Huom! Postaus on kirjoitettu kännykällä, joten kuvat hassusti ihan lopussa!
Pitkästä pitkästä aikaa meinasin kertoa lukijoille Wilsonin torstaisista agilitytreeneistä. Koutsina oli tällä kertaa Kataisen Harri - koutsaavat Sannan kanssa vuoroviikoin ja ainakin meille vuorottelu on sopinut kuin nenä päähän. Molemmilla koutseilla on ihan erilainen tyyli opettaa, vaikka koulutuksen perusperiaatteet ovatkin ihan samanlaiset - edetään aina positiivisen ehdollistumisen kautta koiran ehdoilla, ohjaajaa sen sijaan ruoskitaan tekemään täysillä ja välillä ei edes tiedä pystyvänsä sellaisiin suorituksiin.
Wilson on nyt kulkenut hyvin jo useamman viikon ajan. Irronnut putkiin, lähtenyt takaakiertoihin ja tietysti juossut kovaa. Ehkä kuitenkin suurin syy, miksi meillä on alkanut sujua, on se, että minä olen syystä tai toisesta alkanut pysyä Wilsonin perässä. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista flowta!
Treeneissä meillä oli tänään kuvan mukainen rata, josta tehtiin Wilsonin kanssa esteitä 1-19. Oikeastaan ainoastaan kepit tuottivat enemmän pään vaivaa, mutta se olikin jo tiedossa (kerron meidän keppitreeneistä joskus ihan erikseen).
Puomi oli siitä pahassa paikassa, että se oli aika lähellä seinää. Toki seinän ja puomin välissä oli vielä hyppy, mutta ollaan aikaisemmin tehty juoksupuomia vain aukeammilla mestoilla. Seinän läsnäolo siis vaikutti Wilsonin vauhtiin puomilla ja sen takia se loikkasi muutaman kerran juoksemisen sijaan.
Muu rata soljui ja kulki. Oli nautinto ohjata koiraa, joka toimi kuin ajatus. Tuntui hyvältä onnistua, sillä alku on ollut näin nopean ja herkän koiran kanssa kaikkea muuta kuin helppo. Vihdoin Wilsonin vauhdista pystyy nauttimaan ja alkaa pikku hiljaa uskoa koutsien puheita siitä, miten hieno koira Wilson on!
Harri kuvailikin Wilsonia joku kerta treeneissä formula-autoksi. Sen lisäksi, että se kulkee kovaa, pienikin ohjausvirhe aiheuttaa ulosajon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti