Tänään käytiin Wilsonin kanssa itsekseen tekemässä osaa Ennin keskiviikon treenistä ja sen lisäksi keppejä! Wilson oppisi varmaan ajamaan autoakin, jos sen joku sille opettaisi... Keppitreenejä tosiaan takana kolme lyhyttä pätkää toisten treenien ohessa... Toistoja noin 15 x 3... jos sitäkään.
8. maaliskuuta 2013
Kepittely!
Ennin kanssa ohjatut meni jo paremmin kuin viimeksi. Vieläkin vauhti oli vähän hukassa, mutta sitä oli jo enemmän kuin viimeksi. Kyllä tämä ehkä tästä...
Tänään käytiin Wilsonin kanssa itsekseen tekemässä osaa Ennin keskiviikon treenistä ja sen lisäksi keppejä! Wilson oppisi varmaan ajamaan autoakin, jos sen joku sille opettaisi... Keppitreenejä tosiaan takana kolme lyhyttä pätkää toisten treenien ohessa... Toistoja noin 15 x 3... jos sitäkään.
Tänään käytiin Wilsonin kanssa itsekseen tekemässä osaa Ennin keskiviikon treenistä ja sen lisäksi keppejä! Wilson oppisi varmaan ajamaan autoakin, jos sen joku sille opettaisi... Keppitreenejä tosiaan takana kolme lyhyttä pätkää toisten treenien ohessa... Toistoja noin 15 x 3... jos sitäkään.
6. maaliskuuta 2013
Hyvän mielen treenit
Enni on ollut nyt viikon verran laihdutuskuurilla. Tai oikeammin sanottuna herkkulakossa. Kotona saatavat ylimääräiset herkut on pudotettu minimiin ja ruuaksi tulee vain kaksi kertaa päivässä raksua lisukkeiden kanssa. En tiedä johtuiko eilisen onnistunut treeni tästä vai olinko onnistunut vihdoin löytämään über hyvän palkan - maksamakkaran. Toisaalta into saattoi johtua myös äärettömän helposta tehtävästäkin... aivot narikkaan ja menoksi. Kyhäsin siis Ennille hyppy suoran kolmella esteellä. Esteiden perään palkka ja koiran vapautus hyppyjen takaa. Kerrankin se liiteli!
Into ei loppunut edes keppitreeneissä, joissa oli myöskin hyvä meno päällä. Se näytti jopa pujottelulta, eikä vasten tahtoiselta keppien väistelyltä. Kepeille en uskaltanut ottaa montaa toistoa, ettei innostus pääsisi sammumaan. Loppuun vielä vähän putkirallia pallopalkalla. Kerrankin treenikokonaisuus, jossa Ennin into ei loppunut kesken ja vauhti oli kohdallaan. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun dietti jatkuu.
Wilsonin kanssa tehtiin vähän samanlainen treenikokonaisuus. Ensin vähän hyppysuoraa, joka ei ollut ohjelmassa niinkään vauhdin takia vaan enemmän tekniikan takia. Wilsonilla on ollut vähän ongelmia hahmottaa omia voimiaan, ei niinkään agiltyssä vaan muualla. Ihmeellisiä hyppyjä siellä täällä, joista on sitten tultu turvalleen alas, kun loikka on ollutkin liian suuri. (Mm. moottorikelkka reitin yli, kahden ison portaan yli kerralla...) En minä tiedä auttaako tuollainen siihen, mutta joutuipahan vähän keskittymään siihen, miten päin jalkansa asettelee. Ei voi aina kaahottaa vain menemään, ettei satu vahinkoja.
Sitten tehtiin vähän tekniikkaa... sitä mikä ei viimeksi ohjatuissa onnistunut. Pakkovalssi + sokkari yhdistelmä. Nyt onnistui joka kerta, mutta toisaalta vauhtia oli paljon vähemmän, kun putki ei ollut kirittämässä vauhtia maksimiin. Saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja ehkä se joskus onnistuu myös siinä kovassa vauhdissa.
Lopuksi kepiteltiin Wilsoninkin kanssa. Wilsonin keppitreenit ovat olleet tähän asti vain sitä, että mennään keppien viimeisestä kolosta läpi ja juostaan pallon perässä. Tänään kokeilin kolmen kepin kanssa. Wilson hoksasi nopeasti ja pujotteli monet kerrat oikein mallikkaasti. Olen alkanut miettiä, että tuolla koiralle minkään oppiminen ei ole vaikeaa. Sillä on motivaatiota vaikka muille jakaa, se ei masennu epäonnistumisista, se yrittää aina parhaansa ja on vielä niin nopeasti oppivakin. Tosiaan keppitreenit vol 2. kolme keppiä ilman käsiohjausta ja aika nopeastikin. Tästä on hyvä jatkaa.
Tänään suunnataan pelkästään Ennin kanssa ACE:lle ohjattuihin, kun jätin nyt toisen paikan maaliskuusta alkaen pois. Käyn siis nyt joka toinen viikko toisen ja toinen viikko toisen kanssa. Muuten treenataan itsenäisesti molempia pari kertaa viikkoon.
Into ei loppunut edes keppitreeneissä, joissa oli myöskin hyvä meno päällä. Se näytti jopa pujottelulta, eikä vasten tahtoiselta keppien väistelyltä. Kepeille en uskaltanut ottaa montaa toistoa, ettei innostus pääsisi sammumaan. Loppuun vielä vähän putkirallia pallopalkalla. Kerrankin treenikokonaisuus, jossa Ennin into ei loppunut kesken ja vauhti oli kohdallaan. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun dietti jatkuu.
Wilsonin kanssa tehtiin vähän samanlainen treenikokonaisuus. Ensin vähän hyppysuoraa, joka ei ollut ohjelmassa niinkään vauhdin takia vaan enemmän tekniikan takia. Wilsonilla on ollut vähän ongelmia hahmottaa omia voimiaan, ei niinkään agiltyssä vaan muualla. Ihmeellisiä hyppyjä siellä täällä, joista on sitten tultu turvalleen alas, kun loikka on ollutkin liian suuri. (Mm. moottorikelkka reitin yli, kahden ison portaan yli kerralla...) En minä tiedä auttaako tuollainen siihen, mutta joutuipahan vähän keskittymään siihen, miten päin jalkansa asettelee. Ei voi aina kaahottaa vain menemään, ettei satu vahinkoja.
Sitten tehtiin vähän tekniikkaa... sitä mikä ei viimeksi ohjatuissa onnistunut. Pakkovalssi + sokkari yhdistelmä. Nyt onnistui joka kerta, mutta toisaalta vauhtia oli paljon vähemmän, kun putki ei ollut kirittämässä vauhtia maksimiin. Saatiin kuitenkin hyviä toistoja ja ehkä se joskus onnistuu myös siinä kovassa vauhdissa.
Lopuksi kepiteltiin Wilsoninkin kanssa. Wilsonin keppitreenit ovat olleet tähän asti vain sitä, että mennään keppien viimeisestä kolosta läpi ja juostaan pallon perässä. Tänään kokeilin kolmen kepin kanssa. Wilson hoksasi nopeasti ja pujotteli monet kerrat oikein mallikkaasti. Olen alkanut miettiä, että tuolla koiralle minkään oppiminen ei ole vaikeaa. Sillä on motivaatiota vaikka muille jakaa, se ei masennu epäonnistumisista, se yrittää aina parhaansa ja on vielä niin nopeasti oppivakin. Tosiaan keppitreenit vol 2. kolme keppiä ilman käsiohjausta ja aika nopeastikin. Tästä on hyvä jatkaa.
Tänään suunnataan pelkästään Ennin kanssa ACE:lle ohjattuihin, kun jätin nyt toisen paikan maaliskuusta alkaen pois. Käyn siis nyt joka toinen viikko toisen ja toinen viikko toisen kanssa. Muuten treenataan itsenäisesti molempia pari kertaa viikkoon.
3. maaliskuuta 2013
1. maaliskuuta 2013
Niin monta muuttujaa...
Kunpa koirat osaisivat puhua... varsinkin Enni. Agility ei vieläkään maistu entiseen malliin. Intoa löytyy mutta vauhti on edelleen ihan nollassa. Ei auta vauhtiharjoitukset, ei leikitykset ennen rataa, ei maailman parhaimmatkaan herkut. Syitä voi olla niin miljoona, että ei tiedä mistä lähtisi liikkeelle. Seuraavaksi testataan koiran laihduttamista. Ennille on kertynyt jonkin verran ylipainoa, johtuen ihan hirveästä ruokahalusta. Katsotaan jos laihempana olisi mukavampi juosta ja hyppiä ja jos nami jaksaisi motivoida enemmänkin. Tähän päädyttiin Harrin kanssa viime keskiviikkona treeneissä. Harri kuvasi Ennin motivaation puutetta näin: "Jos kotona on pallomeri, sieltä otettu yksi pallo ei jaksa ilahduttaa." Enni ei siis koskaan ole varsinaisesti nälkäinen ja tietää aina saavansa "riittävästi" ruokaa tekemättä juurikaan mitään. Miksi se siis tekisi töitä (motivoituisi) jonkun yksittäisen nakin palan takia...
Täytyy kyllä taas kerran kehua ACE:n koutseja. On niin ihanaa, kun ongelmiin oikeasti panostetaan, saa erilaisia vaihtoehtoja ja oikeasti asiantuntevaa opastusta. Vaikka olen aina tiennyt, että Enni voisi vähän laihempikin olla, ei minulle ole tullut mieleenkään, että se voisi olla syy hitauteen. Toisaalta parinkin kilon ylipaino on jo paljon pieni kokoisella koiralla.
Isoin ongelma tässä Ennin laihdutus projektissa tuntuu olevan se, että se ei ole meidän koira. Vanhempani olivat suunnilleen sitä mieltä, että Ennin pitää varmaan lopettaa koko agility, jos se ei kerta tuollaisenaan sinne kelpaa. Kuulemma kotikoiraksi se ei ole liian lihava... Onneksi sain heidät ylipuhuttua ja nyt Enniltä ovat kaikki ylimääräiset snacksit pannassa ja ruoka-annostakin pienennetty. Jos tämä ei rupea tuottamaan tulosta, ajateltiin vaihtaa Enni RC:n light ruualle. Ehkä tämä tästä!
Wilsonin kanssa on niin paljon helpompaa, kun voi tehdä itse kaikki sitä koskevat päätökset. Voi elää ja hengittää agilityä kaikessa sen kanssa puuhailussa. Voi muuttaa ruokintaa agilityn tarpeisiin, harjoitella temppuja jotka auttavat agilityssä, voi jumpata ja venytellä, tehdä intervalli treenejä jnejne. Ennin kanssa tekeminen rajoittuu siihen yhteen kertaan viikossa ja kaiken muuan ajan se elää ihan vain kotikoiran elämää. Lenkkeilee, syö hyvin ja nukkuu paljon, sen kanssa ei juurikaan leikitä, ei opeteta temppuja tai muutakaan. Hankalaa... joku saattaisi ajatella, että ehkä olisi syytä lopettaa, kun ei maistu, mutta ihan Enninkin vuoksi haluan jatkaa. Mielestäni sekin on loppupeleissä niin aktiivinen koira, että tarvitsee jotain muutakin sisältöä elämäänsä, kuin päivittäisen metsälenkin.
Täytyy kyllä taas kerran kehua ACE:n koutseja. On niin ihanaa, kun ongelmiin oikeasti panostetaan, saa erilaisia vaihtoehtoja ja oikeasti asiantuntevaa opastusta. Vaikka olen aina tiennyt, että Enni voisi vähän laihempikin olla, ei minulle ole tullut mieleenkään, että se voisi olla syy hitauteen. Toisaalta parinkin kilon ylipaino on jo paljon pieni kokoisella koiralla.
Isoin ongelma tässä Ennin laihdutus projektissa tuntuu olevan se, että se ei ole meidän koira. Vanhempani olivat suunnilleen sitä mieltä, että Ennin pitää varmaan lopettaa koko agility, jos se ei kerta tuollaisenaan sinne kelpaa. Kuulemma kotikoiraksi se ei ole liian lihava... Onneksi sain heidät ylipuhuttua ja nyt Enniltä ovat kaikki ylimääräiset snacksit pannassa ja ruoka-annostakin pienennetty. Jos tämä ei rupea tuottamaan tulosta, ajateltiin vaihtaa Enni RC:n light ruualle. Ehkä tämä tästä!
Wilsonin kanssa on niin paljon helpompaa, kun voi tehdä itse kaikki sitä koskevat päätökset. Voi elää ja hengittää agilityä kaikessa sen kanssa puuhailussa. Voi muuttaa ruokintaa agilityn tarpeisiin, harjoitella temppuja jotka auttavat agilityssä, voi jumpata ja venytellä, tehdä intervalli treenejä jnejne. Ennin kanssa tekeminen rajoittuu siihen yhteen kertaan viikossa ja kaiken muuan ajan se elää ihan vain kotikoiran elämää. Lenkkeilee, syö hyvin ja nukkuu paljon, sen kanssa ei juurikaan leikitä, ei opeteta temppuja tai muutakaan. Hankalaa... joku saattaisi ajatella, että ehkä olisi syytä lopettaa, kun ei maistu, mutta ihan Enninkin vuoksi haluan jatkaa. Mielestäni sekin on loppupeleissä niin aktiivinen koira, että tarvitsee jotain muutakin sisältöä elämäänsä, kuin päivittäisen metsälenkin.
27. helmikuuta 2013
Ennin hieronta
Maanantaina suunnattiin Ennin kanssa Lila's Dogcaren Lintan käsittelyyn. Hieronta oli sekä minulle että koiralle ensimmäinen, joten vähän alkuun jännitti miten koko homma sujuisi. Ensi alkuun Linta pyysi minua ravauttamaan Enniä edes takaisin pihalla, jotta hän näkisi onko liikkeessä epäsymmetrisyyttä. Liikkeet olivat kuulemma hyvät ja varsin laadukkaatkin. Tämän jälkeen mentiin itse hoitohuoneeseen, täyteltiin vähän esitietoja ja annettiin Ennin tutustua ympäristöönsä. Linta tunnusteli Ennin rangan ja jalat päällisin puolin, ettei sieltä löytyisi mitään rakenteellista vikaa. Kaikki kunnossa. Linta kehui Enniä varsin rohkeaksi sheltiksi (!). Harvoin meidän Ennistä kuulee tuollaista kommenttia. Ehkä rohkeus on niin suhteellista, Wilsoniin verraten kun Enni on oikea arkajalka.
Sitten itse hierontaan. Alkuksi Ennistä oli ihan kamalaa, kun jonkun ventovieraan edessä pitäisi alkaa kellimään. No väkisin ja jaloista kiinni pitäen saatiin Enni sopivaan asentoon, että päästiin rentouttamaan sitä. Linta käsittelee koiria todella hyvin ja käytti paljon aikaa ihan vain Ennin silittelemiseen ja tutustumiseen. Kun Enni alkoi vähän rentoutua, Linta käsitteli ensin rangan. Itse rangassa ei löytynyt jumeja ja kaikki nikamat olivat hyvin omilla paikoillaan. Rangan vierestä lihaksia hieroessaan löytyi kuitenkin useammastakin kohdasta jäykkyyttä. Varsinkin alaselkä oli kuulemma kipeä ja sen kyllä huomasikin muuten rennon Ennin käytöksestä. Kun kipeää kohtaa käsiteltiin ja pehmiteltiin, meinasi tyttö väkisin kiemurrella itsensä pois tilanteesta.
Lopuksi Linta hieroi vielä Ennin jalat ja venytteli ne. Etujaloissa ei ollut mitään sanomista, mutta takajalat olivat todella jumissa. Tämä on kuulemma tyypillistä nimenomaan agilitykoirille. Onneksi nekin lähtivät pehmenemään hyvin ja venyttely auttoi. Hieronnan jälkeen Linta sanoi kaikkien lihasten tuntuvan normaaleilta, eli jumit olivat sulaneet käsittelyssä hyvin. Uusinta käsittelyä ei siis vaadittu ja suunnataankin sitten uudestaan hierontaan vasta kesällä... ja silloin varmasti molempien koirien kera.
Tänään illalla mennään agilityyn ja Enni saa hypätä tänään ihan pienillä korkeuksilla. Katsotaan josko hyppääminen maistuisi paremmalta, kun selkään ei enää kolota.
Sitten itse hierontaan. Alkuksi Ennistä oli ihan kamalaa, kun jonkun ventovieraan edessä pitäisi alkaa kellimään. No väkisin ja jaloista kiinni pitäen saatiin Enni sopivaan asentoon, että päästiin rentouttamaan sitä. Linta käsittelee koiria todella hyvin ja käytti paljon aikaa ihan vain Ennin silittelemiseen ja tutustumiseen. Kun Enni alkoi vähän rentoutua, Linta käsitteli ensin rangan. Itse rangassa ei löytynyt jumeja ja kaikki nikamat olivat hyvin omilla paikoillaan. Rangan vierestä lihaksia hieroessaan löytyi kuitenkin useammastakin kohdasta jäykkyyttä. Varsinkin alaselkä oli kuulemma kipeä ja sen kyllä huomasikin muuten rennon Ennin käytöksestä. Kun kipeää kohtaa käsiteltiin ja pehmiteltiin, meinasi tyttö väkisin kiemurrella itsensä pois tilanteesta.
Lopuksi Linta hieroi vielä Ennin jalat ja venytteli ne. Etujaloissa ei ollut mitään sanomista, mutta takajalat olivat todella jumissa. Tämä on kuulemma tyypillistä nimenomaan agilitykoirille. Onneksi nekin lähtivät pehmenemään hyvin ja venyttely auttoi. Hieronnan jälkeen Linta sanoi kaikkien lihasten tuntuvan normaaleilta, eli jumit olivat sulaneet käsittelyssä hyvin. Uusinta käsittelyä ei siis vaadittu ja suunnataankin sitten uudestaan hierontaan vasta kesällä... ja silloin varmasti molempien koirien kera.
Tänään illalla mennään agilityyn ja Enni saa hypätä tänään ihan pienillä korkeuksilla. Katsotaan josko hyppääminen maistuisi paremmalta, kun selkään ei enää kolota.
21. helmikuuta 2013
Urheilukoiria.
Ensin treeniselostusta haluaisin kertoa, että syy Ennin haluttomuuteen saattoi nyt vihdoin löytyä. Eilen se oli treeneissä muuten super hyvä, mutta hypyille tullessaan vauhti meinasi pysähtyä kokonaan. Kaikki hypyt olivat väkinäisiä ja tekikin monia kieltojakin. Sanna on paitsi loistava agilitykoutsi niin myös urheilukoirahieroja ja hän epäili koiran olevan hieronnan tarpeessa. Hyppy ei kuulemma lähtenyt selästä asti ja ravikin näytti sidotulta. Nyt pidetään treeneistä taukoa siihen saakka, kunnes selkä on taas kunnossa ja hoidossa. Hierojalle meillä on aika ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla, riippuu vähän aikatauluista.
Itseäni harmittaa, etten aikaisemmin tajunnut tuota mahdollisuutta. Koirien hyvinvointi on kuitenkin aina numerolla yksi. Usein pääsee unohtumaan, että ne verryttely ja jäähdyttely lenkit ovat äärettömän tärkeitä ja sen lisäksi koiran lihaksistoa pitää hoitaa ihan siinä missä omaakin. Ennillä ja Wilsonilla alkaakin nyt keväällä ns. kuntokuuri. Wilsonille tavoitteena on opettaa hihnassa ravaaminen, sillä tällä hetkellä se peitsaa, jos minä kävelen ja laukkaa jos hölkkään. Ravi on kuitenkin koiran selälle äärettömän hyvää jumppaa ja siksi lämmittely ja jäähdyttely askellajina tärkeää. Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa intervalli harjoitukset molempien koirien kanssa. Sanna antoi ohjeeksi: 10 min reipasta ravia, muutamia nopeita spurtteja, välissä aina reipasta ravia ja lopuksi 10 min reipasta ravia. Sanna sanoi myös, että minun on todennäköisesti itse hölkättävä koirien kanssa, sillä ne eivät muute pysty ravaamaan kunnolla.
Tällainen lihashuolto osio ensin. Jatketaan sitten itse treeneihin. Teemana olivat putkijarru, poispäinkäännös ja backflip tai flap (takaakierto-sylkkäri yhdistelmä). Rata näytti tältä:
RATA:
1. Muurin taakse sopivaan linjaan.
2. Putkelle.
3. Putkijarru!
4. Takaakierto.
5. Koiran heitto esteen yli. Käsi jää suoraksi.
6. Koiran veto yli.
7. Irtoaminen putkelle, jotta saa itse etumatkaa juosta...
8. Juoksu kilpaa koiran kanssa.
9. Putkijarru.
10. Takanaleikkaus.
11. Koira oikeassa kädessä. Itse esteiden keskellä.
12. Sama jatkuu...
13. Poispäinkäännös heti kun koira lukinnut hypyn, ettei ehdi hujahtaa putkeen.
14. Hyppy normaalisti.
15. Sama jatkuu...
16. Irtoaminen! Ja poispäinkäännös, ettei koira hyppää samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella.
17. Putkeen.
18. Putkijarru.
19. Backflipflapflop.
20. Putkeen...
21. Ja putkeen! Palkka!
ENNI:
1. Irtosi tänään hyvin putkiin.
2. Putkissa vauhti oli todella hyvä!
3. Takaakiertoa pitää harjoitella.
4. Ohjaus 4.-5. onnistui joka kerta oikein.
5. Ensimmäinen poispäinkäännös (13.) onnistui hyvin, eikä koira hävinnyt putkeen.
6. Toinen poispäinkäännös oli vaikeampi. Olin siinä aina liian lähellä 12. ja siksi koira karkasi tuon viimeisen hypyn taakse.
7. Putkijarrua ei kestänyt käyttää, koska otti sen "rankaisuna". Pitää keksiä Ennille joku lempeämpi jarruääni kuin oma nimi.
WILSON:
1. Putkijarru toimi! Näitä pitää kuitenkin treenata paljon, jotta koira tietää eron.
2. Takaakierto on jo aika varma.
3. Ohjaus 4.-5. ei sujunut kertaakaan, koska ei malttanut odottaa lähellä seuraavaa ohjetta.
4. Irtosi putkille mielettömän hyvin!
5. Poispäinkäännöksessä ajoitus on tärkeintä! Ja siinä pitää olla nopea!
6. Luota enemmän koiraan, se osaa jo hienosti! Aina ei tarvitse viedä sitä esteen viereen saakka vaan antaa sen mennä itse!
7. Sylkkäri treeniä ihan kotosallakin, niin tuo backflipflapflop onnistuu hyvin.
Itseäni harmittaa, etten aikaisemmin tajunnut tuota mahdollisuutta. Koirien hyvinvointi on kuitenkin aina numerolla yksi. Usein pääsee unohtumaan, että ne verryttely ja jäähdyttely lenkit ovat äärettömän tärkeitä ja sen lisäksi koiran lihaksistoa pitää hoitaa ihan siinä missä omaakin. Ennillä ja Wilsonilla alkaakin nyt keväällä ns. kuntokuuri. Wilsonille tavoitteena on opettaa hihnassa ravaaminen, sillä tällä hetkellä se peitsaa, jos minä kävelen ja laukkaa jos hölkkään. Ravi on kuitenkin koiran selälle äärettömän hyvää jumppaa ja siksi lämmittely ja jäähdyttely askellajina tärkeää. Lisäksi olisi tarkoitus aloittaa intervalli harjoitukset molempien koirien kanssa. Sanna antoi ohjeeksi: 10 min reipasta ravia, muutamia nopeita spurtteja, välissä aina reipasta ravia ja lopuksi 10 min reipasta ravia. Sanna sanoi myös, että minun on todennäköisesti itse hölkättävä koirien kanssa, sillä ne eivät muute pysty ravaamaan kunnolla.
Tällainen lihashuolto osio ensin. Jatketaan sitten itse treeneihin. Teemana olivat putkijarru, poispäinkäännös ja backflip tai flap (takaakierto-sylkkäri yhdistelmä). Rata näytti tältä:
RATA:
1. Muurin taakse sopivaan linjaan.
2. Putkelle.
3. Putkijarru!
4. Takaakierto.
5. Koiran heitto esteen yli. Käsi jää suoraksi.
6. Koiran veto yli.
7. Irtoaminen putkelle, jotta saa itse etumatkaa juosta...
8. Juoksu kilpaa koiran kanssa.
9. Putkijarru.
10. Takanaleikkaus.
11. Koira oikeassa kädessä. Itse esteiden keskellä.
12. Sama jatkuu...
13. Poispäinkäännös heti kun koira lukinnut hypyn, ettei ehdi hujahtaa putkeen.
14. Hyppy normaalisti.
15. Sama jatkuu...
16. Irtoaminen! Ja poispäinkäännös, ettei koira hyppää samalla tavalla kuin ensimmäisellä kierroksella.
17. Putkeen.
18. Putkijarru.
19. Backflipflapflop.
20. Putkeen...
21. Ja putkeen! Palkka!
ENNI:
1. Irtosi tänään hyvin putkiin.
2. Putkissa vauhti oli todella hyvä!
3. Takaakiertoa pitää harjoitella.
4. Ohjaus 4.-5. onnistui joka kerta oikein.
5. Ensimmäinen poispäinkäännös (13.) onnistui hyvin, eikä koira hävinnyt putkeen.
6. Toinen poispäinkäännös oli vaikeampi. Olin siinä aina liian lähellä 12. ja siksi koira karkasi tuon viimeisen hypyn taakse.
7. Putkijarrua ei kestänyt käyttää, koska otti sen "rankaisuna". Pitää keksiä Ennille joku lempeämpi jarruääni kuin oma nimi.
WILSON:
1. Putkijarru toimi! Näitä pitää kuitenkin treenata paljon, jotta koira tietää eron.
2. Takaakierto on jo aika varma.
3. Ohjaus 4.-5. ei sujunut kertaakaan, koska ei malttanut odottaa lähellä seuraavaa ohjetta.
4. Irtosi putkille mielettömän hyvin!
5. Poispäinkäännöksessä ajoitus on tärkeintä! Ja siinä pitää olla nopea!
6. Luota enemmän koiraan, se osaa jo hienosti! Aina ei tarvitse viedä sitä esteen viereen saakka vaan antaa sen mennä itse!
7. Sylkkäri treeniä ihan kotosallakin, niin tuo backflipflapflop onnistuu hyvin.
18. helmikuuta 2013
Harrastekoira vai kotikoira
Treenasin tänään HukkaHallilla molemmat koirat. Treenit menivät sikäli hyvin, mutta jäin pohtimaan Ennin agilityharrastuksen kohtaloa. On kai sanomattakin selvää, ettei se koskaan tule olemaan yhtä nopea kuin Wilson eikä myöskään tykkäämään agilitystä yhtä paljon kuin Wilson. Missä menee se raja, kun agilitystä tulee pelkästään ohjaajan harrastus, kun koiraa viedään väkisin? Olisiko Enni onnellisempi kotikoirana kuin harrastekoirana, onko se liian pehmeä agilityyn, liian herkkä, liian mukavuuden haluinen? Olen aina aikaisemmin ajatellut, että koiran täytyy saada harrastaa, täytyy saada aktiviteetteja ja virikkeitä, täytyykö? Ennin kohdalla olen alkanut miettiä, että olisiko se kuitenkin onnellisimmillaan ihan vain kotikoirana. Täytyykö sen olla agilitykoira, jos homma ei sitä täysillä kiinnosta.Mistä sitten tietää, kiinnostaako koiraa? Entä jos käytös on opittua, niin kuin Tiia viime viikolla sanoi. Enni on oppinut ottamaan rangaistuksena minun hymähdykseni... Pitäisikö katsella lähtisikö innostus taas löytymään, jos tehtäisiin helppoja juttuja hyvällä fiiliksellä. Voi kun koirat osaisivat puhua! Entä jos Enni on luonnostaan vähän hitaampi liikkeissään, eihän se muitakaan tunnu haittaavan. Osaanko minä harrastaa vain harrastus mielessä, ilman tavoitteita kilpailuista? Kasvaako vauhti kokemuksen karttuessa? Osaisipa joku antaa valmiita vastauksia.
Ei ole helppoa ohjata ja kouluttaa kahta täysin toistensa vastakohtaa - yötä ja päivää. Siinä missä toista pitää hillitä, niin toista pitäisi innostaa. Siinä missä toista pitää komentaa liiasta hötkyilystä, toista ei saa komentaa missään tilanteessa. Oppiikohan siihen jossain vaiheessa, vai joutuuko toinen aina sijaskärsijäksi.En voi edes vaihtaa lajia Ennin kanssa, koska minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa siihen. Viikossa eivät riitä päivät eikä vuorokaudessa tunnit.
Kysyisinkin nyt teiltä lukijoilta: Onko teillä ollut vähän tympääntyneen oloista harrastekoiraa? Mitä olette tehneet innostaaksenne sitä? Nami ja lelu toimivat molemmat palkkana, mutta vauhti on silti kateissa? Ohjauskuviot onnistuvat, mutta tietynlainen palo lajia kohtaan on kokonaan kateissa. Ottakaa kantaa, jättääkö harrastus vai jatkaako... Wilsonin kanssa asia on niin ilmeinen, että harmittaa kun Ennin kohdalla joutuu tällaista miettimään...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)