1. syyskuuta 2012
Hullaantua juoksemisesta...
Olisi ihanaa joskus itse tuntea se, mitä koira tuntee päästessään pellolla vapaaksi. Se tunne, kun jalat vain kiitävät eteenpäin ja tuuli humisee korvissa. Ei mulla muuta, kuin että kadehdin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti