Pallosalama ja Pikkumusta

Vihdoin netti toimii ja saatte lupaamani päivityksenkin. Aloitan vaikka perjantain agility treeneistä, jotka meni aika kivasti molempien koirien kanssa. Molemmilla koirilla oli kurssinsa viimeinen tunti ja Wilson jatkaa nyt ensi kuun alussa basic kurssille ja Enni kuun puolessa välissä keppikurssille. Laitoin myös kyselyä KPSH:lle (Kuopion palvelus ja seurakoira harrastajat) heidän agilitykursseistaan ja lupasivat siellä pistää meidät jonoon. Ennin kanssa päästään aloittamaan siellä heti kun paikkoja vapautuu ja Wilsonin kanssa kunhan ukkeli täyttää vuoden. Siihen asti treenaillaan Acen hellässä huomassa.

No mutta itse tuntiin. Ensin mentiin Ennin kanssa yhdeksän esteen rataa ja se rupesi loppua kohden tuntumaan jopa siltä, että minähän osaan. Koiran osaamisesta ei ole ollut missään vaiheessa epäilystä. Itseltäni puuttuu silmät selästä ja taito juosta takaperin, sivuttain ja välillä etuperinkin, saati sitten että pitäisi ohjata koiraakin. 

En nyt ole ihan satavarma noista esteitten paikoista, kun treeneistä on jo monta päivää. Kuitenkin jotakuinkin noin. Tämä rata mentiin siis Ennin kanssa. Pallosalamalle tämä luonnollisesti olisi vähän turhan vaikea. Ensin siis koira hypyn taakse josta vasemmalla kädellä ohjaten kaksi hyppyä ja putkeen. Koiran ollessa putkessa piti itse juosta jo kohta seuraavaa putkea ja ohjata koira sinne oikealla kädellä. Koiran mukana ei saanut (tai oli täysin turhaa) juosta putken suuntaan vaan piti mennä näyttämään koiralle seuraavaa estettä. Siitä taidettiin puhua merkkaamisena? Merkkaus oikealla kädellä jonka jälkeen rintamasuunta vasemmalle ja koira vasemmalla kädellä putkeen. Vitos esteen merkkaus ja sitten nuo kaksi viimeistä estettä niin että väleissä tuli valssit. Nuo kaksi estettä ovat tuossa yllä olevassa kuvassa väärin, koska niiden väliin on vähän vaikea valssata... Noh, joka tapauksessa.

 

valssia

  Enni toimi hyvin, ongelmia ei oikeastaan esiintynyt kuin omassa liikkumisessa, joka olisi saanut olla sujuvampaa. Muutaman kerran käänsin itseni liian nopeasti putkella uuteen suuntaan, jolloin Enni seurasi minua eikä mennyt putkeen. Samoin meinasin aina jäädä liian pitkäksi aikaa odottelemaan koiraa putkesta, ennen kuin siirryin merkkaamaan uutta estettä, jolloin jouduin pinkomaan takaperin niin lujaa kuin vain pääsin, melko rankkaa. Viimeisen kerran rata sujui tosi mallikkaasti, koira ja jopa ohjaajakin tiesi minne päin sitä ollaan menossa ja päästiin puhtaasti maaliin saakka. Hyvä me! Enni sai paljon kehuja hyvästä suorittamisesta ja tarkkuudesta, vähän vielä vauhtia pitäisi saada kuulemma lissee.

Melko kovaa...

täpinä

Wilsonilta sitä vastoin puuttui lähinnä ohjaustehostin, vauhtia oli riittävästi, jollei liiaksikin. Tehtiin Wilsonin kurssilla tuota samaa rataa tuonne kasi esteelle asti, mutta sillä tavalla ettei ohjauksissa tullut valsseja vaan viimeisen kerran kun mentiin putkeen ohjattiin kaksi viimeistäkin estettä vasemmalla kädellä. Alku sujui tosi hienosti, Wilson malttoi jopa odottaa esteen takana ennen liikkeelle lähtöä, hyppäsi hypyt ja haki itse putkelle. No sitten tuli se vauhtiongelma. Mitä muuta suorassa pitkässä putkessa voi mennä kuin täysiä? Wilson meni tuon kakkos putken aina niin lujaa, ettei ehtinyt kääntyä tarpeeksi nopeasti, osuakseen tuolle seuraavalle hypylle. Kouluttaja pyysi minua käyttämään "shhh" käskyä ennen toista putkea, jotta Wilson vähän hiljentäisi ja ainakin keskittyisi paremmin. No... eipä auttanut vielä tämäkään täysin (tai siis tätä pitää vielä harjoitella paljon), lopulta ongelma ratkesi sillä, että rupesin huutamaan Wilsonin nimeä ja täällä käskyä heti kun poika oli hävinnyt putkeen. Koira siis ehti huimasta vauhdista huolimatta ajatella putkiaivoillaan muutakin kuin putkea ja oli valmistautunut käännökseen jo hyvissä ajoin. Ihan aina ei tämäkään toiminut, mutta useita kertoja kuitenkin. 

Tältä meistä tuntui aina vähän väliä...

Loppurata olikin sitten melko fiasko. Wilsonin kierrokset sen kuin kasvoivat tunnin edetessä. Piti haukkua ja komentaa, eikä asiaa ainakaan auttanut, että ohjaaja sinkoili minne sattuu. Yritin väen vänkään tehdä samaa rataa kuin Ennin kanssa ja tämän takia tuli sitten auttamattomasti kiire ja sekaannus ja koiran turhautuminen. Tehtiin vielä loppuun tuo alkuradan pätkä, että päästiin muutaman viikon tauolle hyvin mielin. Agilitystä matkattiin sitten suoraan mökkeilemään ja sen ajattelin esittää muutamana kuvana, koska siellä ei tapahtunut mitään "ihmeellistä". 

Pentukurssista taidan kirjoitella vaikka huomenissa ja kerron samalla vähän meidän pienestä haukkuongelmasta!