Keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa oman ryhmämme ohjatuissa ja Harri ja Sanna olivat kehitelleet meille aika kinkkisen radan. Lähinnä tänään harjoiteltiin kontakti-puomi-erottelua.
Ratapiirros (c) Sanna / Harri Katainen |
Plussaa koira saa tällä kertaa (jälleen) putkihakuisuudesta. Kertaakaan putkikäskyn kuullessaan se ei paahtanut putkesta ohi, vaikka jouduin radalla lähettämään sen tosi kaukaakin niille. Ja putkissa mennään älyttömän lujaa, niin kuin putkiaivon kuuluukin! Putkihakuisuus meinasi kuitenkin kostautua seuraavalla pätkällä (vihreät pallerot), kun välillä olisi pitänyt putkien sijasta osua A:llekin.
Aa ei ole vielä Wilsonin varmojen esteiden joukossa, eikä siksi ylety koiran top 3 esteisiin. Ja kun putki kärkikolmikkoon mahtuu, ei liene kenellekään yllätyksenä, että putkeenhan se koira menee, huuti siinä mitä tahansa. Koira meni putkeen jopa silloin, kun etutassut oli jo menossa aalle. Onneksi homma rupesi loppuakohti jo toimimaan huomattavasti paremmin ja Wilson jopa kerran karkasi putkikäskystä huolimatta kontaktille, joka tässä tapauksessa ei ollut huono ollenkaan.
Kaiken kaikkiaan koira toimi hyvin, minä ohjasin yllättävän hyvin ja joulutauosta huolimatta Wilsonin herneet pysyivät maltillisina, eikä ylimääräistä intoa huomannut muusta kuin palkan ja uuden suorituksen välillä tapahtuneesta haukkupomppuhaukkupomppu-kombosta.
Loppuun haluan vielä jakaa yhden kuvan niille lukijoille, jotka eivät seuraa meitä istagramissa (renjawilson). Tässä kuvassa Wilsonilla oli kovat leikit joululahjapehmo Kutkan kanssa!
LSD-Wilson |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti