Tänään mentiin Ennin kanssa Acelle ohjattuihin Tiian oppiin. Tiia oli tehnyt meille yksinkertaisen tekniikka treenin... Vain valsseja. Mutta entäs sitten, kun tekniikka ei olekaan ihan niin hallussa kun sitä luuli? Ero kuivaharjoittelun alkupäässä ja loppupäässä on kuin yöllä ja päivällä. Olisi ollut hauskaa ottaa videota itsestään pyörimässä ilman koiraa valssia. Tanssilta se tänään kyllä näyttikin, kun rata oli tällainen.
Jokaisen esteen väliin siis valssattiin. Radan olisi pystynyt suorittamaan periaatteessa kymmenellä askeleella... Ihan varmaan... Kuivaharjoittelussa mentiin aluksi ihan normaalisti, sitten ilman käsiä ja hiottiin ja hiottiin. Lopulta valssi alkoi olemaan melko jouhevaa eikä tönkköä. Tänään agility muistutti tanssia enemmän kuin koskaan... harvoin treeneissä joudun laskemaan päässä "ykskakskol, kakskakskol, kolkakskol..." Kannattaa koittaa, jos vaan yhtään kiinnostaa. Helppo rata rakentaa vaikka itsekseen treenatessa. Wilsonin kanssa ollaan menossa testaamaan perjantaina.
No mutta sitten itse tanssipartneriin. Enni oli jo heti alusta asti jotenkin ihan eri fiiliksellä liikenteessä. Alkulämpässä se sai kunnon pentuhepulit (!), joita se ei ole saanut varmaan vuoteen kertaakaan. Hyppi ja pomppi ja murisi ja ärisi. Mamman mielestä Enni oli jo tässä vaiheessa ylittänyt itsensä... No sitten valssaamaan, eihän se ihan irronnut ja askeleita tuli vähän enemmän kuin se kymmenen. Vauhtia oli kuitenkin tosi kivasti Enniksi. Eihän se vieläkään mikään kuuraketti ole, mutta selvästi jo innokkaampi kuin parina edellisenä kertana. Tärkeintä oli, että Enni näytti nauttivan pitkästä aikaa ja koska Enni nautti, nautti myös ohjaaja! On ihanaa ohjata koiraa joka tykkää tehdä ja kun ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin aksaa.
Tämän valssiharjoituksen jälkeen tehtiin vielä vähän päälle juoksuja. Enni teki tässäkin niin nappiin, että meille riitti kaksi toistoa. Linjat olivat kuulemma niin tiukat ettei paljon pienempiä olisi voinut tehdä. Vauhtia oli tässäkin ihan kivasti. Tämän treenin jälkeen Enni teki jotain, mitä en olisi osannut odottaa. Se karkasi(!) puomille ja tepasteli onnellisen näköisenä koko puomin päähän odottamaan 2on2off asentoon palkkaa. Pakkohan se oli palkata! Kontaktit on näköjään se Ennin juttu!
Lopuksi vielä vähän rällättiin. Laitettiin aivot narikkaan ja annettiin vaan mennä. Yksinkertainen putki, putki, pussi, hyppy, hyppy -ralli. Pussi vähän arvelutti, mutta pienen tuumailun jälkeen Enni mönki sen läpi. Edelleen vauhtia ihan kivasti. Tultiin toisen kerran ja mitä Enni tekikään... Se syöksyi putkiin, se SYÖKSYI pussiin ja se SYÖKSYI minun EDELLE viimeisissä hypyissä. Ihan täysiä. Treenejä ei olisi voinut paremmin lopettaa. Mahtava mamma! Anteeksi vuolaasta vuodatuksesta, elämä on mahtavaa ja kaikista mahtavinta on onnistuneet treenit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti