Ajattelin kertoa meidän "sairaskertomuksen" julkisesti, että saman ongelman kanssa painivat voivat saada tästä jotain apua tai vinkkejä.Wilsonilla siis todettiin eläinlääkärillä gastriitti eli suolistotulehdus muutama kuukausi takaperin. Tulehduksesta johtuen tai toisin päin Wilsonia närästi voimakkaasti yleensä aamuyöstä pitkän levon jäljiltä. Tulehdus siis saattoi johtua närästykseen liittyvästä oksentelusta tai sitten närästys ja oksentelu tulehduksesta.
Wilsonilla oli monenlaisia oireita sairauteen liittyen ja osa oireista oli ollut läsnä jo niin pitkään, että pidimme niitä lähinnä koiran ominaisuuksina. Voimakkaimmat oireet olivat aamuöinen paksun keltaisen liman oksentelu, ruokahaluttomuus ja tästä johtuva laihtuminen. Koiran maha toimi muuten normaalisti ja koiran yleiskunto oli normaali, joten lääkärin puoleen kääntyminen otti oman aikansa - eihän koira vaikuttanut kärsivän aamuisesta pahoinvoinnista mitenkään.
Jatkuvasta oksentelusta johtuen Wilsonin hengitys haisi pahalle ja luulimme sen johtuvan hammaskivestä, jota Wilsonille oli hieman kertynyt. Tämän takia Wilson kävi hammaskivenpoistossa. Hammaskivenpoistoon liittyvä nukutus oli koiran muutenkin jo ärtyneelle suolistolle liikaa. Oksentelusta tuli tämän jälkeen joka aamuista, ruoka maistui koiralle juuri ja juuri kerran päivässä, kun oikein houkutteli. Edelleen koira oli päivällä normaali itsensä vaikka aamulla nukkuikin paljon. Koiran paino kuitenkin alkoi tippua ja parissa kuukaudessa painoa lähti melkein puoli kiloa, joka on muutenkin laihalle koiralle aika paljon.
Tässä vaiheessa nettiä tuli kulutettua paljon ja syitä oksentelulle etsittiin kuumeisesti. Vasta tällöin löysin juttua koiran refluksitaudista ja aloin päästä jyvälle koiran oireiden syystä. Yritettiin aluksi kotihoitoa ja muutettiin ruokavaliota useampaan otteeseen. Kokeiltiin erilaisia nappuloita, erilaisia lihoja erilaisilla lisukkeilla. Kaikki tuntui kuitenkin joko pitävän vaivan samanlaisena tai pahentavan sitä. Suurin osa ruoka kokeiluista meni suoraan roskikseen, sillä koira ei suostunut syömään niitä.
Koska mieheni on ammatiltaan farmaseutti, uskalsimme kokeilla omatoimisesti Wilsonille närästyslääkekuuria vaivan helpottamiseksi. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen, Wilson sai nukkua aamulla rauhassa ilman kurkkuun nousevaa mahanestettä. Syötimme närästyslääkettä (Pepcid) reilun viikon ajan. Tuona aikana koira ei oksentanut kertaakaan, joten diagnoosi tuntui oikealta. Lääkekuurin loputtua oireet kuitenkin palasivat samantien ja nyt oli aika kääntyä eläinlääkärin puoleen.
Oma eläinlääkärimme on erikoistunut koirien suolistosairauksiin, joten hänen puoleensa oli helppo kääntyä tässäkin tapauksessa. Hänen mukaansa Wilsonin oireet olivat klassisia närästysoireita, haima ei aristanut ja koiran yleistila oli muutenkin hyvä. Hänen ohjeillaan lähdettiin vielä kerran kokeilemaan uutta ruokavaliota. Ohjeeksi saatiin siis jättää kuivaruoka kokonaan pois joksikin aikaa ja siirtyä mahdollisimman vähärasvaiselle ruokavaliolle. Kaikki maitotuotteet menivät myös kieltolistalle. Käytännössä tämä tarkoitti keitettyä kanaa ja riisiä vaihtelevin kasvislisukkein. Ruokavalion lisäksi saatiin eläinlääkäriltä iso paketti närästyslääkettä (Ranixal), jota Wilson söi pari viikkoa kolmesti päivässä.
Ruokavalion muutos oli lopulta se tärkein komponentti Wilsonin tervehtymiseen. Pelkää riisiä ja kanaa Wilson söi suunnilleen pari kuukautta, jonka jälkeen alkoi varovainen testailu eri ruoka-aineiden toimivuudesta. Wilson muuttui tässä vaiheessa aivan eri koiraksi. Minä ja kaikki muutkin Wilsonin tuntemat ihmiset luulivat vilpittömästi huonon ruokahalun johtuvan lähinnä siitä, että se nyt sattui olemaan nirso nuori uros. Närästyksen väistyttyä koira kuitenkin alkoi syömään. Ruokahalu oli aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin - kaikki upposi ja Wilsonin vitsailtiinkin vaihtuneen toiseen koiraan. Ahne labradori nirson sheltin vaatteissa.
Tällä hetkellä uskon, että olemme löytäneet aika hyvän tasapainon ruokinnan suhteen. Wilson syö aamuisin lihaville koirille tarkoitettua nappulaa, jossa on rasvaa vain yhdeksän prosenttia, kun aikaisemmissa ruuissa sitä oli lähes puolet enemmän. Nappulan kaverina aamulla vaihtelevasti keitettyä kanaa ja kalaa. Nyt testissä on ollut myös piimä, joka vaikuttaisi sopivan pieninä annoksina hyvin. Iltaruualla Wilson saa kevyttä helposti sulavaa ruokaa eikä ollenkaan nappulaa. Iltaruoka koostuu yleensä riisistä ja kanasta ja joskus olen keitellyt myös Wilsonin suurta herkkua eli Yrjölän puuroa. Kaikki ylimääräiset herkut on karsittu minimiin ja esimerkiksi juustoa koira saa vain silloin tällöin hyvin pieninä annoksina. Närästyslääkettä tarvitaan lähinnä silloin, kun tätä ruokavaliota ei syystä tai toisesta pysty noudattamaan - mökkireissulla, kylässä jne.
Jos jaksoitte lukea loppuun saakka, Wilson kiittää ja kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti