Voihan paimenkoira!

Tässä tekstissä käsittelen omakohtaisia kokemuksia omasta lammaspaimenestani, joka ei tietenkään ole samanlainen kuin muiden paimenet! Älkää siis loukkaantuko, jos teidän paimenenne ovat jotain ihan muuta kuin mistä tekstissä puhun. Meilläkin on vanhempieni luona ihan toisen tyyppinen lammaspaimen, josta ei voi puhua edes samassa lauseessa näiden mietintöjen kanssa! 

Paimenkoira on monessakin suhteessa ihanteellinen harrastus- ja kotikoira. Meidän paimen on aina valmis työntekoon, se oppii uudet asiat nopeasti niin hyvässä kuin pahassa. Luonteeltaan se on sähäkkä, aktiivinen ja innokas - työ kuin työ on sen mielestä parasta ikinä. Koiralla on agilityn vaatimaa vauhtia, ketteryyttä ja rakenteensakin puolesta sen on helppo suorittaa rataa puhtaasti ja nopeasti. Sitten tulee se mutta... paimenkoiralla luontaisesti oleva paimennusvietti voi olla melkoinen riesa, jonka kanssa täytyy tehdä töitä viikosta toiseen - ja siitäkin huolimatta se tuntuu olevan monen ongelman pääasiallinen syy. Paimenkoira palkkautuu liikkuvien asioiden katselemisesta ja tietysti niiden paimentamisesta - paimentaminen on paimenkoiralle kuin saaliin saaminen metsästyskoiralle. 

Meillä on agilityssä monenlaisia "pieniä" ongelmia, jotka olen aikaisemmin pistänyt koiran osaamattomuuden tai vaihtoehtoisesti ohjaajan hitauden piikkiin. Nyt olen kuitenkin päässyt pikku hiljaa jyvälle meidän todellisesta masterongelmasta, joka yllättäen on kaikkien näiden hyvin erilaistenkin ongelmien taustalla. Ja kuten voitte varmasti jo arvata, puhun nyt siis voimakkaasta paimennusvietistä. Paimennusvietin pinnalla oleminen näkyy meillä esimerkiksi putkiin irtoamisen yhteydessä, kepeillä ja tilanteissa, joissa ohjaaja muuttaa liikkeensä rytmiä nopeasti. Koiran fokus ei pysy radan suorittamisessa vaan sen keskittyminen herpaantuu, kun se näkee ohjaajan liikkuvan yllättävällä tavalla ja sittenhän paimen paimentaa koko sydämensä kyllyydestä. 

Tämä on se ilme, kun lähdetään paimentamaan!

Pitkän aikaa yritimme jättää koiran agilityssä huomiotta, kun se alkoi paimentaa minua. Tämä ei kuitenkaan tuntunut helpottavan. Jokainen kerta, kun koira ei irronnutkaan putkeen ja karkasi kepeiltä räksyttämään jalkojeni eteen, Wilson palkkautui sisältä päin. Paimenkoiralle paras palkka oli saada karannut lammas pysähtymään - ymmärrettävästi ihmisen ja lampaan eroa on välillä vaikea huomata. Wilson ei tarvinnut ulkopuolelta tulevaa palkkaa, vaan se pärjäsi mainiosti paimennuksen tuottamalla endorfiinilla. Kysymys kuuluuikin, miten teet esimerkiksi putkeen irtoamisesta kiinnostavampaa, kun paimentaminen on paras palkka, mitä se voi saada.

Rankaiseminen on voimakas sana ja ehkä vähän huono tässä tilanteessa. Pitäisikö puhua pikemmin toiminnan lopettamisesta? Puhuttiinpa ratkaisusta millä nimellä tahansa, niin täytyy heti alkuun mainita, että se on vielä pahasti kesken. Tällä hetkellä treeneissä olemme saaneet suhteellisen hyviä tuloksia tällä toiminnan lopettamisella, jota Wilson itse saattaisi kutsua myös rankaisemiseksi. Ajatuksena on siis lopettaa paimentaminen, ennen kuin se on ehtinyt edes alkaakaan. Koiralle ei siis anneta mahdollisuutta palkkautua paimentamalla vaan oikea palkka on sitten joko radan jatkaminen, nami tai lelu. 

Tämä metodi aloitettiin muutamia viikoja sitten kepeiltä, joista paimen karkasi kesken kaiken paimentamaan minua. Kun koira karkasi kepeiltä, otin koiran samantien syliin ja sylikyydillä radan alkuun yrittämään uudestaan. Koira karkasi vielä muutamia kertoja ensimmäisen sylikyydin jälkeen ja tämän jälkeen homma rupesi helpottumaan. Ajatus paimennuksesta alkoi koiran päässä muistuttaa siitä ikävästä tosiasiasta, että radalta joutuu pois, jos paimentaa. Tällä hetkellä kepit kepitellään loppuun asti ja muualla radalla on sitten aikaa vielä toistaiseksi paimentaa. Tarkoituksena on siirtää tämä malli myös muihin haastekohtiin 

Nyt rakkaat radiokuuntelijat: Emmehän ole ongelmamme kanssa yksin? Olisi enemmän kuin mukavaa kuulla teiltä, miten te olette tämän tyyppisiä ongelmia ratkaisseet! 

(Myös uudesta ulkoasusta saa sanoa mielipiteitä)

KPSH 28.3.2015

Kisaradat videoina. Paljon hyvää ja paljon on vielä tekemistäkin. Oma keskittyminen ei ollut kisoissa parhaalla mahdollisella tolalla kiireisestä viikosta johtuen ja kyllähän se näkyy varsinkin ensimmäisellä radalla Unohdin radan peräti kahteen kertaan, toisen putken jälkeen ensimmäisen kerran ja keppien jälkeen uudestaan...

Keppejä lähdettiin ensisijaisesti treenaamaan ja omasta mielestäni tavoitteet saatiin täytettyä. Koira ei karannut kummallakaan radalla keppien lopusta, vaikka ensimmäinen keppiväli ei löytynytkään ihan heti. Kakkosradasta mainittakoon, että kukaan ei saanut missään säkäluokassa puhdasta rataa ja suurin osa koirista otti virheet nimen omaan kepeiltä. Mietin pitkään mistä tämä mahtoi johtua, mutta ilmeisesti virheä-valkoiset kepit, vihreää nurmea vasten ja kohtisuoraan putkelta tultuna, olivat monelle koiralle erittäin haastavat.

Vähän myös kummastutti agiradan rataprofiili A:lle tultaessa ja minusta noin jyrkkä kulma ei kuuluisi vielä ykkösluokan kisarataan. Useampikin maksikoira meinasi tipahtaa A:lta ulos, sillä ei saanut kovassa vauhdissa suoristettua itseään A:n suuntaiseksi. Tämä ehkä kummitteli omassakin takaraivossa, sillä Wilson tippui A:lta samanlaisen kulman seurauksena viime kesänä Maaningan kisoissa. Ehkä siis omasta epävarmuudesta johtuen ensimmäisellä yrityksellä A:sta ohi ja toisella vallan mainio juoksuA!

Hypäri

Agirata

PS. Muistakaa seurata meitä instagramissa nimellä renjawilson

Treenit 26.3.

Viime torstaina ohjatuissa meitä koutsasi Harri. Tehtiin kuvan radasta esteitä nro. 1-24. Meillä oli Wilsonin kanssa treeneissä päällä melkoinen flow ja tuntui, että kaikki onnistui juuri niinkuin pitikin. Muutamia kohokohtia mainitakseni:

1. Wilson kepitteli kepit jokaisella kerralla alusta loppuun asti hyvällä vauhdilla!
Kepeissä on menty nyt muutamaan viikkoon hurjilla harppauksilla eteenpäin. Suurin käännekohta kepeillä tapahtui muutama viikko sitten, kun aloin tehdä töitä kepeiltä karkaamisen ja sen yhteydessä tapahtuvan paimennuksen kitkemiseksi. Ongelma oli tuolloin se, että koira palkkautui paimentamalla myös silloin, kun se ei ollut tehnyt keppejä oikein. Alkuun Wilson sai karkailusta sylikyydin radan alkuun, jolloin toiminta loppui kuin seinään hetkeksi. Nykyään riittää kierroksien kasvaessa koiran laittaminen maahan, jolloin Wilson ei pysty jatkamaan palkkautumistaan paimentamalla.

2. Juoksu A vaan toimii viikosta toiseen! 
Juoksu A on jokaisen treenin kohokohta. Suoritusvarmuus on todella hyvä, eikä sitä todellakaan tarvitse jäädä varmistelemaan. Wilson juoksee A:n alusta loppuun, enkä edes muista, milloin se ei olisi ottanut sekä ylös- että alastuloa. Alla video, juoksuaa treeneistä viime vuoden lokakuulta, toivottavasti näkyy, kun en saanut sitä juutuubiin.

VIDEO

3. Putkeen irtoaminen on parantunut
Jokaisen paimenkoiran omistaja varmasti tietää, että paimenesta on paljon kivempi hengailla omistajan lähellä kuin irrota kauaksi. Meillä putkiin irtoaminen on ollut erityisen haastavaa ja sitäkin ollaan lähdetty ratkomaan paimentamisen estämisellä. Wilsonilla oli pitkään tapana irrota lähelle putken suuta, mutta kääntyä U-käännöksellä ympäri ja alkaa paimentaa minua. Koira palkkautui paimentamisesta ja tämän takia oltiin asiasn suhteen noidankehässä. Miten putkeen menemisen saisi kivemmaksi, jotta paimennus ei olisi sitä suurempi palkka koiralle? Tätäkin ongelmaa ollaan korjattu paimennuksen estämisellä - eli maahan käskyllä. Tulokset eivät ole näkyneet yhtä nopeasti kuin kepeillä, mutta hiljaa hyvää tulee ja edistystä on jo nähtävissä paljonkin.

Tasapuolisuuden nimissi pitänee vielä mainita ainakin pari treeninkohdetta ja näihin aiotaankin keppien ohella keskittyä huhtikuussa:

1. Lähtö ja paikalla olo
Wilson napottaa kotona vaikka mitenkä kauan paikallaan, se istuu paikallaan, kun heitän keppiä, pompottelen palloa tai vaikka juoksen täysiä pois sen luota. Paikka käsky ei ole se ongelma, mutta agilityssä se varastaa tai ainakin yrittää varastaa. Makuultaan lähdettäessä koira malttaa aavistuksen paremmin kuin istuen, mutta aika useasti pylly ei pysy maassa ja hiipiminen kohti ensimmäistä estettä alkaa. Todella raivostuttavaa ja vaikeaa kitkeä pois. Olen aina palauttanut koiran takaisin lähtöön, mutta jotenkin vika ei ole lähtenyt korjaantumaan. Pitäisi varmaan kehitellä jotain uusia metodeja. Vinkkejä otetaan vastaan!

2. Juoksupuomi
Juoksupuomi alkaa olla jo melkolailla hienon näköinen silloin, kun ehdin itse koiran edelle ja juoksen sen kanssa kilpaa alas asti. Loikka tulee siinä vaiheessa, kun jään jälkeen ja koiran pitäisi käydä juoksemassa puomi itsenäisesti alas asti. Tämä vaatii vaan pitkää pinnaa ja paljon toistoja.

Wilsonin keskivartalotreenit tasapainotyynyllä!

Raadollista treeniä

Nyt kun kirjoitan tätä, olen käynyt kuuntelemassa kuuden tunnin koulutuksen henkisestä valmentautumisesta, kerron tästä koulutuksesta myöhemmin erillisessä päivityksessä, mutta ajattelin käyttää treenien analysoinnissa apuna oppimiani taitoja. Paljon pohdintaa siis tulossa.

Torstaina suorastaan ahdisti lähteä treenaamaan, mikä oli sinänsä hassua, sillä koira oli kulkenut jo useamman viikon todella hyvin - paitsi ne kepit. Rata on kulkenut viikosta toiseen hyvin kepeille saakka ja keppien jälkeen, mutta kepit ovat aina katkaisseet muuten hyvän suorituksen. Jotenkin sitä ehkä osaisi suhtautua keppien heikkoon suorittamiseen paremmin, jos koira suorittaisi muutenkin epävarmasti.

Alunperin ajattelin syyn keppiahdistukselle olevan tavoitteiden täyttymättömyys, Wilson ei tuntunut osaavan keppejä, vaikka niitä oltiin vuosi tolkulla tahkottu. Koulutuksesta viisastuneena ajattelen kuitenkin nyt niin, etten ollut asettanut meille mitattavia ja hyviä tavoitteita keppien osalta. Olin kyllä miettinyt selkeän tavoitteen ja tavoiteaikataulunkin, koska olin kuullut niistä olevan apua. Tavoitteeni kuului kutakuinkin näin:

"Wilson osaa kepit"

Joku saattaakin jo hoksata ongelman ytimen. Minulle se ahaa-elämys tuli vasta koulutuksessa. En pysty sanomaan, milloin tavoite on täyttynyt, sillä ainahan sitä hiottavaa löytyy ja riippuu mihin vertaa. Tämä tavoite ei armahda, eikä ota huomioon minkäänlaista kehittymistä kepeillä ja juuri tästä syystä minua ahdistikin niin paljon. Koska en saavuttanut mitään tavoitetta keppejä treenatessani, ajattelin automaattisesti Wilsonin keppien olevan huonot.

Koulutuksen jälkeen katselin uudestaan torstain treeneistä otetut videot ja ahdistukseni pieneni huomattavasti. Kun mietitään Wilsonin keppejä kuukausi takaperin, Wilson kepitteli hitaammin, epätarkemmin ja ei kestänyt minkäänlaista liikettä ohjaajalta, toisin kuin tällä hetkellä. On totta, että Wilsonin kepit eivät ole vielä varmat tai valmiit, mutta olemme ottaneet kuukaudessa ison harppauksen eteenpäin.

Loppuun ajattelin laittaa melko raadollisen totuuden siitä, missä me tällä hetkellä mennään. Koira kävi treeneissä jostain syystä ihan ylikierroksilla ja tekeminen on näyttänyt paljon paremmaltakin. Pääpaino kuitenkin tänään kepeillä, joilla nähtävissä ajoittain suuriakin toivonpilkahduksia. 

linkki

Torstai 12.3.2015

Huom! Postaus on kirjoitettu kännykällä, joten kuvat hassusti ihan lopussa!

Pitkästä pitkästä aikaa meinasin kertoa lukijoille Wilsonin torstaisista agilitytreeneistä. Koutsina oli tällä kertaa Kataisen Harri - koutsaavat Sannan kanssa vuoroviikoin ja ainakin meille vuorottelu on sopinut kuin nenä päähän. Molemmilla koutseilla on ihan erilainen tyyli opettaa, vaikka koulutuksen perusperiaatteet ovatkin ihan samanlaiset - edetään aina positiivisen ehdollistumisen kautta koiran ehdoilla, ohjaajaa sen sijaan ruoskitaan tekemään täysillä ja välillä ei edes tiedä pystyvänsä sellaisiin suorituksiin.

Wilson on nyt kulkenut hyvin jo useamman viikon ajan. Irronnut putkiin, lähtenyt takaakiertoihin ja tietysti juossut kovaa. Ehkä kuitenkin suurin syy, miksi meillä on alkanut sujua, on se, että minä olen syystä tai toisesta alkanut pysyä Wilsonin perässä. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista flowta!

Treeneissä meillä oli tänään kuvan mukainen rata, josta tehtiin Wilsonin kanssa esteitä 1-19. Oikeastaan ainoastaan kepit tuottivat enemmän pään vaivaa, mutta se olikin jo tiedossa (kerron meidän keppitreeneistä joskus ihan erikseen).

Puomi oli siitä pahassa paikassa, että se oli aika lähellä seinää. Toki seinän ja puomin välissä oli vielä hyppy, mutta ollaan aikaisemmin tehty juoksupuomia vain aukeammilla mestoilla. Seinän läsnäolo siis vaikutti Wilsonin vauhtiin puomilla ja sen takia se loikkasi muutaman kerran juoksemisen sijaan.

Muu rata soljui ja kulki. Oli nautinto ohjata koiraa, joka toimi kuin ajatus. Tuntui hyvältä onnistua, sillä alku on ollut näin nopean ja herkän koiran kanssa kaikkea muuta kuin helppo. Vihdoin Wilsonin vauhdista pystyy nauttimaan ja alkaa pikku hiljaa uskoa koutsien puheita siitä, miten hieno koira Wilson on!

Harri kuvailikin Wilsonia joku kerta treeneissä formula-autoksi. Sen lisäksi, että se kulkee kovaa, pienikin ohjausvirhe aiheuttaa ulosajon.

Wilson 3v.

Kolme vuotta sitten alkuillasta syntyi pieni harmaa marsu, Enni äidin ainokainen, Wilson. Hyvää syntymäpäivää mamman murupullalle <3

Wilson palaa bloggaamaan!

 

 Yli puoli vuotta hiljaiseloa ja vihdoin tuntuu, että nyt löytyy taas intoa ja ennen kaikkea aikaa blogata meidän kuulumisista! Paljon on ehtinyt tapahtua puolessa vuodessa ja seuraavaksi ihan pikainen kooste siitä:

1. Tärkeimpänä asiana mainittakoon, että Wilson on jo korkannut viralliset agilitykisat ja käynyt muutaman kerran ottamassa hyllyjä sekä yhden 10 ratavirheen voitonkin (niin ja 5 virheen nelos sijan). Nollat antavat vielä odottaa itseään ja kepeillä kompuroidaan tällä hetkellä aika hurjasti.

2. Agilityrintamalla treenataan edelleen ProPerrolla ja edustetaan Sawon agilityurheilijoita eli ollaan SWAUlaisia. Sannan ja Harrin opastuksella yritetään saada ohjaajaa liikkumaan kuin kala vedessä ja koiraa malttamaan ja keskittymään. Tekemistä riittää.

3. Lisäksi kerrottakoon, että Wiikkulaisella on ollut vähän terveysongelmia närästyksen ja mahanesteen oksentelun takia. Eläinlääkärin mukaan vaiva olisi gastriittia elikkäs suolistotulehdusta. Eläinlääkärin suosituksesta kokeillaan nyt rauhoittaa vatsaa närästyslääkkeellä ja vähärasvaisella ruokavaliolla. Parin viikon päästä nähdään, onko ruokavalion muutos auttanut vaivaan. Närästyslääkkeet ovat ainakin toimineet, eikä koira ole kuurin aikana oksennellut! Tästä lisää, kunhan aika näyttää, mihin suuntaan vaiva on menossa.

Siinä ehkä tärkeimmät asiat tämän puolivuotisen ajalta. Maaliskuussa on tulossa ainakin henkisen valmentautumisen koulutusta, agilitykisoja ja ylihuomenna vietetään Wilsonin synttäreitäkin. En tiedä, missä välissä meidän kahjosta villikosta on kasvanut kolme vuotias aikuinen kahjo villikko. 

Ps. Uutta ulkoasuakin pitäisi blogiin ehkä väsätä, sillä onhan tämä vanha aika tympeä!

Loppuun vielä LINKKI meidän yhteen agilitytreenivideoon!