Etsitään työpaikkaa

Wilson etsii osa-aikaista päivätyötä ruokapalkalla esimerkiksi paperitehtaalta, kenkäkaupasta tai vaatekaupasta.

Wilsonin erikoistaitoihin kuuluu mm.
1. Nahkaisten kenkien muokkaaminen (kaikkien tarpeettomien remmien poisto)
2. Kengän pohjallisten pienennys (Naisen kengän pohjallisesta lapsen ensiaskel kenkiin sopivaksi)
3. Lumisade origamin tekeminen nenäliinasta (Myös talouspaperi, vessapaperi ja niiden hylsyt toimivat)
4. Housujen reijitys (materiaalina mieluiten collegehousut, farkut vaativat suurempaa työpanosta)

Wilson on hyvin ahkera ja tunnollinen työntekijä. Kenkäparin muokkaamiseen ei mene kuin pari tuntia, vaatteiden rei'itykseen ei edes sitä. Työkokemusta löytyy nyt joperäti kuuden kenkäparin verran. Laatutakuu: Jos kengissäsi on muutaman tunnin kuluttua enää yhtäkään irtoavaa osaa, saat rahasi takaisin.

Agirotu 2012

Oltiin sekä eilen että tänään käymässä Agirodussa Kuopion Sorsasalossa. Tapahtuma oli kolme päiväinen ja paikalla oli satoja koiria omistajineen. Lauantaina käytiin oikeastaan vain shoppailemassa expoalueella. Mukaan tarttui tuolloin vain Hurtan namipussi ja Pedigreen näytepakkaus, jossa oli jotain herkkutikkuja, märkäruokaa ja dentastixeja.

Tänään oltiin kuitenkin paikan päällä melkein koko päivä. Sää salli, vaikka välillä meinasi olla liian lämmin varsinkin koirille. Oli hienoa seurailla tasokasta agilityä ja treffailla vaikka minkä rotuisten koirien kanssa. Lempileikkikaverit kuitenkin löytyivät (kuten arvata saattaa) oman rodun parista. Wilson paini useammankin, melkein saman ikäisen, sheltti pennun kanssa ja mahtui mukaan muutama täysikasvuinenkin lajitoveri.

Oli myös hauskaa ja omistuista huomata, miten eri rotujen suoritukset vaikuttivat Weehen. Aina kun sheltti lähti radalla, Wilson ei meinannut pysyä nahoissaan. Häntä töttöröllä ja sydän hakaten jännitettiin kavereiden suorituksia, mutta kun kentällä kisasivat muun rodun edustajat Wilson rauhoittui ja kävi päikkäreille. Jotenkin ne vain tietävät mihin ryhmään ne itse kuuluvat...

Päivän huipennuksena sain kuulla, että Wilsonin isäkin oli tulossa kisaamaan. On se Morris vaan niin hieno koira. Nopea ja innokas kuin mikä, toivottavasti pojastakin tulee yhtä hieno! Käytiin Morriksen ihmisten rapsuteltavana ja räpsäistiin muutama yhteiskuvakin.

Isä ja Poika

Väsy.

Paikallaan oloa...

On noi koirat vaan niin ihmeellisiä. Ollaan harjoiteltu Wilsonin kanssa enemmän tai vähemmän tosissaan paikka käsky. Onnistumis prosentti ei ole päätä huimannut ja pisin matka minkä olen päässyt pois Ween luota on ollut kaksi askelta. Tuntui ettei koira oikein tajunnut koko touhua ja namit kädessäni veivät voiton joka kerralla. Tässä on ollut viikon verran sellaista lentoa, ettei olla yksinkertaisesti ehditty treenailla minkäänlaisia temppuja, jos lenkkien yhteydessä luoksetulo harjoituksia ei lasketa. Asia on siis hautunut Wilsonin pienissä aivoissa ja näköjään ne kaksi hernettä ovat tainneet osua yhteen mietiskellessä.

Tänään kokeilin paikka käskyä pitkästä aikaa, ensin kahdella askeleella. Wee napittaa paikallaan ja odottaa että tuon sille namia. Wee odottaa kolmen askeleen, sitten neljän, viiden ja lopulta kuuden askeleen päässä. W vaihtoi vielä istuma-asentoakin niin, että on helpompi pönöttää paikallaan. Ilme näytti suorastaan siltä, että "niin mitä ihmeellistä tässä nyt muka on". Kuvasin viimeiseltä kerralta kännykälläni videonkin. Ihmeen kaupalla Wee jaksoi vieläkin odottaa, vaikka väsy alkoikin jo painaa ja haitata keskittymistä. HUIPPU PISKI!

Kuulumisia

Pakko tulla tännekin nyt hehkuttamaan, mutta Wee teki vihdoin kaikki tarpeensa muuallekin kuin pihalle. Tähän mennessä vessaksi ei ole kelvannut kuin parin sentin mittaiseksi ajeltu pihanurmi, mutta tänään iltalenkillä Wilson yllätti positiivisesti. Ehkä piha alkaa olemaan jo niin tuttua, että on syytä laajentaa reviiriä. Oli miten oli, olin jo melkein vaipua epätoivoon, kun vaikka miten käytiin lenkkiä niin silti pidätettiin niin pitkään kunnes kotiviheriön hurmaava tuoksu tuntui nenässä.

Mutta sitten muihin asioihin. Meillä on huomenna Ween viimeiset rokotukset ja mennään tällä kertaa Kuopion Tuhatjalkaan, kun "oma" eläinlääkärimme on kesälomalla. Toisaalta ihan hyvä käydä tsekkaamassa tuo Tuhatjalkakin, jos joskus joutuu päivystyksessä käymään. Toivottavasti ei. 

Dumbo - suuret korvat löytyi omasta takaa joten vain kärsä puuttui.

Viikonloppuna Kuopiossa järjestetään Agirotu 2012, joka on kolmipäiväinen agility tapahtuma. Siellä ratkotaan ilmeisesti ainakin Avoimet suomenmestarit ja oli siellä vissiin vaikka minkä sorttista häppeninkiä. Siellä järjestetään lisäksi koirien pukukulkue ja Wilson on viereisestä kuvasta päätellen meinannut pukeutua norsuksi.

W:n korvat on jo selvästi kevyemmät, kermaviilin tankkaus ja trimmaus toimii!

Juhannus

Wilson suuntasi juhannuksen viettoon jo keskiviikkona, koska minulla oli silloin niin pitkä työpäivä, etten kehdannut koiraa jättää yksin koko päiväksi. Wilsonin juhannus oli sujunut äitin kanssa allasbileissä ja pikku jätkä oli kuulemma oppinut heti, miten uima-allasta paimennetaan. Molemmat olivat kuulemma kiertäneet hännät töttöröllä uima-allasta ympäri aina kun joku oli mennyt uimaan. Wee oli vielä varmuuden vuoksi vähän pöhissytkin, että uimarit varmasti uskoo olla hukkumatta.

Itse olimme viettämässä juhannusta Vehmerissä kaverini mökillä ja oli kyllä ihan parasta ikinä. Hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa. Saunomista aamuin illoin, musiikkia ja jutustelua. I like!

Tänään olo on ollut väsynyt niin meillä kaksijalkaisilla kuin tuolla nelijalkaisellakin. Wilson ei jaksanut edes pissillä käydessään nuuskutella ja laukkailla, vaan töpsötti hyvin raskain jaloin pissille ja sitten takaisin sisälle. Iltahepuleista ei näy tietoakaan.

Minulla alkoi perjantaina kahden viikon loma. Ihanaa kun ehtii viettää hyvin aikaa koiran kanssa. Opettaa sille vähän uusia juttuja ja käydä uusissa paikoissa. Loman jälkeen meillä sitten alkaakin jo vauva-aksa!

Tavallista...

Meille kuuluu tavallista arkea. Käytiin viikolla shoppailemassa Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä ja Wee oli ihan innoissaan kun hyllyt oli niin alhaalla, että Wilsonkin niihin ylettyi ja mikä parasta ne oli täynnä jos jonkinlaisia herkkuja. Mukaan tarttui mm. kahdet trimmaussakset, naudan mahan paloja, kakkapusseja, joissa lukee isolla POOP ja sitten Oscar jauhelihapullia. Wilsonin mielestä näissä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten kun oltiin menossa kassalle, huomasin sen suussa jonkun sortin herkkutikun. Wilson oli ilmeisesti omatoimisesti käynyt nappaamassa sen jostain laarista ja tämä herkku päätyi siis myös kassalle, joskin melko kuolaisena.

Trimmaamattomat jättikorvat.

Shoppailu reissun jälkeen parturoin Wilsonin korvakarvat lyhyiksi, kun korvat tuppaavat olemaan ihan liian painavat. Wilson haluaisi oikeasti olla beagle. Toinen korva nousikin parturoinnin jälkeen ihan kivasti, mutta toinen lupottaa edelleen. Saa nähdä kuis käy. Toivottavasti ei jouduta liimailu puuhiin. Saattavathan nuo tuosta vielä nousta, kun jostain olin lukevinani, että maitohampaiden lähtöön saakka tilanne muuttuu.

Tässä kynityt...

Hui kauhistus!

 

Puh PUH PÖH!

Meillä tämän päivän sana on ollut "hui". Joka asialle pitää pöhistä ja puhista häntä töttöröllä. Tänään hurjia asioita ovat olleet mm. iso kivi, ruohotrimmeri, korkokenkäinen nainen, tytöt skootterin päällä ja mikä parasta rusakon haju. Rusakkoa ei sinänsä tarvinnut pelätä ollenkaan sen juostessa ohi, mutta vitsi kun Wee tuli nuuskineeksi sen jälkiä. Puhinasta ei meinannut tulla loppua ja omistajaakin vähän jo nauratti. Mitenköhän tuollaiseen turhaan haukkumiseen pitäisi yleensä reagoida... kuuluu tietty ikään, mutta ettei jäisi päälle? Komentaako haukkumisesta? Ollako välittämättä? Rauhoitellako? Olen itse antanut Ween puhista ja katsella niin kauan, että on itsekseen rauhoittunut ja sitten kehunut ja palkannut.

VUH!