Mua niin masentaa tää ilma, nyt ku ois kerrankin aikaa ottaa molemmat koirat mukaan ja mennä kunnon lenkille kameran kanssa, niin eiköhän taas vaihteeksi sada. Aina sataa, sataa ja sataa. Uusia kuvia en oo ottanut pitkiin aikoihin, koska aina on niin harmaata, ettei toi harmaa pikku vesseli erotu edes tautasta. Miksi Suomen sää on tällainen...
No kuitenkin, eilen ei onneksi satanut koko aikaa, sillä olimme pentukurssilla Pihakainmäen koulun kentällä. Meitä oli yhteensä viisi koirakkoa, kolme shelttiä, yksi norjan harmaa hirvikoira ja yksi leonbergin koira. Aiheena meillä oli oikeastaan sosiaalistuminen ja tutustuminen. Oltiin kaikki ringissä, jonka jälkeen kurssinvetäjä lähestyi yksitellen jokaista koiraa, jos koira oli arka vetäjä syötti sille vähän namia ja jos pentu oli reipas, sitä rapsuteltiin ja leikitettiin. Tämän jälkeen jokainen kurssilainen teki saman. Paikalla oli kolme tosi erilaista shelttiä: pienen pieni Kava oli melko arka, merle uros, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista, oli taas jo vähän rohkeampi ja Wilson... noh, oli täysin omaa luokkaansa. Linta totesikin esittelykierroksen loputtua, että Wilson olisi lähtenyt ihan kenen tahansa matkaan ja ollut elämäänsä täysin tyytyväinen. Maailman helpoin koira varastaa...
Koirien tutustumiskierroksella Wilson ei ollutkaan enää yhtä reipas. Iso ja innokas leonbergin koira Sulo pelotti kovasti ja hampaita piti näyttää minkä kerkesi. En oikein edes tiedä, mistä tuo Wilsonin isojen koirien pelko johtuu, siitäkö, että se ei ole niitä oikein nähnyt vai siitä, että Wilson on niin pieni. Kuitenkin Sulo pelotti ihan kamalasti, norjanharmaa Morris vähän vähemmän ja roturasistina sheltit ei ollenkaan. Kotiläksyksi isojen koirien ohittamista ja leikkimistä erirotuisten koirien kanssa.
Ennen uuden jutun harjoittelua, pidettiin juoma ja pissi tauko, sekä leikkihetki. Linta kävi erikseen katsomassa kutakin koiraa ja niiden leikkejä. Meillä leikittiin yllätys yllätys majavalla ja saalisvietti oli kuulemma kunnossa. Loppu tunnista harjoiteltiin vielä kontakti sanaa, joka meillä on "katso". Yleensä käytetään kuulemma koiran nimeä, mutta minusta sitä on vähän hankala valvoa, että reagoihan Wilson joka kerta nimeensä ottamalla kontaktin. Sitä tulee muutenkin käytettyä niin paljon. Tämä oli meille jo sinänsä tuttu "temppu", mutta päästiin treenaamaan sitä uudessa ympäristössä toisten koirien läsnäollessa. Ongelmaksi meinasi syntyä se, että miten koiralta voi vaatia katsekontaktia, jos se kokoajan tuijottaa sinua tai namia. Noh pienet juoksupyrähdykset ja toisen koiran ohi kävelyt auttoivat tähän ongelmaan kivasti ja päästiin treenaamaan kunnolla.
Ai niin vielä... ME MUUTETAAN! Ollaan jo pidemmän aikaa etsitty itsellemme uutta asuntoa vähän lähempää keskustaa, mutta aina on meinannut olla joko lemmikinpito kielto tai liian korkea vuokra esteenä. Eilen minulle kuitenkin soitettiin ja kysyttiin kiinnostusta kaksioon, jonne myös Wilson on tervetullut. Käydään tänään vielä kurkkaamassa asuntoa paikanpäällä ja huomenna pitäisi ilmoittaa halutaanko se... eiköhän. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti