shelttitreffejä ja stailausta

Shelttitreffeillä. (Muska, Kara, Viima ja W)

Käytiin eilen Wilsonin kanssa shelttitreffeillä Karan, Muskan ja Viiman kanssa. Wilson oli porukan pienin ja ensin jäi vain katselijan asemaan, kun muut koirat, varsinkin Kara ja Viima juoksivat ja riehuivat. Kaikki uudet ihmiset kiinnostivat W:tä koiria enemmän ja ajattelinkin, ettei Wilson ryhdy leikkiin ollenkaan. Kun oltiin sitten lähdössä jo kotiin päin koko porukka, Wilson keräsi rohkeutensa ja pisti leikiksi Karan kanssa. Hyvä, että Wilson sai vielä treffien päätteeksi mukavan leikkikokemuksen. Uutta kertaa odotellessa.



Wilson on myös alkanut omistajansa stailaajaksi ja päättänyt, että tarvitsen uusia kesäläpsyttimiä. Kaksi paria on tuhottu siihen kuntoon, ettei niitä voi käyttää. Suorastaan mauttomia (tai oikeastaan hyvän makuisia) W:n mielestä. Onneksi on sentään jättänyt kaikki huonekalut ainakin toistaiseksi rauhaan, kengät tulevat kuitenkin pitemmän päälle halvemmiksi.

Wilson on ottanut nukkumapaikakseen minun pinkin treenikassin. Aluksi oli vain hassua kun W aina hakeutui mökillä ja kylässä siihen nukkumaan, mutta nyt sama jatkuu kotona. Ajattelinkin luovuttaa kassini W:n pediksi ja laittaa sinne pehmikkeeksi jonkun viltin, niin saan omat vaatteeni sieltä pois. Mielestäni on hassua, miksi koirat eivät koskaan nuku siellä, missä niiden kuuluisi. Wilsonillakin on vaikka miten hieno ja pehmoinen peti, mutta silti pitää mönkiä ja tunkea pieneen epämukavaan kassiin.

Juukassa

Nyt onkin ollut monta päivää hiljaiseloa, mutta meillä on siihen hyvä syy. Oltiin pidennetyllä viikonloppulomalla Juukassa. Isäni mökki sijaitsee siellä Pielisen rannalla. Sielu lepää kun pääsee oikeasti luonnon helmaan. Wilson nautti reissustaan täysin siemauksin. Ainoana miinuspuolena oli W:n silmään sattunut joku, joka aiheutti sen että silmä näyttää tulehtuneelta. Olen koittanut pyyhkiä sitä keitetyllä vedellä ja jos se ei ole mennyt ohi rokotuksiin mennessä (jotka ovat tämän viikon perjantaina) pyydän eläinlääkäriä vilkaisemaan silmääkin samalla.

Juuka, 26.5.2012

Mutta sitten takaisin mökkeilyyn. Heti mökin vieressä oli lahdukka, jossa oli nopeasti laskettuna 70 joutsenta ilmeisesti pesimässä tai ainakin paria muodostamassa. Voi sitä loilotuksen määrää, mutta hienoja ne kyllä ovat. Niin isoja ja arvokkaan näköisiä. Wilson ensin pelkäsi joutsenien laulua, eikä meinannut uskaltaa tulla mökistä pihalle ollenkaan, kun aloittivat. W tottui niihin kuitenkin nopeasti, kun oltiin käyty niitä vähän laiturilta tuijottelemassa.

"Äiti, täällä on joku ötökkä!"

 Saatiin viikonlopun aikana myös tosi kivasti hiottua luoksetuloa ja se toimii jo paljon paremmin kuin lähtiessämme. Ei Wilson vieläkään tule, jos jotain kiinnostavaa ilmaantuu, mutta muuten hirveällä vauhdilla kanaa hakemaan. Parasta mökkielämässä opetuksen kannalta oli se, ettei koiraa ihan oikeasti tarvinnut ottaa kertaakaan kiinni, vaan pääsi palkkaamaan ja jatkamaan sitten touhuilua vapaana. Vapaana touhuiluun kuului mm. ampiaisen metsästystä, josta omistaja ei ollut erityisen innoissaan, tassujen kastumisen välttämistä hirmuisilla loikilla, nuuskuttelua, floristin hommia ja aivot narikassa juoksua. Kaikesa päätellen W oli maailman onnellisin koira ja myös ehkä maailman väsynein kotiin palatessamme.

Wilsonille tuli jo muuten 11 viikkoa ikää ja sen kunniaki otettiin hieno seisomiskuva:

Vaihto- ja palautusoikeus?

Aluksi tuntui, että voiko tämä koiran omistajan arki olla näin helppoa. Autoilut, ihmsiin tutustumiset, kynsien leikkuut ja kaikki sujui ongelmitta... ja sujuu edelleen. Ei hyvää, jos ei jotain huonoakin. Wilsonilla on kiinni antamis ongelma. Ongelma ei ole siinä, että W häviäisi omille teilleen, mutta se ei yksinkertaisesti anna ottaa itseään kiinni. Oltiin tänään toista kertaa metsälenkillä ja Wilson oli irti. Yritin huudella sitä useampaan otteeseen luokseni, mutta mitkään namit eivät kelvanneet. Leikki kelpasi, mutta heti kun yritin kaapata Wilsonia kiinni, poitsu ampaisi viisi metriä kauemmas. Lopulta jouduin nappaamaan sen vauhdista syliini, jotta päästiin lähtemään myös kotiin.

Kotimatka sujui kutakuinkin hyvin ja pihassa ajattelin päästää sen vielä vapaaksi tutulle nurmialueelle, jotta vapaana olosta ja kiinni otosta jäisi vähän positiivisempi kuva. Sama kuitenkin toistui. Noh... ajattelin, että istun tähän nurmelle ja yksinkertaisesti odotan, että W päättää tulla luokseni. Minähän en sitä ala jahtaamaan. Istuin paikallani varmaan lähemmäs kymmenen minuuttia, ennen kuin koira loi ajatustakaan minulle. Sittenkin se kävi vähän tökkäisemässä ja saman tien kun aloin kehua ja työntää sille nappulaa suuhun, se hävisi taas sopivan matkan päähän. Eihän tästä kannata lannistua, ajattelin. Koitin seuraavaksi mennä Wilsonia piiloon kulman taakse. Joonas seurasi samalla Wilsonin menoa ikkunasta ja raportoi sen liikkeistä kännykällä. W lähti täysin eri suuntaan kuin minne minä olin hävinnyt ja tuli minua kohta vastaan talon toiselta puolelta. Hetken aikaa näytti jo siltä, että Wilson oli oikeasti tulossa luokseni, sen verta riemastuneelta se näytti. Nimenomaan näytti... kun minä olin taas näköetäisyydellä, ei kiinni antamiselle ollutkaan enää mitään syytä.

Episodi päättyi lopulta siihen, että jätin rappukäytävän oven ja kotiovemme auki ja painuon sisälle odottamaan pentua. Ei siinä kauaa nokka tuhissut kun W jo viiletti sisälle ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sisällä tottakai hirveät kehut ja leikit ja sitten vielä päiväruokaa naaman eteen. Saa nähdä, onko seuraava kerta helpompi. I Hope So!

Jos tämä ongelma ei rupea menemään pikku hiljaa ohi, on W:llä edessä tylsät ajat remmin päässä. En uskalla pitää koiraa vapaana, jos minulla ei ole mitään takuita sen kiinni saamisesta. Tällä hetkellä W onneksi vielä juoksee hyvin tasaisesti samaa nurmialuetta edes takaisin, eikä ole yrittänyt lähteä lähellekään parkkipaikkoja tai muita rakennuksia.

Kuulumisia

Käytiin taas lauantaina shoppailemassa Wilsonin kanssa Mustissa ja Mirrissä. Tällä kertaa mukaan tarttui 3kg pussi Eukanuban Puppy small breediä sekä Pet Headin koirashampoota. Nähtiin reissulla myös saksanpaimenkoiran 7kk pentu, joka pelkäsi Wilsonia varmasti yhtä paljon kuin W sitä. Nätisti ne toisiaan kuitenkin kävivät haistelemassa ja Wilson olisi ollut paljon suopeammalla mielellä uutta kaveria kohtaan, jos toinen koira ei olisi koko aikaa haukkunut niin hirveän kovasti.

Lauantai iltana käytiin myös leikkimässä yorkki Kikin kanssa. Alkuun W ei meinannut innostua leikistä, mutta vauhtiin päästyään Wilson oli jopa liiankin raju. Aikansa leikittyään Kiki kiljaisi ja tuli häntä koipien välissä pois Wilsonin luota eikä halunnut enää leikkiä. Taitaa W tarvita itseään isompia leikkikavereita kun leikkii niin rajusti. Ehkä tuo tuosta vielä ajankanssa oppii... tai sitten ei. Onneksi Enni osaa antaa W:lle kunnolla takaisin, niin ei poitsun luulot kasva liian suuriksi. Tässä kuitenkin muutama kuva:

Wilsonin kasvattaja Maarika kävi eilen moikkaamassa meitä perheineen ja toi samalla tuliaisena W:lle uuden hienon hihnan. Wilson voi siis vihdoin huokaista helpotuksesta, kun pääsee eroon emänsä vanhasta tyttöjen punaisesta hihnasta. Hihna on sini-musta-valkoinen fleecetalutin ja ainakin tämän päivän perusteella juuri sopiva Wilsonille. Uusi hihna ei sotkeudu läheskään yhtä helposti jalkoihin ja se toimii hyvin leikkipalkkanakin. Ja tottakai Wilson on myös hirveän komea timanttikaulapannassaan ja tässä uudessa hihnassaan.

Wilson 10 viikkoa!

kesä!

 Kyllä aika rientää sillä Wilson on tänään jo 10 viikkoa vanha! Ja miten hurjasti uusia asioita poika on oppinut tässä muutamassa viikossa mitä se meillä on ollut. Oppimiskyky on selvästi kohdillaan, vaikka keskittymiskyky ei päätä huimaakaan. Harjoiteltiin eilen istumista ja seisomista, niin parin istumiskerran välissä piti aina käydä retuuttamassa possuvinkua ja sitten malttoi vasta palata majavavinkun luokse. W kuitenkin istuu jo melko mallikkaasti silloin kun jaksaa keskittyä. Poitsu on myös älyttömän hienosti oppinut odottamaan ruokaansa istuen.

Eilen Wilson myös yllätti kipittämällä ulkoportaat alaskin päin. Ylös päin homma on toiminut jo pitkään, mutta toiseen suuntaan on vielä vähän jännittänyt. Totutettiin W aluksi hyppäämään vain alimmalta portaalta, sitten toiseksi alimmalta jne.

Olen pikkuisen huolissani Wilsonin kiinnostuksesta kenkiäni kohtaan. Olen löytänyt sen monesti makoilemassa tietyn kenkäparini päällä ja eilen samaisen parin toinen kenkä löytyi olohuoneen lattialta, kun tulin töistä kotiin. Siinä ei näy mitään merkkejä hampaista ja toivotaan ettei jatkossakaan näy. Toisaalta Ennikin aikoinaan yksin ollessaan keräsi kaikki perheen saatavilla olevat kengät riviin olkkarin lattialle, mutta yhtäkään niistä se ei tuhonnut. Toivottavasti Wilson tulee siis äitiinsä!

Puspus... <3

Löysin eilen Wilsonista ensimmäisen punkin ja en kyllä mitään inhoa niin paljon kuin niitä. Viime kesänä meillä päin ei ollut ollenkaan punkkeja, tai ainakaan Enni ei niitä saanut. Toivoin ettei tämä kesä olisi poikkeus, mutta näköjään on. Olenkin tässä pohdiskellut laittaakko punkkipanta vai eikö laittaa. Ennillä Scaliborin punkkipanta on ollut ihan loistojuttu, punkkeja on ollut sen kanssa tasan yksi koko viime kesänä. Laittaisin sen ehdottomasti Wilsonillekin, mutta arveluttaa sen vaikutus noin pienelle pennulle. Kyllähän siinä pakkauksessa lukee, että yli 7 viikkoisilla voisi jo käyttää, mutta kuitenkin. Toisaalta en halua mitään selkään laitettavia litkujakaan käyttää, koska ovat mielestäni melko työläitä. Oletteko te torjuneet punkkeja millä tavalla omilta pennuiltanne?

Jee!

Työ Elämään Tutustuminen

Wilson oli tänään TET:ssä. Käytiin ensin aamupäivästä Mustissa ja Mirrissä valjas ostoksilla. Siellä varsinkin herkkuhylly olisi kiinnostanut kovasti ja tietty muut asiakkaat. Muutaman paijattavana Wilson kävikin ja hävisi sen jälkeen hyllyjen alle tutkimaan paikkoja. Valjaat löytyi kuin löytyikin, pikkuisen ne ovat pienelle isot. Nopeasti kun kasvaa niin en ihan pentupentu valjaita viitsinyt ostaa. Noissa on paljon säätövaraa, eikä käytetä noita kuitenkaan kuin tallihommissa. Mustin ja Mirrin jälkeen suunnattiin ensimmäiseen työpaikkaani Kuopion Cittarille. Siellä W sai sylissä istuessaan paljon ihailevia katseita ja tulipa yksi vieran nainen silittelemään ja ihmettelemään väriä. Työkaverit olivat tietty myytyjä, kukapa ei olisi.

"Teoriassa en nuku sängyssä vaan sylissä"

Rankan shoppailu reissun jälkeen pitää tietysti ummistaa hetkeksi silmänsä ja mikä olisi sen parempi paikka, kuin Joonaksen mahan päällä. Miehet nukkuivat toista tuntia samassa asennossa, kun minä pyykkäsin. Wilsonista ei pitänyt tulla sänkykoiraa, mutta pahasti näyttää siltä, ettei tässä pysytä. Minulla itselläni ei ole sinänsä mitään sitä vastaan, että koira on sängyssä. Ennikin nukkuu aina jalkopäässä, kun on hoidossa. Joonas toisaalta toivoi, ettei koiraa otettaisiin sänkyyn. Voihan se toki olla, että kun karva kasvaa täyteen mittaansa, ei sängyssä olo maistukaan niin mukavalta.

Korva jäi vähän vinkasalleen...

Tallikoira W

Iltapäivästä  suunnattiin sitten tallille. Pidän tunteja Koivumäen kartanon talleilla ja olen myös ratsastanut täällä melkein koko ikäni. Minua vähän jännitti tallille mennessä, miten Wilson pärjäisi tallilla. Se joutuisi kuitenkin olemaan puussa kiinni tai autossa sen aikaa kun olen itse kentällä tunnin pidossa ja ratsastamassa. Turhaan pelkäsin! Tallilla oli vain kaksi pelottavaa asiaa kissat ja hevoset. Mielestäni on ihan tervettä, että koira vähän varoo molempia, tallikissoista kun ei ikinä tiedä ja hevosten jalkoihin on helppo jäädä. Kaikki ihmiset olivat tietysti taas huippujuttu. Wilson kävi yhteensä lähemmäs 20 tallilaisen rapsuteltavana ja leikitettävänä, eikä näyttänyt olevan moksiskaan. Ja mitä siihen tuntienpito aikaan tulee, W istui ihan hiljaa ja riuhtomatta kiinni puussa ja seurasi miten mamma komentaa ratsastajia. Tuntien ja oman ratsastukseni välissä oli tunnin mittainen tauko ja Wilson otti tänä aikana pienet torkut toimiston pöydän alla, kun minä puuhailin pöydällä omia juttujani.Ratsastuksen ajan se taas napotti puussa kiinni. Tai oikeastaan nukkui. Kun kotiuduttiin puoli kymmenen maissa, pientä koiraa jo kovasti väsytti. Wilson ei ole vielä kertaakaan nukkunut yötään näin hyvin, herätti aamupissillekin vasta vähän ennen seitsemää. Taisi koirallakin olla kiva päivä ja paljon uutta mietittävää <3

Pelottava peto

Tänään Wilson lähtee ensimmäistä kertaa yökylään vanhempieni kanssa mökille. Tokihan ihmiset ja paikka ovat tuttuja, mutta ensimmäistä kertaa minä tai Joonas ei olla mukana. Meillä on juhlat illalla, niin W joutuisi olemaan liian kauan itsekseen kotona, joten nähtiin paremmaksi viedä se hoitoon. Hoitopaikkaakaan ei tarvinnut kahdesti kysyä, kun koko perhe on sitä niin innolla mökille ottamassa.