Tuntuu, että ihan parin kuukauden aikana koira on kasvanut älyttömästi henkisellä tasolla ja into kohdistuu kokoajan paremmin itse tekemiseen. Toisaalta koiran estehakuisuus on parantunut huimasti ja tämän takia minulla on enemmän aikaa esteiden välillä, jolloin en olekaan enää kokoaikaa myöhässä.
Saatiin tällä kertaa suunnitella itse ohjausmoovsimme ja Harri vain lähinnä haastoi meitä valitsemaan vähän haastavampia, vähän nopeampia ja muutenkin fiksumpia ohjauskuvioita. Harri tsemppasi meitä luottamaan koiraan ja ymmärtämään, että vaikeatkin ohjaukset on tehty voitettaviksi ja kannattaa uskaltaa, sillä ilman sitä, ei voi myöskään onnistua. Riskinotto on välttämätöntä, jos haluaa pärjätä ja koiraan on pakko luottaa!
Vaikka osa ohjauskuvioista tuntui lähinnä heprealta, Wilson toimi, osasi ja ymmärsi! Renkaalle tultiin esimerkiksi niin, että ohjaaja seisoi selkä kohti rengasta ja koira jaakotettiin takaisin putken suunnalle. En alkuun uskonut, että se voisi onnistua, sillä Wilson on ollut renkaalla vähän niin ja näin, mutta tänään vahvasta ohjauksesta huolimatta se teki sen jokaisella kerralla ja helpommalla ohjauskuviolla oltaisiin vain annettu muutama sekunti kanssakilpailijoille.
Kaiken kaikkiaan hyvän mielen treenit ja haluaisin vielä kaikille sanoa, että uskokaa itseenne, uskokaa koiraanne ja uskaltakaa yrittää epäonnistumisenpelosta huolimatta. Koiranne kyllä osaavat ja niitä pystyy aina kouluttamaan lisää!
Anatomiaa koiralle sen sijaan on vaikeampi opettaa, koska siinä tuppaa käymään näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti