Pitkästä aikaa treeneissä tuntui, ettei mikään sujunut. Periaatteessa Wilson kyllä kulki ihan niin kuin aikaisemminkin, mutta ärsytti ja turhautti oikein urakalla. Varmaan se turhautuminen johtui nimenomaan siitä, että Wilson on kulkenut tasaisen tappavasti monta viikkoa. Suoritukset on olleet ihan hyviä, mutta oikeita onnistumisia ei ole tullut - torjuntavoittoja ennemminkin.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, se paimentaminen/kiihtyminen on tällä hetkellä se isoin ongelma. Kepit toimii välillä hyvin ja suurimman osan ajoista koira kimpoaa viimeisestä välistä kuin sähköiskun saanut. Sähköiskuja tulee myös nopeissa suunnanmuutoksissa, putkilla ja aina jos rata syystä tai toisesta jää kesken.
Torstaina treenattiin ylimääräistä kiihtymistä pois sylikyydillä, mutta tämmöisenä kaikki-heti-minulle -tyyppinä tuloksiakin olisi suhteellisen kiva saada mahdollisimman pian tietty. Sylikyyti toimi ja koira oli aina seuraavalla vedolla hieman rauhallisempi - sitten se taas unohti ja homma alkoi alusta.
Sylikyydin lisäksi Sanna käski minua ohjaamaan ilman äänikäskyjä, jottei Wilson kiihtyisi liikaa minun takiani. Merkittävänä havaintona, koira haukkui vähemmän ja yllättäen osasi lukea esteitä ilman huutamistakin. Mitä keppeihin tulee, niin yksi "kepit" käsky riitti ja Wilson aika pätevästi löysi ensimmäisen keppivälin sekä avokulmasta että suljetusta kulmasta. Viimeiseen keppiväliin asialla ei ollut vaikutusta.
Huomioitavana asiana, Wilson kepitteli aina loppuun saakka, kun tultiin kepit seinää kohden ja karkasi viimeisestä välistä, kun putkenpää siinsi horisontissa. Seinää päin ei ole kiirettä juosta, mutta putken vetovoimaa on vaikea vastustaa.
Jos jotain positiivista etsitään, niin putkiin Wilson irtosi huippu hyvin, kun en kiljunut sille putkikäskyä. Pitää ehkä seuraavallakin kerralla testata, josko toimisi yhtä hyvin. Juoksu A oli myös joka kerta ihan super hieno! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti