Kunpa koirat osaisivat puhua... varsinkin Enni. Agility ei vieläkään maistu entiseen malliin. Intoa löytyy mutta vauhti on edelleen ihan nollassa. Ei auta vauhtiharjoitukset, ei leikitykset ennen rataa, ei maailman parhaimmatkaan herkut. Syitä voi olla niin miljoona, että ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Seuraavaksi testataan koiran laihduttamista. Ennille on kertynyt jonkin verran ylipainoa, johtuen ihan hirveästä ruokahalusta. Katsotaan jos laihempana olisi mukavampi juosta ja hyppiä ja jos nami jaksaisi motivoida enemmänkin. Tähän päädyttiin Harrin kanssa viime keskiviikkona treeneissä. Harri kuvasi Ennin motivaation puutetta näin: "Jos kotona on pallomeri, sieltä otettu yksi pallo ei jaksa ilahduttaa." Enni ei siis koskaan ole varsinaisesti nälkäinen ja tietää aina saavansa "riittävästi" ruokaa tekemättä juurikaan mitään. Miksi se siis tekisi töitä (motivoituisi) jonkun yksittäisen nakin palan takia...
Täytyy kyllä taas kerran kehua ACE:n koutseja. On niin ihanaa, kun ongelmiin oikeasti panostetaan, saa erilaisia vaihtoehtoja ja oikeasti asiantuntevaa opastusta. Vaikka olen aina tiennyt, että Enni voisi vähän laihempikin olla, ei minulle ole tullut mieleenkään, että se voisi olla syy hitauteen. Toisaalta parinkin kilon ylipaino on jo paljon pieni kokoisella koiralla.
Isoin ongelma tässä Ennin laihdutus projektissa tuntuu olevan se, että se ei ole meidän koira. Vanhempani olivat suunnilleen sitä mieltä, että Ennin pitää varmaan lopettaa koko agility, jos se ei kerta tuollaisenaan sinne kelpaa. Kuulemma kotikoiraksi se ei ole liian lihava... Onneksi sain heidät ylipuhuttua ja nyt Enniltä ovat kaikki ylimääräiset snacksit pannassa ja ruoka-annostakin pienennetty. Jos tämä ei rupea tuottamaan tulosta, ajateltiin vaihtaa Enni RC:n light ruualle. Ehkä tämä tästä!
Wilsonin kanssa on niin paljon helpompaa, kun voi tehdä itse kaikki sitä koskevat päätökset. Voi elää ja hengittää agilityä kaikessa sen kanssa puuhailussa. Voi muuttaa ruokintaa agilityn tarpeisiin, harjoitella temppuja jotka auttavat agilityssä, voi jumpata ja venytellä, tehdä intervalli treenejä jnejne. Ennin kanssa tekeminen rajoittuu siihen yhteen kertaan viikossa ja kaiken muuan ajan se elää ihan vain kotikoiran elämää. Lenkkeilee, syö hyvin ja nukkuu paljon, sen kanssa ei juurikaan leikitä, ei opeteta temppuja tai muutakaan. Hankalaa... joku saattaisi ajatella, että ehkä olisi syytä lopettaa, kun ei maistu, mutta ihan Enninkin vuoksi haluan jatkaa. Mielestäni sekin on loppupeleissä niin aktiivinen koira, että tarvitsee jotain muutakin sisältöä elämäänsä, kuin päivittäisen metsälenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti