Tokon SM-kisat

Toko hulinaa.

Suunnattiin tänään heti aamusta Wilsonin kanssa yhdessä Hetan ja yorkkinarttu Kikin kanssa katselemaan ja ihastelemaan tokon SM-kisoja. Kilpailut järjestettiin sopivasti Kuopiossa ja sääkin vielä oikein hemmotteli katsojia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta ei kuitenkaan ollut liian kuuma. Ennen kuin oltiin ehditty edes kisapaikalle oli Wilson istunut jo muutaman  liikenteenohjaajan sylissä ja rapsutettavana. Voitte vain kuvitella sitä ihailun määrää, kun koira ihmiset ovat kasaantuneet yhteen ja sitten sinne taapertaa pieni pörröinen pentu. Wilson ei ollut onneksi moksiskaan vaan jakoi huomiota kaikille sitä haluaville - niin koirille kuin ihmisillekin.

Toko hulinaa.

Seurailtiin siinä aikamme ilmeisesti voittajaluokkaa ja hienoltahan se meno näytti. Ei sillä, hienolta näyttivät myös ne ALO-luokan suoritukset. Ei voi kuin ihailla koiran ja ohjaajan yhteistyötä, kun tuollaisen hälinän keskellä koira pystyy täysin keskittymään siihen mitä tekee ja mitä ohjaaja pyytää. Suurimman vaikutuksen ehkä teki sellainen liike, missä koira jäi itsekseen pitkäksi aikaa riviin makaamaan toisten koirien kanssa. Ohjaajat menivät teltan taakse piiloon, eikä yksikään koira hievahtanutkaan. Erityisesti silmiin pisti yhden borderin työskentely, joka ei koko suorituksen aikana edes vilkaissut sivuilleen vaan tuijotti herkeämättä telttaa ja odotti omistajaansa. WAU, sanon minä.

Tuomari W. Ilson

Wilson aiheutti katsojissa myös pientä hilpeyttä, kun se istua nakotti kehän laidalla ja näytti tietävän tasantarkkaan mitä koirien kehässä kuului tehdä. Wilson taisi olla kaikista kriittisin tuomari. Tämän pönötyksen ikuisti muutamankin ihminen kameralleen ja yksi ilmoittautumisia ottavista toimihenkilöistä vitsailikin, että oletteko te kehään menossa.Kaiken kaikkiaan Wilson käyttäytyi niin kuin pienen reippaan koiran kuuluukin. Hännän heilutuksella ja äärettömällä kiinnostuksella. Hienoa oli myös huomata, että vaikka nähtävää oli kamalasti, kanan voima oli kaikkea suurempi ja sitä kannatti tulla hakemaan ja sen eteen kannatti vähän istua ja maatakin.