... tai no tässä tapauksessa renkaan.
Rengas oli kovempaa tekoa, vaikka lähtikin ruuveja myöten irti. Ai, että oliko radalla rengasta, no ei ollut. Koira hepuloi ja karkasi ohjaajan selän takaa törmäämään päin estettä ilmeisesti silmäkulma edellä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja pienellä pintanaarmulla. Silmä säilyi ehjänä, jalat säilyi ehjänä, rengas saatiin ehjättyä ja ainoastaan ohjaaja meinasi saada hermoromahduksen ja lopettaa koko lajin.
Onneksi en lopettanut, sillä toinen veto vain toimi. Kaikki mikä oli edellisellä kerralla hankalaa, toimi ja kaikki mitä ei edellisellä vedolla edes viitsitty yrittää, toimi. Kepit, välistä vedot, päälle juoksut ja kaikki - TOIMI! Ohjasin koiraa Sannan ohjeesta mahdollisimman vähillä ääni ja käsimerkeillä, eivätkä kierrokset nousseet ihan pilviin saakka. Liekkö herneet kilahtivat tärskyn aikana oikeaan asentoon tai sitten minun käytökseni saa Wilsonin kiihtymisen aikaan tai sitten höyryt pääsi ensimmäisen vedon aikana pihalle....
Tänään tein kuitenkin päätöksen kisatauosta, sillä ei ole mitään järkeä lähteä katsomaan kisavireestä kiihtyvää koiraa, joka ei pysy edes treenivireessä lapasessa. Harjoitellaan nyt niin kauan rauhassa ilman paineita, kun tarvitsee ja kisaaminen jatkuu, kun paketti alkaa olla taas kasassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti