Agility harkat

Tässä tosiaan lupaamani selostus Wilsonin ja Ennin agilityharkoista. Ennillä oli vuoden tauko koko hommaan ja silti koira toimi varsin mallikkaasti. Wilsonille kokemus oli ensimmäinen laatuaan ja ei voi olla muuta kuin ylpeä.

Ensin oli Ennin vuoro. Mentiin ensin muutaman kerran ihan perus putki-hyppy-hyppy linjaa ja aluksi Enni ei meinannut muistaa, että putket oli hauskoja. Jouduttiin vähän suoristamaan mutkalla ollutta putkea, että Enni uskalsi mennä siitä läpi. Kun E oli kerran mennyt putkeen, ei se olisi malttanut enää pysyä poissa ollenkaan. Aina kun huusin sen luokseni, sen piti käydä juoksemassa joku kentän monista putkista kertaalleen läpi. Enni alkoi syttyä ja sen jälkeen kaikki tuntui olevan ihan älyttömän helppoa. Enni jopa uskalsi mennä pussin läpi, mitä se ei viimeksi kurssilla käydessään uskaltanut tehdä ollenkaan. Isoin ongelma tuntui olevan se, että ohjaaja juoksi niin älyttömän hitaasti. Mentiin kuitenkin lopuksi muutamaan otteeseen tuollaista putkirallia, mikä on tuossa ylläolevassa kuvassa vasemmalla. Ensimmäisen putken jälkeen piti hirttää (?) koira, ettei se valunut väärään päähän putkea sen jälkeen suora putki ja sama hirtto uudestaan toisella putkella. Enni haki älyttömän kivasti putkiin, eikä minun tarvinnut kuin osoittaa esteitä ja juosta niin lujaa kuin pääsi. Taitava koira!

Sitten oli Wiben vuoro. Ensin tutustuttiin putkeen ja ahneena koirana Wilson juoksi tuulispäänä putken läpi namikipon luokse. Yhtä tuulispäänä mentiin oli putki sitten suora vai mutkalla, kaikki sujui. Putken jälkeen kokeiltiin hyppyä, joka tässä tapauksessa tarkoitti maahan laitettua puomia johteineen. Tämäkin sujui ilman ongelmia ja Wilson jopa uskoi paikka käskyn niin hyvin, että pääsin itse esteen viereen kutsumaan koiraa. Kun esteet olivat tulleet tutuiksi, mentiin "rataa" joka sisälsi kaksi estettä, putken ja hypyn. Mentiin ensin niin päin, että tultiin hyppy jonka jälkeen olisi pitänyt mennä putkeen. Wilson kuitenkin putkiaivona ei oikein hokannut tätä osaa treeneistä. Ween mielestä oli paljon loogisempaa juosta hypyn jälkeen linnuntietä suoraan namikipon luokse, eikä tehdä mutkaa putken kautta. Namia ei kuitenkaan tippunut, joten putkikin tuli sitten kertaalleen mentyä oikein päinkin. Toiseen suuntaan homma oli paljon helpompi, vaikka vauva oli jo selvästi väsynyt. Putken riemu sai sen vielä innostumaan hurjaan vauhtiin ja samalla ylittyi tielle osunut puomikin. Molemmille jäi hyvä mieli viimeisten onnistuneiden harjoitusten jälkeen.

Sekä Wilson että Enni jaksoivat ihmeen hyvin keskittyä kuumasta ilmasta huolimatta. Wilson tottakai vähemmän kuin Enni, mutta suodaan se neljä kuukautiselle rääpäleelle.