Kaikki loppuu aikanaan...

...niin myös meidän pentukurssi. Hurjaa miten nopeasti nämä kuusi viikkoa ovat menneet. Wilson on kasvanut tuona aikana niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun mentiin ensimmäisen kerran kurssille, se oli vielä täysin vauva ja nyt se on jo iso poika. Kasvaminen tuli todettua tänään treeneissä. Meillä oli ns. loppurata, jossa testattiin peräkkäin kaikki kurssilla harjoitellut jutut. Ensin piti istua, käydä makuulle ja vapauttaa, kontaktikävelyssä seuraavalle paikalle, siellä luoksetulo, josta kontaktikävelyssä uuteen paikkaan, jossa paikalla olo, lopuksi vielä kontaktikävelyssä ohjaajan luokse ja siinä joku oma "temppu". Ajattelin, ettei Wilson jaksa keskittyä näin pitkä kestoisesti yhtään mihinkään... toisin kävi. Wilson teki kaikki hommat tosi mallikkaasti ja yllätyin positiivisesti varsinkin paikallaan olosta ja luoksetulosta. Muistatte varmaan kun kirjoitin, että Wilson pysyy maksimissaan kuusi askelta paikallaan ja ryntää sitten namin toivossa luokseni. Ei tänään, sain kääntyä selin Weehen ja poika napotti paikallaan. Kävelin muutaman kymmenen metriä kauemmas, käännyin ja odottelin kauempana hetken aikaa, ennen kuin kutsuin koiran luokse. Wilson ei edes näyttänyt tänään siltä, että olisi meinannut kyseenalaistaa käskyä.

Paikkakäskyn perille menon on huomannut nyt myös agilityssä, sillä vaikka kierrokset ovat siellä huimat paikalla pysytään kuin nakutettu siihen saakka kun vapautus tulee. Siellä tosin vähän kyseenalaistetaan ja pylly meinaa ihan väkisinkin pikkaisen nousta ilmaan. Onhan lähtö silloin nopeampi, jos vain häntä koskettaa maata... Mamma on ihan tyhmä kun ei tajua, ettei Boltkaan lähde sataselle pylly maassa.

Pentukurssin vetäjältä eli Lintalta saatiin kuitenkin hyvä loppupalaute, jossa hänkin sanoi Wilsonin kasvaneen ja keskittymiskyvyn parantuneen viikkojen aikana. Hän myös sanoi, että Wilsonin kanssa voi harrastaa ihan mitä ikinä minä haluankin, sillä se nauttii yhdessä tekemisestä olipa se tekeminen mitä tahansa. Ja tottahan se on, Wilson on aina kaikesta yhtä innoissaan. Olipa kyse huumekoiran hommista (kahvin etsintä), agilitystä tai vaikka vaan lenkkeilystä, aina tehdään täydellä sydämellä.

Wilsonilla on aina tämä sama ilme!!