Hyvää Uutta Vuotta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ajattelin minäkin, kun kaikki muutkin, listata vähän tämän vuoden saavutuksia, onnistumisia ja muita merkittäviä juttuja. Merkittävintä meidän tämän vuoden elämässä oli Wilsonin syntymä, sillä ilman sitä meitä ei olisi, me emme olisi onnistuneet missään, saavuttaneet mitään tai tehneet yhtään mitään. Kaikki siis alkoi 10.3.2012 suunnilleen ilta yhdeksän maita. 

Tästä seuraava merkkietappi oli se, kun Wilson vihdoin muutti meille vapun päivänä 1.5.2012. 

Tästä alkoi meidän yhteinen taival ja saavutuksena pidän sitä, miten hyvä käytöksinen tuosta pienestä riiviöstä on kasvanut. Wilson tulee toimeen kaikkien kanssa, se ei ole missään mielessä aggressiivinen tai pidättyväinenkään. Siitä on melkein vuodessa kasvanut melkoisen komeakin, ainakin mamman mielestä.

Heinäkuussa päästiin sitten vihdoin tekemään sitä, mihin me tähdätään tulevaisuudessakin. Rokotukset kuntoon ja aksaamaan! Alku tuntui todella vaikealta, kun molemmilla oli intoa enemmän kuin taitoa ja tuntui ettei ohjaamisesta tullut yhtään mitään. Sieltä se vain silti kehittyi. Kun pentukurssista on nyt aikaa vajaa puoli vuotta, voin sanoa kehityksen olleen huimaa. Wilsoninsta on kasvamassa taitava ja lahjakas agilitykoira. Puolessa vuodessa me ollaan päästy esteisiin tutustumisesta aina ykkösten helppoihin ratoihin saakka. Tuntuu epätodelliselta miten pienestä pallerosta on kasvanut hyvin irtoava estehakuinen koiran alku. Ja vielä enemmän kummastuttaa, että minä olen oppinut ainakin jossain määrin hillitsemään ja hallitsemaan Wilsonin loputonta energiaa.

Pikkuhiljaa pörröinen pikkupentumme alkoi kasvaa. Ensin kasvoivat jalat ja häntä. Ja sitten vasta koko muu keho. Vähitellen myös karva alkoi kasvaa ja pikkuhiljaa vauva alkoi näyttää jo ihan koiraltakin...

 Marraskuussa meillä oli edessä vähän toisenlainen koitos, minulle vielä agilityäkin vieraampi. Sillä Jyväskylä ja sen kansainväinen koiranäyttely kutsui meitä pentuluokkaan. Ahkerasta treenaamisesta ei oikein voi puhua, sillä käytiin tasan yhdissä mätsäreissä ja kahdissa näyttelyharkoissa ennen itse tapahtumaa. Lähdettiin hakemaan kokemusta, mitä muutakaan kun pentuluokkaan oltiin menossa. Wilson esiintyi loistavasti, ei tietoakaan jännityksestä, vaikka paikalla oli yli 2000 koiraa. Uusi tuomaritäti ei jännittänyt, turkki oli sopivasta ojennuksessa ja ilme kohdillaan. Lähdettiin kotiin VSP-pentuna kunniapalkinnon kanssa. Ensimmäinen konkreettinen saavutuksemme ja ensimmäinen palkintomme yhdessä.

Mutta kun mietitään vuotta kokonaisuutena, Wilsonista on kasvanut hieno koira, vaikka paljon opiskeltavaa on vielä edessä. Paljon saavutuksia saavuttamatta ja paljon uusia valloituksen kohteita valloittamatta! Toivottavasti seuraava vuosi tulee olemaan yhtä hyvä kuin tämäkin ja nousu suhdanne jatkuu edelleen.

Vielä loppuun muutamia tavoitteita ensi vuodelle.

1. Tavoitteista ensimmäisenä olen miettinyt möllikisoihin pääsyä. Wilson on kisaikäinen vasta syyskuussa joten aikaa on ja kisalisenssiä en muutaman kuukauden takia aio ostaa. Joten loppuvuodesta jos korkattaisiin kisaura mölleissä, niin olisin tyytyväinen.

2. Luoksetulo. Siitä pitää saada varmempi ja nopeampi. Nyt Wilson tulee tai jättää tulematta, riippuu muuttujista. Ensi vuonna ei enää riipu!

3. Tanssia... koirantanssin alkeiskurssi ja ehkä itsenäistä jatkojalostusta.

4. Näyttelyitä. Outokummussa ja Kuopiossa ainakin. Käydään metsästämässä ainakin se Hyvä, jos ei muuta.  Mitään ei ole pois suljettu ja näyttelyitä käydään enemmänkin, jos menestystä näyttää tulevan. 

itsenäisiä...

Käytiin eilen vähän vajuttelemassa kinkkua ja laatikoita ns. hyvän mielentreeneillä hallilla. Meillä ei siis keskiviikkona ollut ohjattuja joten käytiin sitten nyt itsenäisesti molempien koirien kanssa. Lähinnä lähdin treenaamaan Ennin kanssa vähän putkea ja siihen menoa erikulmista ja sitten Wilsonin kanssa vain purkamaan ylimääräistä virtaa. Meillä oli mukana pikkuveljeni Roope, joka ohjasi Wilsonia hienosti (tai sitten Wilson osasi radan ulkoa).

Enni oli eilen jotenkin todella hyvin mukana. Jaksoi juosta ja innostui retuuttamaan leluakin oikein tosissaan. Ehkä se lämpeneminen tuolle lajille alkaa pikku hiljaa! Putket alkoivat löytyä kivasti eri kulmista, eikä Enni mennyt enää niihin yhtä vastahakoisesti kuin viikko takaperin - se jopa irtosi putkelle tosi kivasti. Koska Enni tuntui näin hyvältä ajattelin kokeilla sen kanssa muutamia keppejä, tein ensin kuusi ja kun se meni ongelmitta nostin määrän kahteentoista ja tsädääm... sekin puhtaasti ihan itsenäisesti. Tämän jälkeen hirveästi namia ja sitten taas tuota pienempää määrää, että tulee koiralle osaava olo.

Wilsonin kanssa hallilla oli sopivasti kolmen esteen putkiralli. Putki, hyppy ja putki, ei mitään ihme ohjaamiskuvioita niin Roopekin pääsi hyvin tekemään. Roopelta meinasi unohtua putki käsky, mutta eipä se näyttänyt Wilsonia haittaavan kun paahtoi vain menemään... Itse tein Wilsonin kanssa lähinnä irtoamista ja jäin tarkoituksella vähän "jälkeen" tuolla samalla rallipätkällä ja hyvin irtosi ja haki viimeisen putkenkin ihan ite.

Lopuksi tein vielä Ennin kanssa tätä samaa, mutta nyt niin päin, että juoksin niin kovaa kuin kintuista pääsi, jotta Enni olisi hullaantunut vauhdista. Ja se hullaantuikin. Meni ihan täysillä putkiin ja hyppyllekin ja kerrankin se oli oikeasti innokasagiliitäjä, eikä vain väkisin hallille pakotettu sohvaperuna!

Tammi tanssit

Satuin siis löytämään Kuopiosta koirakoulum jossa järkättään koiratanssi kursseja. Heti oli pakko ilmoittautua ja siis tammikuussa tanssahdellaan neljän viikon verran! Onpahan jotain muutakin kuin aksaa ja saadaan mukavaa yhdessä tekemistä ja tietty uutta puhtia temppujen treenaukseen!

Joululahjoja

Joulu on nyt juhlittu ja sekä omistaja että koira on syönyt ihan kiitettävästi (eli liikaa). Joulun pyhät menivät laiskotellessa ja vähän myös lenkkeillessä. Kerrankin oli aikaa puuhastella koiran ja kihlatun kanssa, kiire ei ollut minnekään, eikä tarvinnut tehdä itse kertaakaan ruokaa. Oltiin oltu selvästi kiltteinä sillä pukki toi aivan ihania paketteja. Tässä osa meidän joululahjoista!

Tämmöinen pyyhe setti tuli työnantajalta. 

Koska niitä ei voi olla koskaan liikaa... 7 paria erilaisia sukkia!

Itsetehdyt converse villasukat <3

Seppälän yökkäri

Wilsonille täyttämätön agilitylelu "Jänö"

Yllärilahjana Wilson sai Rukan toppatossut, koska fleece kuluu tosi nopeasti puhki. Toimivat tosi hyvin noilla paukkupakkasillakin. 

Ja vaikka mitä hyvää, tällä kertaa Wilsonille.

Taas yksi treenilelu "Tikutaku", josta lähtee vinkeä ääni!

Lisäksi tuli lahjakortti Cittarille ja Cubuksella, sekä tietty rahaa ja vähän muitakin vaatteita. 

Isältä saamillani joululahjarahoilla kävin hakemassa tänään kotiin meidän personaltrainerin, eli Polarin TF40 sykemittarin. Kerron tästä lisää kunhan ehditään testailla!

Luukku 24

Joulukiireiden takia luukut 22 ja 23 jäivät avaamatta, mutta hyvää joulua kuitenkin ihan kaikille neli- ja kaksijalkaisille! Syökää paljon kinkkua ja suklaata (Huom! Ei koirat), pitäkää hauskaa ja lenkkeilkää paljon sään salliessa!

Luukku 21

Kolme yötä jouluun on ja meillä on Kuopiossa niin ihanan talvista. Aurinko paistaa, eikä pakkanenkaan haittaa, kun on oikeanlainen varustus molemmilla!Meillä oli eilen äitin kanssa hieman erimielisyyttä siitä, onko shelttiä mitään järkeä pukea, jos se ei näytä palelevan. Äiti oli sitä mieltä, että takki ja tossut ovat turhaa hifistelyä, eikä turkkikoira semmoisia tarvitse, sanoipa niitä jopa koiran kiusaamiseksi.

Minä olin yllätys yllätys eri mieltä... Mielestäni Wilson näyttää tyytyväiseltä vaatteissaan. Tänään pakkasta oli 22 astetta ja tarettiin silti hyvin käydä tunnin reippaalla kävelylenkillä. Wilson ei nostanut kertaakaan tassujaan kylmästä ja näytti muutenkin rennolta kylmästä ilmasta johtuen. Enni taas nostelee näillä pakkasilla tassujaan eikä kunnon lenkille oikein voi lähteä, vaikka eihän se sinänsä palele kuin tassuistaan. Eihän Wilsonkaan varmaan tarvitsisi takkia tai siis että se pärjäisi kyllä ilmankin, mutta ainakin minusta on ikävää mennä pihalle vähän liian vähissä vaatteissa. Vaikka ei sinänsä olisi kylmäkään lenkin mukavuutta vähentää, jos on edes vähän vilu. Tästä syystä Wilson käyttää nyt tuota tänään saatua Back On Trackin manttelia, eikä ollut alkujärkytyksen jälkeen moksiskaan siitä!

JIIHAA!!

Mitä mieltä te muut olette, niin sheltti ihmiset kuin muutkin? Näyttääkö tyhmältä, jos paksuturkkinen koira käyttää takkia ja tossuja? Käytättekö takkeja omilla shelteillänne? Millaisessa säässä? Onko se teistä koiran kiusaamista vai arjen pieniä mukavuuksia?

"Oon vähän järkyttynyt... en vaan muista mistä!"

koko 43

Luukku 20

Treeni postaus

Tänään tultiin korkealta ja kovaa... alaspäin. Kun mikään ei sujunut niin ei sujunut, tehtävä oli liian vaikea, toisella koiralla liikaa energiaa ja toisella ei nimeksikään, ohjaaja haihatteli miten sattui. Törmättiin Wilsonin kanssa niin että Wilson pyöri pitkin hallin lattiaa, ei onneksi sattunut. Wilson rikkoi meidän kevythäkin, kun ei muka osannut istua siellä nätisti. Tässä näin lyhykäisyydessään... kai minä jotain muutakin voisin kertoa... ehkä.

Ensimmäinen pätkä sisälsi seitsemän estettä. Ykköseltä neloselle sujui ihan kivasti. Kolmonen piti tehdä takaakiertona, jonka molemmat koirat hanskasivat ihan kivasti. Enni tosin ei meinannut aluksi päästä kakkosestettä pidemmälle, koska putken päässä oli palkka ja sinne pääsi suorinta tietä kakkosen jälkeen. Ennin rata koostui siis pari ensimmäistä kertää 1,2 ja 7. Ei toiminut, namia ei tippunut. Vaikeudet oikeastaan alkoivat tuosta pituuden jälkeen, pituus sujui vielä ihan mallikkaasti, jos vain Ennillä oli riittävästi vauhtia. Vitoselle olisi pitänyt tehdä pakkovalssi... olisi pitänyt. Entä jos itse olit sekaisin siitä miten päin siellä kuului olla, koira oli vuoroin väärällä ja vuoroin oikealla puolella, hyppäsi takaakiertona, ei hypännyt ollenkaan, oli jaloissa ja huiteli omia teitään. Ei siis sujunut, ei sitten millään. Minä pyörähdin liian paljon koiran suuntaan, jolloin en ehtinyt enää ohjata tuonne kutosen takaakierrolle ja sitten oltiin Wilsonin kanssa päällekäin. Okei... saatiin me muutama ihan ok pätkäkin, mutta ei kyllä montaa. 

Ennin kanssa ongelmana oli tänään se, että siltä loppui vauhti ihan kokonaan. Koutsi Maarika sanoikin, että sen vireystaso laskee heti, jos tehtävä on yhtään haastava. Millähän sitä saisi innostettua? Helpot pätkät meni tosi hyvällä tempolla ja sitten haastavissa ravaili ja hyvä ettei kävellyt esteiden välissä. Wilson taas kaahotti, koska meni hankalaksi eikä palkkaa tippunut. Räkytiräkyti vuhvuh. Kyllä sekin muutaman kivankin radan pätkän teki... tai oikeastaan me tehtiin. Minulla oli omankin keskittymisen kanssa ongelmia ja olin jo melkein luovuttanut kun käytiin tutustumassa rataan. Ei me olla noita koskaan osattu!

No, jos ensimmäinen pätkä sujui vielä jotenkin, niin tämä toinen ei sitten enää ollenkaan. Tehtävässä oli kuusi estettä... päästiin niistä kakkoselle. Tuo kolmonenkin radalla on vain näön vuoksi, ei me sitä kertaakaan hypätty Wilsonin kanssa, kerran Ennin kanssa. Koira istumaan ykkösen taakse ja itse kakkosen viereen tekemään pakkovalssia. Kuulostaa helpolta ei tarvitse edes juosta. Enni juoksi melkein jokainen kerta suoraan ykköseltä kakkoselle, mitään turhia kiertämättä. Vaikka yritin ohjata sitä miten, niin ei joka kerta katse suoraan kakkosessa, ei tietoakaan minun ohjauksestani. Aivot narikkaan ja toivotaan parasta. Jouduin palkkaamaan Ennin muutaman kerran ihan vain tuohon esteen viereen, että se tajusi minne ollaan menossa. Sitten tulikin muutama ihan mukiin menevä pätkä ja sitten aika tottakai loppui. 

Wilson kyllä tuli nätisti kiertämään kakkosen. Minusta tuntuu, että Wilson pyörähtää itsensä ympäri noin nanosekunnissa ja siksi se tulikin aina kakkosen myös väärään suuntaan... aikaa menee turhaan jos kiertää johteen. Maarika lopulta palkkasi sen tuohon kakkosen johteen taakse, että Wilson hoksasi, ettei takaisin päin hypätä vaan kierretään. Tätä siis tahkottiin ja tullaan tahkoamaan edelleen. Eilen olin vielä masentunut ja koko agility tuntui ikävältä... tänään olotila on lähinnä suivaantunut - kyllä me se vielä tehdään! Ajattelin käydä ensi viikolla joku päivä itsenäisesti hallilla ja tiedän kyllä jo valmiiksi mitä tullaan hiomaan. Tuota esteen kiertoa voidaan kyllä harjoitella ihan kotioloissakin ja niin myös tehdään! Wilson ei enää hyppää ensi kerralla esteitä takaisin päin vaan osaa kiertää ne... PISTE.

Valoa elämään, Wilson saa viimeistään 4.1 oman BOTtinsa!