Aksattiinpas taas...

Aloitettiin eilen Wilsonin kanssa ihka ensimmäisessä valmennusryhmässä. Ryhmä treenaa siis säännöllisesti läpi vuoden. Treenikerta on kerrallaan aina puolitoista tuntia ja meitä oli eilenkin vain neljä (normaalisti viisi), joten töitä ehtii kyllä tehdä tosi kivasti. Lisäksi valmennusryhmäläiset saavat itsenäisen harjoittelun mahdollisuuden, jota me Wilsonin kanssa aiotaan hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.

No tämän kertaiseen treeniin. Harri antoi meille heti alussa vaivaisen 15 esteen radan, jonka ohjauskuviot jouduttiin itse päättämään eli siis suunniteltiin itse rata. Rata tuli kyllä suunniteltua, vaikka lopulta me ei päästy Ween kanssa kutos estettä pidemmälle. Toisaalta hyvä niin. Harrin mielestä Wilsonin kanssa on ensin saatava perusjutut tosi huolella kuntoon ja koira irtoamaan kunnolla, ennen kuin radan menemistä pystyy edes yrittämään. Olisimme varmasti päässeet koko radan läpi, mutta se ei olisi ollut oppimisen kannalta järkevää. Harjoiteltiin siis tänään irtoamista ja oikeanlaista palkkaamista.

Rata vaikuttaa näin piirrettynä tosi yksinkertaiselta. Ja niinhän se olisi ollutkin, jos koira ei olisi juossut niin pirun lujaa. Kun tultiin tämä pätkä ekan kerran, minä olin niin auttamattoman myöhässä, että olisin joutunut juoksemaan samaa vauhtia Usain Boltin kanssa, että olisin ehtinyt napata koiran tuonne neloselle. Syy myöhästelyyni johtui lopulta siitä, että vein Wilsonia liian syvälle esteille, jolloin minun olisi pitänyt juosta yhtä kovaa kuin Wilsonin. Koira on kuitenkin ehkä pikkaisen nopeampi kuin ihminen... ehkä? Harri puhui siitä, että aliarvioin Wilsonin taitoa ja tottahan se varmaan onkin. Minun on kauhean vaikea uskoa, että siitä 130 grammaisesta pikkurääpäleestä on jo kasvanut niin iso poika, että se osaa aksata niin hyvin.

Tehtiin ensin ihan niin, että Harri oli palkkaamassa ennen tuota putkea, jolloin minä sain vain heittää koiran hypyille, en siis saanut edes viedä sitä läheltä. Kyllähän se Wilson monesti meni kakkosesta ohi, mutta ohjaajan mielestä se oli tosi tärkeää, että se saa myös epäonnistua. Kun Wilson epäonnistui, sen toimintaa pyrittiin sammuttamaan ja kun taas onnistui lelun avulla aktivoitiin kyseistä toimintaa. Koira ei muuten huomaa eroa tekemisissään, jos aina varmistetaan, että se onnistuu, näin kuulemma päästään pois sieltä "mukavuusalueelta". Monien epäonnistumisien ja onnistumisien jälkeen päästiinkin siihen tilanteeseen, että Wee irtosi ja ehdin jo melkein putken päähän ennen sitä. Omassa vauhdissa on vieläkin toivomisen varaa, mutta eteenpäin ollaan menossa.

Jonkinlaisena loppukevennyksenä treenattiin vielä takaa leikkausta putkella. No eihän tämäkään vielä ihan priimasti sujunut, kun Wilson ei yhtään hoksannut että miksi mamma jää tolleen tyhmästi, eikä juokse mukana putken vieressä. Sujui tämäkin sitten lopulta ja Harri sanoi sen olevan lähinnä estekokemattomuutta, ei niinkään arkuutta tai muutakaan. Wilson ei vain ole vielä ihan varma, onko putkeen oikeasti mentävä, jos mamma ei ole mukana vai kuuluuko siinä päässä käydä vain pyörähtämässä ja jatkaa matkaa.

Tästä tämä kuitenkin lähtee ja eka trainigs kokemus oli kyllä tosi positiivinen. Wilson pärjäsi ryhmän mukana mainiosti, vaikka koko rataa ei suoritettukaan.

Näyttelyharkat

Oltiin eilen Savo-Karjalan shettien järjestämässä näyttelytreeneissä. Mentiin sinne asenteella katsellaan, jos me nyt vaikka jotain osattaisiinkin. Ei olla siis Ween kanssa harjoiteltu pöydälä seisomista tai ravaamista ollenkaan kesän mätsäreiden jälkeen. Odotukset ei siis olleet korkealla ja oppimaanhan me sinne mentiin.

Aluksi meillä oli semmoinen väsytysleikki, jossa mentiin toisten koirien läheltä sikinsokin. Leikin tarkoituksena oli totuttaa koirat toistensa läheistyteen, että eivät menisi sekaisin siinä vaiheessa kun juostaan peräkkäin. Tässä vaiheessa Weellä ei ollut korvia ollenkaan ja paineistui aika kovasti tilanteesta, mutta pidemmän päälle se tosiaan kannatti! Loppu treeneissä ei tarvinnut yhtään niin aktiivisesti yrittää päästä kavereiden kanssa painimaan.

Alkutohinoiden jälkeen Taru näytti meille pöydällä esittämisen. Hän opetti tosi kattavasti mistä kohtaa koirasta pidettiin kiinni, mikä auttoi mihinkin ongelmaan. Wilson oli taad tapansa mukaan vieraskorea ja pönötti pöydällä sen näköisenä kuin olisi tehnyt honmaa koko ikänsä. Minä sain kuitenkin paljon varmuutta siihen, mitä minun pitää paikan päällä tehdä.

Pöydällä olon jälkeen Taru juoksutti meidät ympyrällä ja edes takaisin. Tässä tuli maininta siitä, että Wilsonilla on tosi hieno liike, jonka takia joudun itse juoksemaan melkoisen lujaa. Mikään kävely hölköttelu ei siis riitä. Myös narun tiukkuuden kanssa on oltava tarkkana, sillä shelttihän on vapaasti esitettävä rotu.

Lopuksi harjoiteltiin vielä kolmiota ja minun täytyy opettaa Wilsonille käskyt mennään (joka tarkoittaa näyttelyravia) ja käännös (joka luonnollisesti meinaa kääntymistä). Myös toinen ohjaajista pyöräytti Wilsonin muutamaan kertaan kolmiolla, jotta näkisin miten se toimii kun esittäjä osaa hommansa. Hienostihan se ravasi. Aiemmin pelkäämästäni hyppyhyppykoikkaloikasta ei ollut tänään tietoakaan. Hirveen hieno piski!

Laitan loppuun vielä omaa muistilistaa treeneissä saamistamme ohjeista:
1. Koira hieman liian laiha, pitää syöttää enemmän.
2. Oman nappulan lisäksi pitäisi antaa ruokaa jossa on yli 30000KY A-vitamiinia. Tämä edistää turkin kasvua.
3. Pöydällä koiran kauluksesta kiinni, niin kaula näyttää pidemmältä.
4. Pöydälle nosta ja pöydältä lasku HITAASTI ja niin että otetaan rinnasta ja takajalkojen välistä kiinni.
5. Juostessa käsi alhaalla, juokse riittävän lujaa.
6. Käännös aina ulkokautta, ettei koira jää alle.
7. Naru riittävän löysällä.
8. Seisottaessa koiran pää tarpeeksi alhaalla. Ei katse kontaktia!! Muuten tulee kurjenkaula.
9. Koiran voi pyöräyttää ympäri jos se liikkuu arvostelussa, älä korjaa asentoa käsin.
10. Juoksun voi aloittaa uudestaan, jos lähtee huonosti.
11. Rentoudu itse ja haukottele, älä lässytä tai kimitä koiralle!
12. Hiero ja venyttele koira ennen kehään menoa.

Jyväskylä täältä tullaan!

Päätin kuin päätinkin osallistua niihin näytelmiin. Nyt on sitten kuukauden verran aikaa jännittää ja hepuloida sekä ehkä vähän treenatakin. Wilsonille pitää käydä ostamassa näyttelytalutin ja panta ennen suurta koitosta. Tuomarina tuolla Jyväskylässä on Gunnel Holm ja me osallistutaan tosiaan pentuluokkaan. Hyviä treeni vinkkejä saa antaa, varsinkin ravi kaipaa treeniä.

Sitten vähän ikävämpiin asioihin, meiltä jää huomenna aksat välistä kun onnistuin pihalla kävellessäni pyöräyttämään nilkkani, enkä uskalla lähteä sen kanssa riekkumaan. Kävelyä se kyllä kestää, mutta turha turhauttaa koiraa liian hitaalla vauhdilla aksassa.

Wilson mannekiinina.

Wilson toimi tänään mannekiinina pitkästä aikaa ja voin kyllä olla ylpeä sekä itsestäni että koirastani. Ainakin omasta mielestäni tuli ihan älyttömän kivoja kuvia.

Tuulitukka

Kiiltokuva

Isopoika 

Tämän kuvan värejä on pikkaisen muutettu photoshopilla mut silti aivan ihana <3

Lisäksi olen tämän viikon pohtinut kuumeisesti osallistuttaisiinko Jyväskylän Kv:hen vai eikö. Siellä ois pentuluokka ja matkakaan ei ois pitkä, mutta kun en ole koskaan ennen käynyt niin en tiiä yhtään osaanko...

Agilitya, shelttitreffit ja kamalaa kiirettä.

Minulla on tällä hetkellä niin kamala kiire koko ajan, että päivittely on ollut vähintäänkin huonoa. Me ollaan silti puuhailtu kaikenlaista Wilben kanssa. Maanantaina oltiin agilityssä ja tänään meillä oli pientä radan tynkää. Pussi ja rengas koitu tällä radalla meidän kohtaloksi. Wilson on vielä kovin epävarma renkaan hyppääjä ja hyppää sen vain hitaasta vauhdista... no radalla vauhti oli kaikkea muuta kuin hidasta. Pussi "ongelma" on ainoastaan kokemattomuutta. Wilson oli ennen maanantaita tehnyt kerran elämässään pussia ja heti kun pussin suuta koutsi vähän raotti, mentiin taas häntä viuhuen. Lisää treeniä siis renkaalle ja pussille, ohjautuminen alkoi olla jo yllättävän hanskassa, Wilson irtosikin jo paljon paremmin kuin viime maanantaina. (Pakko myöntää, että me ollaan kyllä ihan oikeasti harjoiteltu puiden kiertoa ja namia ei ole tullut viikkoon kädestä.)

Ennin keppikurssi vaan jatkui. Maanantaina se pujotteli jo kuusi keppiä ihan oikein pelkästään käskyllä kepit-kepit-kepit. Kättä ei siis tarvinnut heilutella ja koira toimi silti. Enni on perusluonteeltaan pikkuisen laiska, joten se nytkin käytti ison osan aivokapasiteetistaan siihen, että se yritti keksiä mahdollisimman helppoja tapoja saada namia kuppiin. Tällaisia yrityksiä olivat mm. ensimmäisen kepin pujottelun jälkeen kupille juoksu, suoraan kupille juoksu, joka toisen kepin pujottelemisen jälkeen kupille juoksu ja ainoastaan viimeisen kepin pujotteleminen. Mikään ei Ennin harmiksi toiminut, joten pieniä herneitä piti rasittaa vielä vähän lisää ja pujotella jokainen väli oikein. Koutsi sanoi, että Enni näytti siltä, että se menee varmuuden vuoksi hitaasti, pysähtyy keppien välissä ja tuumailee, ettei vahingossakaan tee virheitä. Hieno ahne mamma!

Käytiin myös kyläilemässä Wilsonin ja Ennin kasvattajan luona ja rapsuteltavana. Sinne on syntymässä muutaman viikon sisällä pentuja, joita meidät kutsuttiin katsomaankin. En kyllä tiedä kannattaisiko, ettei pentukuume iske. Onneksi Wilsonin railakas pentuaika on vielä hyvin muistissa ja osittain käynnissäkin, niin ehkä se vähän hillitsee pentuhaikailuja... tai sitten ei.

Eilen oltiin pitkästä aikaa shelttilenkillä huiman 12 sheltin voimin. Wilson oli porukan nuorin taas kerran, mutta ei se isommin näyttänyt haittaavan. Vähänhän isompien haukkuminen jännitti, mutta ei mitään kummempia. Nuorempien koirien kanssa tuli hyvät leikit ja vanhemmat oli hyvä jättää omaan arvoonsa. Lenkkiporukasta pidettiin hyvää huolta, sillä Wilson kävi vähän väliä tsekkaamassa viimeisenä tulijan tilanteen. Kukaan ei päässyt siis häviämään yllättäneestä hämärästä huolimatta. Hauskaa oli!

Pahoittelen kuvien puutetta. yritän saada taas Joonasta joku päivä kuvailemaan hallillekin, niin saisitte nähdä päivitetyt aksat.

Ruokinnasta

Barf, kuivaruoka, sekaruoka, kasvisruoka... mitä näitä nyt on. Pienen ihmisen pää on pyörällään valtavasta tarjonnan määrästä. Netistä löytyy kaikkien ruokavalioiden kannattajia... ja myös vastustajia. Milloin koira on saanut aivohalvausta kuivanappulasta ja milloin suoliston toiminta on häiriintynyt barffauksesta. No selvää on kuitenkin se, että kaikki ei sovi kaikille. Yleensä suurin kriteeri on omistajan mieltymys johonkin tiettyyn diettiin.

Wilson on ollut oikeastaan pennusta asti kaikki ruokainen, maha ei ole mennyt sekaisin kuin kerran ja silloinkin ruokana oli huopatussi. Olen syöttänyt Wilsonille melkolailla sekaruokaa, nappula on aina ollut pohjalla, lisukkeeksi ja mauksi olen sitten laittanut mukaan milloin mitäkin. Caesarin mini fileet, raejuusto, kermaviili, paistettu kana ja raaka jauheliha, niistä Wee tykkää. Nyt olen kuitenkin mietiskellyt rupeaisinko osittain myös barffaamaan. Saatiin Muschilta ilmainen näyte kanabarf ateriaa ja se saavutti meillä suuren suosion. Laiton sitä iltaruualle nappulan kanssa noin puolet ja puolet, kaikki meni ja hyvin näytti maistuvan. Wilson ei valittanut.

Toisaalta haluan säilyttää tasokkaan nappulan osana ruokavaliota, että koira saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit siitä. Muschin näytepaketti oli ainakin äärettömän helppo käyttöinen. Ensin hirvittelin isoa pakettia, mutta sen sai aika kätevästi leipäveitsellä pienempiin osiin, jolloin pakkasesta ei tarvinnut sulattaa kuin sen hetkisen tarpeen mukaan. Raakaruoka ei myöskään haissut, niin kuin kuivamuonalla on tapana. Hirveän helpon tuntuista ja saattaa hyvinkin olla, että ostetaan pakkaseen lisääkin tuota. Ainakin jos Wilson näyttää voivan hyvin tuon aterian jälkeen, yhden päivän kokeilulla kun ei voi vielä tietää.

Ystävät on kaikki kaikessa

Wilson ja Seepra <3