Torstai 12.3.2015

Huom! Postaus on kirjoitettu kännykällä, joten kuvat hassusti ihan lopussa!

Pitkästä pitkästä aikaa meinasin kertoa lukijoille Wilsonin torstaisista agilitytreeneistä. Koutsina oli tällä kertaa Kataisen Harri - koutsaavat Sannan kanssa vuoroviikoin ja ainakin meille vuorottelu on sopinut kuin nenä päähän. Molemmilla koutseilla on ihan erilainen tyyli opettaa, vaikka koulutuksen perusperiaatteet ovatkin ihan samanlaiset - edetään aina positiivisen ehdollistumisen kautta koiran ehdoilla, ohjaajaa sen sijaan ruoskitaan tekemään täysillä ja välillä ei edes tiedä pystyvänsä sellaisiin suorituksiin.

Wilson on nyt kulkenut hyvin jo useamman viikon ajan. Irronnut putkiin, lähtenyt takaakiertoihin ja tietysti juossut kovaa. Ehkä kuitenkin suurin syy, miksi meillä on alkanut sujua, on se, että minä olen syystä tai toisesta alkanut pysyä Wilsonin perässä. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet melkoista flowta!

Treeneissä meillä oli tänään kuvan mukainen rata, josta tehtiin Wilsonin kanssa esteitä 1-19. Oikeastaan ainoastaan kepit tuottivat enemmän pään vaivaa, mutta se olikin jo tiedossa (kerron meidän keppitreeneistä joskus ihan erikseen).

Puomi oli siitä pahassa paikassa, että se oli aika lähellä seinää. Toki seinän ja puomin välissä oli vielä hyppy, mutta ollaan aikaisemmin tehty juoksupuomia vain aukeammilla mestoilla. Seinän läsnäolo siis vaikutti Wilsonin vauhtiin puomilla ja sen takia se loikkasi muutaman kerran juoksemisen sijaan.

Muu rata soljui ja kulki. Oli nautinto ohjata koiraa, joka toimi kuin ajatus. Tuntui hyvältä onnistua, sillä alku on ollut näin nopean ja herkän koiran kanssa kaikkea muuta kuin helppo. Vihdoin Wilsonin vauhdista pystyy nauttimaan ja alkaa pikku hiljaa uskoa koutsien puheita siitä, miten hieno koira Wilson on!

Harri kuvailikin Wilsonia joku kerta treeneissä formula-autoksi. Sen lisäksi, että se kulkee kovaa, pienikin ohjausvirhe aiheuttaa ulosajon.

Wilson 3v.

Kolme vuotta sitten alkuillasta syntyi pieni harmaa marsu, Enni äidin ainokainen, Wilson. Hyvää syntymäpäivää mamman murupullalle <3

Wilson palaa bloggaamaan!

 

 Yli puoli vuotta hiljaiseloa ja vihdoin tuntuu, että nyt löytyy taas intoa ja ennen kaikkea aikaa blogata meidän kuulumisista! Paljon on ehtinyt tapahtua puolessa vuodessa ja seuraavaksi ihan pikainen kooste siitä:

1. Tärkeimpänä asiana mainittakoon, että Wilson on jo korkannut viralliset agilitykisat ja käynyt muutaman kerran ottamassa hyllyjä sekä yhden 10 ratavirheen voitonkin (niin ja 5 virheen nelos sijan). Nollat antavat vielä odottaa itseään ja kepeillä kompuroidaan tällä hetkellä aika hurjasti.

2. Agilityrintamalla treenataan edelleen ProPerrolla ja edustetaan Sawon agilityurheilijoita eli ollaan SWAUlaisia. Sannan ja Harrin opastuksella yritetään saada ohjaajaa liikkumaan kuin kala vedessä ja koiraa malttamaan ja keskittymään. Tekemistä riittää.

3. Lisäksi kerrottakoon, että Wiikkulaisella on ollut vähän terveysongelmia närästyksen ja mahanesteen oksentelun takia. Eläinlääkärin mukaan vaiva olisi gastriittia elikkäs suolistotulehdusta. Eläinlääkärin suosituksesta kokeillaan nyt rauhoittaa vatsaa närästyslääkkeellä ja vähärasvaisella ruokavaliolla. Parin viikon päästä nähdään, onko ruokavalion muutos auttanut vaivaan. Närästyslääkkeet ovat ainakin toimineet, eikä koira ole kuurin aikana oksennellut! Tästä lisää, kunhan aika näyttää, mihin suuntaan vaiva on menossa.

Siinä ehkä tärkeimmät asiat tämän puolivuotisen ajalta. Maaliskuussa on tulossa ainakin henkisen valmentautumisen koulutusta, agilitykisoja ja ylihuomenna vietetään Wilsonin synttäreitäkin. En tiedä, missä välissä meidän kahjosta villikosta on kasvanut kolme vuotias aikuinen kahjo villikko. 

Ps. Uutta ulkoasuakin pitäisi blogiin ehkä väsätä, sillä onhan tämä vanha aika tympeä!

Loppuun vielä LINKKI meidän yhteen agilitytreenivideoon! 

Kesäloma terveiset kuvina

Omistajan kesäloma part. 1 starttasi viime sunnuntaina ja kelit on kyllä suosineet tätä lomalaista! Wiikku ja minä tykätään ❤️

Ulkotreenit 26.5.2014

Oltiin tällä viikolla poikkeuksellisesti maanantaina ohjatuissa. Päästiin vuoroa vaihtamalla treenaamaan isolle ulkokentälle, jossa oli sitten ihan omat haasteensa verrattuna sisällä olemiseen. Oman jännitysmomentin toi vielä sää, joka oli kaikkea muuta kuin hyvä. Lämmintä oli ehkä joku viisi astetta ja vettä tuli kaatamalla, toisaalta onneksi tämmöisissä olosuhteissa aksaamista ei tarvinnut kokeilla ensimmäisen kerran kisaradalla...

Tällä kertaa rata oli suoraan Sm-tuomari Mia Laamasen kolmosluokan rata. Tehtiin siitä Wilsonin kanssa esteitä 1-18, sillä en uskaltanut ottaa märällä kelillä muutenkin vähän vaiheessa olevaa keinua. Koirasta huomasi, että ulkona oleminen oli sille hyvin uutta ja jännittävää, sillä se ei meinannut millään pysyä lähdössä paikallaan vaan olisi kokoajan ollut varastamassa. Varastelu ei tosiaankaan ole ollut meillä aikaisemmin ongelmana.

Ulkokenttä ja sen tuoma vireystilan nousu näkyi koko koiran olemuksessa. Sen lisäksi, että se kulki kovempaa kuin normaalisti, se myös haki esteet ja putket paremmin mitä normaalisti. Kepeillä taas huomasi, ettei keskittyminen riittänyt pihalla niihin ollenkaan ja jouduin Harrille useampaankin otteeseen sanomaan, ettei kepit nyt normaalisti näin huonot ole. Koira ei siis millään meinannut löytää oikeaa keppiväliä aloittaakseen ja kun se löytyi Wilson saattoi lähteä välistä pois. Lisäksi minä en voinut irrota yhtään koiran viereltä kepeiltä, vaikka sisällä pystyn jo irtoamaan suhteellisen hyvin ja ainakin vedättämään koiraa keppien loppua kohden.

Koska kepeistä ei tullut mitään, jätettiin ne kokonaan välistä, jotta saatiin ehjä ja hyvä rata aikaiseksi. Ja siis voitteko uskoa, Wiiksoni humppasi koko radan puhtaasti. Meillä saattoi olla tuolloin jonkinmoinen FLOW. Pystyin luottamaan koiraan ja koira haki kaikki esteet älyttömän hyvin... ja rata oli kuitenkin kolmosluokan rata. Huisia!

Treeneissä onnistuminen lämmitti mieltä sen verta paljon, ettei edes sade haitannut yhtään. Ja ei muuten haitannut hienohelma hippiäistäkään. Eikä se edes huomannut tai välittänyt Harrin kirkkaanpunaisesta sateenvarjostakaan, vaikka muutama viikko sitten meillä oli melkoinen sateenvarjo episodi, koska kyllähän sateenvarjo saattaa syödä pienen koiran...

Ensi viikolla käydään Maaningalla mölleilemässä!

 

Sadeterkuin Wilson ja Renja

Elossa ollaan

Taas joku motivaationetsimistauko tai jotain. Treenit on sujuneet tasaiseen tahtiin. Paljon onnistumisia ja myös epäonnistumisia. Tällä hetkellä treenataan hurjana keppejä (erityisesti keppikulmia) ja kontakteja, jotta päästään seuraaviin sopiviin virallisiin jo starttaamaan! Kesällä on tarkoitus mölleillä ja treenata ahkerasti, mutta myös mökkeillä ja rentoutua ja ehkäpä syödä pari jäätelöäkin! Nyt vähän puhelimesta kuvia menneiltä viikoilta:

Huumorintaju koetuksella

Eilen oltiin vappupäivän treeneissä Harrin opissa. Koko päivä oli mennyt enemmän ja vähemmän nukkuessa, sekä ohjaajalta että koiralta, joten ei ollut mikään ihme, että koiralla oli virtaa - paljon. Ohjaajalla sitä vastoin oli pieniä käynnistymisvaikeuksia edellisen illan juhlimisesta johtuen. Lähtökohdat eivät siis olleet ehkä huippuluokkaa, joten huippu treenejäkään ei ollut lupaa odottaa.

Tehtiin treeneissä radan pätkää 1-16 ja hiottiin oikeastaan koko tunti tekniikkaa. Toiveistani huolimatta, Wilson ei päästänyt minua tänään helpolla ja hurjasta energiasta johtuen, teiden ohjaamisessa sai olla erityisen tarkkana tänään. Varmasti vaikein kohta oli tuo kutosputken jälkeen tuleva seiska hyppy. Wilson luukutti monta kertaa esteen ohi ihan täysillä minun kanssa kilpaa juosten ja kun sitten jäin varmistamaan hyppyä, olin myöhässä tuolla ysin takaakierrossa...

Huumoria kysyttiin tässä treenissä aika paljon, sillä koiralla oli niin omat moovssit tänään. Ysiltä kymppiputkelle oli varmaan maailman helpoin tie ja Wilson tehnyt niitä ihan tosi monesti... Tänään herra koirasta oli kuitenkin paljon hauskempaa juosta putken ohi joko Harrin luokse tai sitten vain kiertää koko putki ja hypätä putken vieressä oleva hyppy ihan huvikseen.

Kerran Wilson päätti juosta 12. esteeltä keinulle, hypätä puolessa välissä takaisin alas ja juosta kolmentoista alta seuraavalle esteelle. Vappuhattu ja pellenenä vain puuttui, tätä lajia ei kannata ottaa turhan vakavasti - ainakaan jos on tuollainen huumoriveikko treenikaverina. ;)

Mitä näistä treeneistä sitten jäi käteen? Vaikka Wilson kulkikin vähän omia polkujaan tänään, niin vauhtia oli taas yksi pykälä enemmän ja Harrin mielestä Wilson kulki tänään paremmin kuin koskaan. Hän ei ollut huolissaan tuosta tarkkuuden puutteesta - tulee kuulemma aikanaan. Saatiin myös kepeille jälleen kerran hyviä suorituksia alle ja sielläkin vauhti alkaa olla jo aika mallikasta.

Vappuillallista odottamassa