...suomeksi siis meidän agility treenien aiheena olivat niistot ja takaakierrot. Kun käytiin ensin kokeilemassa ilman koiraa rataa, ajattelin ettei tästä kyllä mitään tule. Niin pieniä käännöksiä, koiran piti olla kokoajan lapasessa ja muutenkin pikku tarkkaa hommaa. Viime kerralla kun oltiin vähän sinkoiltu vielä minne sattuu isoillakin kaarilla. No nyt meillä oli vain kolme estettä radalla ja hyvin lähekkäin, joten pyörittelyä oli suhteellisen paljon. Wilson kuitenkin yllätti mamman jälleen kerran positiivisesti.
Meillä oli edelliseltä viikolta kotiläksynä takaakierto ja pakko myöntää, että harjoittelu jäi luvattoman vähäiseksi. Kaksi kertaa taidettiin kotona pyöriä tuolia ympäri ja koko ajatus "tempun" esittämisestä julkisesti suorastaan hävetti. Yrittänyttä ei laiteta tässäkään tapauksessa ja kas kummaa, Wilson suoritti takaa kierron sellaisella varmuudella, että sivusta katsoja saattoi erehtyä luulemaan meidän harjoitelleen ihan tosissaan. Ykkös esteen jälkeen piti siis vetää koiraa nenästä, eli niistää se kulkemaan lähellä. Pitkästä nenästä on tunnetusti hyvä ottaa kiinni, joten niistokin onnistui yli odotusten. Kakkosella sama juttu, oikealla kädellä koiran tyrkkäys esteelle ja vasurilla niisto. Ensimmäisillä kerroilla tehtiin sitten kakkoselta suoraan heitto neloselle, ettei mennyt heti liian vaikeaksi. Kun tämä sujui ja koiralla oli selvästi kivaa, tehtiin sitten kolmas kierto+niisto yhdistelmä tuolle kolmoselle ja sieltä sitten neloselle. Wilson on nyt jo pidemmän aikaa palkkautunut pelkästään lelulla. Majava/orava/mikälie vinkuva raato saa sen käymään tosi kuumana ja se tekee kyllä ihan kaikkensa saadakseen metsästää vinkua. Kyllä Wilson palkkautuisi varmaan namillakin ihan hyvin, mutta mikäs siinä kun lujempaa kuljetaan lelupalkalla. Nami on tullut yleensä kyseeseen, kun tilannetta on pitänyt nollata ja rauhoitella.
Lopuksi treenattiin vielä Wilsonille tuntematonta rengasta ja aluksi se olikin hurjan jännä ja pelottava. Toisin sanoen ja rivien välistä lukien turhautuminen aiheutti hampaiden käyttöä ja haukkumista. Muutamilla toistoilla Wilson sai jutun juonesta kiinni ja alkoi itsekin hakea renkaalle vähän kauempaakin. Jätettiin tämä sitten muhimaan ja koutsin kanssa sovittiin, että harjoitellaan tätä nyt joka kerta treeneissä. Kaikin puolin tosi hyvät treenit ja puolivuotias pikku aikuinen oli niin tohkeissaan ja osaavana.
Loppuun vielä muutama kuva Wilsonin ja Ennin synttärilenkiltä: (huomatkaa että Enni on jo lopen kyllästynyt Wilsoniin, koska on joutunut katselemaan sitä jo kolme päivää peräkkäin - taukoamatta)
 |
| Äitin kiusaaminen on hauskaa! |
 |
| Oon ku takiainen! |
 |
| Mee nyt muualle siitä! |
 |
| "Miks sä sanoit noin pahasti, auttaisko jos vähän pussaisin?" |
 |
| "Saat anteeks" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti