20. elokuuta 2012
Netitön
Netittömän elämä on tylsää. Olisi vaikka mitä mistä kirjoitta, mutta meillä ei ole juuri nyt muutosta johtuen nettiä käytössä. Sen pitäisi saapua viimeistään huomenna. Toivottavasti huomenna olisi sitten tekstiä mm. Agilitystä, pentukurssista, sheltti lenkistä ja mökkeilystä... Ja ehkä nyös muutosta! Nettiä odotellessa...
13. elokuuta 2012
Vieras koreuttako?
Yleensä kuulee sanottavan, että koira muuttuu täysin korvattomaksi, kun se viedään esimerkiksi jonnekin harjoituksiin. Kaikki sujuu aina kotona, mutta ei koskaan harjoituksissa. Tuttu tunne varmaan monille, vaan ei meille. Wilson pistää aina parastaan silloin kun ollaan jossain taitojamme näyttämässä. Näyttelyissä se jaksoi seistä pöydällä ja juosta vierellä kehässä, vaikka näistä kumpikaan ei sujunut kehuttavasti kotona. Tänään se taas todettiin. Oltiin Wilsonin kanssa äsken pentukurssilla ja aiheena oli paikallaan olo ja luokse tulo... ei niitä Wilsonin vahvimpia puolia siis.
Ensin tehtiin paikka-tänne harjoitusta, joka sujui paljon paremmin kuin olin odottanut. Normaalisti kotona paikallaan olo jaksaa kiinnostaa n. 6 sekuntia, jos sitäkään. Tänään paikallaan kuitenkin napotettiin tosi hienosti ja tosi pitkään, näytti siltä, että oltaisiin oikein hyviäkin siinä... Suuremman yllätyksen Wilson järjesti omistajalleen pelkän paikka käskyn kanssa. Ideana oli siis se, että koiralle annettiin paikka käsky, jonka jälkeen ohjaaja käveli kauemmas ja tuli takaisin vapauttamaan ja palkkaamaan koiran. Kotona viimeistään siinä kohdassa, kun minä olen pysähtynyt hetkeksikään pallosalama on ampunut luokseni namin toivossa... mutta ei tänään. Tänään sain pysähtyä, kääntää selkäni, ottaa juoksuaskeleita ja pysähtyä uudelleen, ilman että Ween pylly edes värähti maassa. Mistähän tämän motivaation saisi hankittua myös kotitreeneihin...
Ai niin kaikki maitolegot ovat nyt sitten virallisesti lähteneet ja kenkien tuhoamisvimmakin on selvästi laantunut kuten puremisvimma yleensäkin. Wilsonista alkaa tulla järkevä (?) teini. Muutenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua, että kyllä siitä vielä koira tulee, oppi alkaa mennä paremmin perille ja suoritusvarmuus lisääntyy kerta kerralta. Keskittymiskyky on ainakin agiradalla edelleen hyvin rajoittunut, mutta kasvu suunnassa. Onneksi.
Anteeksi taas tällainen kuvaton postaus. Olen ilmeisesti pakannut kamerani jonnekin noista miljoonasta laatikosta, joten saatte Wilsonista uutta kuvaa heti kun saamme muuton muutettua. Viisi kuukautis kuvatkin on ottamatta, vaikka Wilson on ollut 5kk jo kolme päivää!!
Ensin tehtiin paikka-tänne harjoitusta, joka sujui paljon paremmin kuin olin odottanut. Normaalisti kotona paikallaan olo jaksaa kiinnostaa n. 6 sekuntia, jos sitäkään. Tänään paikallaan kuitenkin napotettiin tosi hienosti ja tosi pitkään, näytti siltä, että oltaisiin oikein hyviäkin siinä... Suuremman yllätyksen Wilson järjesti omistajalleen pelkän paikka käskyn kanssa. Ideana oli siis se, että koiralle annettiin paikka käsky, jonka jälkeen ohjaaja käveli kauemmas ja tuli takaisin vapauttamaan ja palkkaamaan koiran. Kotona viimeistään siinä kohdassa, kun minä olen pysähtynyt hetkeksikään pallosalama on ampunut luokseni namin toivossa... mutta ei tänään. Tänään sain pysähtyä, kääntää selkäni, ottaa juoksuaskeleita ja pysähtyä uudelleen, ilman että Ween pylly edes värähti maassa. Mistähän tämän motivaation saisi hankittua myös kotitreeneihin...
Ai niin kaikki maitolegot ovat nyt sitten virallisesti lähteneet ja kenkien tuhoamisvimmakin on selvästi laantunut kuten puremisvimma yleensäkin. Wilsonista alkaa tulla järkevä (?) teini. Muutenkin alkaa pikkuhiljaa tuntua, että kyllä siitä vielä koira tulee, oppi alkaa mennä paremmin perille ja suoritusvarmuus lisääntyy kerta kerralta. Keskittymiskyky on ainakin agiradalla edelleen hyvin rajoittunut, mutta kasvu suunnassa. Onneksi.
Anteeksi taas tällainen kuvaton postaus. Olen ilmeisesti pakannut kamerani jonnekin noista miljoonasta laatikosta, joten saatte Wilsonista uutta kuvaa heti kun saamme muuton muutettua. Viisi kuukautis kuvatkin on ottamatta, vaikka Wilson on ollut 5kk jo kolme päivää!!
11. elokuuta 2012
Agiliitoa
Wilsonin kanssa agility on nimen omaan agiliitoa, eikä mitään muuta. Koko koira käy kierroksilla ja vauhti on niin hurja, että heikompaa hirvittää. Jo kentän laidalla pitää käydä kierroksilla, haukkua ja hyppiä. Sitä hetkeä odotetaan kun ohjaaja joskus pysyisi perässä tai pystyisi hallitsemaan tuota mieletöntä energiaa. No meillä oli siis tänään aksatreenit ja viime kerrasta poiketen kävin Wilsonin kanssa pitkällä metsälenkillä ennen treenejä purkamassa enimpiä paineita... auttoi vähäsen. Viime kerralla Wilson vielä teki kunnia kierroksia ympäri kenttää ja tänään se vain ei malttanut odottaa paikallaan, vaan kävi kiitämässä parit putket aina tilaisuuden saatuaan.
Itse tehtävään, tänään meillä oli tarkoitus mennä kahdeksan esteen rataa, joka meidän kohdalla lyheni seitsemään, koska en itse ehtinyt ajoissa paikalle ohjaamaan pallosalamaa oikealle esteelle. Jaettiin rata kahteen pienempään pätkään, jotka ensin treenattiin kuntoon ja sitten lopuksi yhdistettiin. Mentiin ensin esteen numero 1,2,3 ja 4. Hyppy, josta suoralle putkelle, josta kahden hypyn kautta mutkaputkeen. Tämä sujui aika kivasti, vaikka aluksi Wilson meinasi ensimmäisen putken jälkeen singota liian suurella kaarella ohi tuosta kolmosen ensimmäisestä osasta. Täällä käskyn sai huutaa melkoisen kovasti, ennen kuin korvat vihdoin löytyivät. Toinen vaihe olisi ollut 3,4,5 valssi 6 ja 7. Seiskaa en kuvaan piirtänyt koska ei sinne asti koskaan päästy, mutta se olisi tullut tuohon kutosen "yläpuolelle". Valssi oli siis se meidän masterongelma tänään. Jouduin kulkemaan Wilsonin mukana tosi pitkälle tuon putken jälkeen, että se hoksasi hypätä tuon vitos esteen, jolloin minulla olisi ollut suunnilleen nanosekunti aikaa valssata ja vaihtaa koira vasempaan käteen, jotta olisin saanut sen ohjattua myös sinne seiskalle. Tyydyttiin siis tänään unohtamaan valssi ja ohjaamaan koira oikealla kädellä myös tuonne kutoselle. Ilman valssia toimi kivasti ja myös rata onnistui melkolailla mallikkaasti. Hieno pentu, hidas ohjaaja.
Vielä pakko hehkuttaa, että Wilson osaa kontaktikävelyn melkolailla mallikkaasti. W malttaa ohittaa niin pyöräilijät kuin kävelijätkin mallikkaasti sivulla katse minussa päin. Koirat ovat vielä vähän turhan mielenkiintoisia, jos ne osuvat ihan suoraan kohdalle. Vähän kauempana niidenkin ohitus onnistuu kivasti. Meillä on tällä hetkellä treenissä kontaktin ottaminen ennen kuin kavereita pääsee moikkaamaan. Wilsonin täytyy siis joko istualtaan tai kävellessään ottaa kontakti minuun, ennen kuin se pääsee "vapaa" käskyllä tervehtimään vastaantulijaa. Isoin ongelma tässä on se, että vastaantulijat päästävät koiransa suoraan meidän luokse tai vastaavasti tulevat kysymättä lirkuttelemaan Wilsonille. Sano siinä sitten koiralle, että se tekee väärin, kun vieras ihminen tai koira antaa sille täysin toisenlaisen palautteen. Vain yksi rapsuttamaan tullut henkilö on malttanut odottaa, että Wilson ensin istuu ja vilkaisee minuun, ennen kuin sirkutus on alkanut. Onhan se söpö, mutta pitäisi ihmistenkin tajuta, että sitä koulutetaan. ARGH!
 |
| ratapiirros, jossa 3. kohta meinaa kahden esteen linjaa... |
Itse tehtävään, tänään meillä oli tarkoitus mennä kahdeksan esteen rataa, joka meidän kohdalla lyheni seitsemään, koska en itse ehtinyt ajoissa paikalle ohjaamaan pallosalamaa oikealle esteelle. Jaettiin rata kahteen pienempään pätkään, jotka ensin treenattiin kuntoon ja sitten lopuksi yhdistettiin. Mentiin ensin esteen numero 1,2,3 ja 4. Hyppy, josta suoralle putkelle, josta kahden hypyn kautta mutkaputkeen. Tämä sujui aika kivasti, vaikka aluksi Wilson meinasi ensimmäisen putken jälkeen singota liian suurella kaarella ohi tuosta kolmosen ensimmäisestä osasta. Täällä käskyn sai huutaa melkoisen kovasti, ennen kuin korvat vihdoin löytyivät. Toinen vaihe olisi ollut 3,4,5 valssi 6 ja 7. Seiskaa en kuvaan piirtänyt koska ei sinne asti koskaan päästy, mutta se olisi tullut tuohon kutosen "yläpuolelle". Valssi oli siis se meidän masterongelma tänään. Jouduin kulkemaan Wilsonin mukana tosi pitkälle tuon putken jälkeen, että se hoksasi hypätä tuon vitos esteen, jolloin minulla olisi ollut suunnilleen nanosekunti aikaa valssata ja vaihtaa koira vasempaan käteen, jotta olisin saanut sen ohjattua myös sinne seiskalle. Tyydyttiin siis tänään unohtamaan valssi ja ohjaamaan koira oikealla kädellä myös tuonne kutoselle. Ilman valssia toimi kivasti ja myös rata onnistui melkolailla mallikkaasti. Hieno pentu, hidas ohjaaja.
Vielä pakko hehkuttaa, että Wilson osaa kontaktikävelyn melkolailla mallikkaasti. W malttaa ohittaa niin pyöräilijät kuin kävelijätkin mallikkaasti sivulla katse minussa päin. Koirat ovat vielä vähän turhan mielenkiintoisia, jos ne osuvat ihan suoraan kohdalle. Vähän kauempana niidenkin ohitus onnistuu kivasti. Meillä on tällä hetkellä treenissä kontaktin ottaminen ennen kuin kavereita pääsee moikkaamaan. Wilsonin täytyy siis joko istualtaan tai kävellessään ottaa kontakti minuun, ennen kuin se pääsee "vapaa" käskyllä tervehtimään vastaantulijaa. Isoin ongelma tässä on se, että vastaantulijat päästävät koiransa suoraan meidän luokse tai vastaavasti tulevat kysymättä lirkuttelemaan Wilsonille. Sano siinä sitten koiralle, että se tekee väärin, kun vieras ihminen tai koira antaa sille täysin toisenlaisen palautteen. Vain yksi rapsuttamaan tullut henkilö on malttanut odottaa, että Wilson ensin istuu ja vilkaisee minuun, ennen kuin sirkutus on alkanut. Onhan se söpö, mutta pitäisi ihmistenkin tajuta, että sitä koulutetaan. ARGH!
8. elokuuta 2012
Muutto
Meillä olisi ensi viikolla muutto edessä lähemmäksi keskustaa. Tuntuu vain, ettei tämä tavarapaljous voi mahtua mitenkään yhtään mihinkään. Banaanilaatikot täyttävät olohuoneen, eteisen ja keittiön, Ikean sinisiä kasseja lojuu ympäri asuntoa täynnä lakanoita, pyyhkeitä ja ruokatavaroita... Wilson tonkii roskiin heitettyjä tavaroita ja levittelee niitä ympäri asuntoa minkä kerkeää. Kaaos! Muuttaminen on kuitenkin huippua, sillä asunnonsijainti on mitä loistavin, asunnossa on oma sauna eikä neliötkään vähene kuin yhdellä. Heti takapihalla näkyi menevän jonkun sorttinen hiekkapolku, jossa on hyvä käyttää Wilsonia pissalenkillä. Kävelymatkan päässä Puijon metsät, joissa ei ainakaan lenkkipolut lopu kesken.
PS. Wilson on jo monta päivää tehnyt kaikki tarpeensa pihalle! Saan ehkä loput matotkin uuteen asuntoon lattialle saakka!
6. elokuuta 2012
4. elokuuta 2012
Agilitya
Eilen käytiin taas pitkästä aikaa aksaamassa. Ennillä alkoi juoksut, joten se piti tämän kerran taukoa. Wilson oli alusta asti tosi väsyneen oloinen, mökkireissu verotti pienen voimia. Mentiin ensin rengasta, jonka Wilson hyppäsikin oikein kivasti, mutta ongelmaksi muodostui haahuilu, jota tapahtui aina esteen jälkeen. Muutama kierros hallinympäri, toisen koiran haistelu ja kierros hallin ulkopuolellakin... Lelu palkka ei tänään kelvannut, mutta onneksi lihapullat maistuivat ihan hyvin, niin saatiin poika edes jotenkin pysymään ruodussa.
Toisena hypättiin pituutta, yhdellä palikalla tottakai. Tämäkään ei tuottanut sen suurempia ongelmia, mutta Wilsonin esitys oli silti vähän vaisu. Moneen muuhun koiraan nähden siinä oli paljonkin vauhtia, mutta Wilsoniksi se meni melko hitaasti. Viimeiseksi tultiin "rataa" joka sisälsi neljä estettä. Alla kuva siitä. Tässä vaiheessa Wilson skarppasi oikein kunnolla, vauhtia piisasi siinä määrin, että minä en enää pysynyt mukana ja sain hienkin pintaan. Ensin palkattiin putken jälkeen ja Wilson haki tosi kivasti putkeen. Kun kolmas hyppy otettiin mukaan kuvioihin, homma sujui edelleen tosi kivasti. Neljännen hypyn kohdalla minä olin itse aina vähän jäljessä, kun en ehtinyt niin nopeasti kolmannelle hypylle ohjaamaan kuin olisi pitänyt, Wilson siis kävi kunniakierroksen yleisön luona ja jatkoi vasta sitten radan loppuun. Viimesellä kerralla tultiin vain kaksi viimeistä hyppyä, jotta Wilson tuli kunnolla ohjattua ja minä ehdin vielä tehdäkin sen. Hieno, mutta väsy poika!
Toisena hypättiin pituutta, yhdellä palikalla tottakai. Tämäkään ei tuottanut sen suurempia ongelmia, mutta Wilsonin esitys oli silti vähän vaisu. Moneen muuhun koiraan nähden siinä oli paljonkin vauhtia, mutta Wilsoniksi se meni melko hitaasti. Viimeiseksi tultiin "rataa" joka sisälsi neljä estettä. Alla kuva siitä. Tässä vaiheessa Wilson skarppasi oikein kunnolla, vauhtia piisasi siinä määrin, että minä en enää pysynyt mukana ja sain hienkin pintaan. Ensin palkattiin putken jälkeen ja Wilson haki tosi kivasti putkeen. Kun kolmas hyppy otettiin mukaan kuvioihin, homma sujui edelleen tosi kivasti. Neljännen hypyn kohdalla minä olin itse aina vähän jäljessä, kun en ehtinyt niin nopeasti kolmannelle hypylle ohjaamaan kuin olisi pitänyt, Wilson siis kävi kunniakierroksen yleisön luona ja jatkoi vasta sitten radan loppuun. Viimesellä kerralla tultiin vain kaksi viimeistä hyppyä, jotta Wilson tuli kunnolla ohjattua ja minä ehdin vielä tehdäkin sen. Hieno, mutta väsy poika!
 |
| Mamman mökkivaatteiden päällä on paras nukkua! |
1. elokuuta 2012
Mökkikuulumiset kännykällä
Oltiib eileb siellä mätsäreissä ja Wilson keskittyi kuumasta ilmasta huolimatta hämmästyttävän hyvin. Saatiin pelkästään sininen nauha, mutta pienenä puolustuksena sanoisin, että tuomari oli jo lävelemässä meidän luokse punaisen nauhan kanssa, ennen kuin Wilson päätti jököttäneensä hienosti riittävän pitkään... Kuitenkin olen niin ylpeä mamman muotovaliosta, ravit meni älyttömän rennosti, eikä koikka loikkia tullut kuin yksi. Pöydällä Wilson antoi tuomarin tunnustella kaikki paikat, kurkata vampaat jne. Ei siis mitään isompia ongelmia, ainoastaan malttia tuohon seisomiseen
No kuitenkin, ollaan tällä hetkellä mökkeilemässä juukassa ja kirjoittelen postausta kännykällä kynttilän valossa, wilson vetää sikeitä vieressä. Wilson on saanut täältä kaksi uutta kaveria, tai ainakin tutustunut kahteen uuteen koiraan; suomenlapinkoira Iinaan ja labradorinnoutaja Melliin. Wilsonia varsinkin Melli jännitti aluksi hirveästi, kun toinen on niin iso. Illan mittaan ne ovat tulleet kivasti juttuun vaikka Mellin leikkiyrityksiin Wilson ei vastaakaa ... Tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Katsotaas sitten antaako tämä lisätä kuvi tältä päivältä;
No ei näköjään onnistunut, lisään sitten kun pääsen koneelle.
Tässä näitä nyt sitten vihdoin on:
Ensin vähän näytelmistä:
Sitten myös Juukasta möksältä:
No kuitenkin, ollaan tällä hetkellä mökkeilemässä juukassa ja kirjoittelen postausta kännykällä kynttilän valossa, wilson vetää sikeitä vieressä. Wilson on saanut täältä kaksi uutta kaveria, tai ainakin tutustunut kahteen uuteen koiraan; suomenlapinkoira Iinaan ja labradorinnoutaja Melliin. Wilsonia varsinkin Melli jännitti aluksi hirveästi, kun toinen on niin iso. Illan mittaan ne ovat tulleet kivasti juttuun vaikka Mellin leikkiyrityksiin Wilson ei vastaakaa ... Tulevat kuitenkin toimeen keskenään. Katsotaas sitten antaako tämä lisätä kuvi tältä päivältä;
No ei näköjään onnistunut, lisään sitten kun pääsen koneelle.
Tässä näitä nyt sitten vihdoin on:
Ensin vähän näytelmistä:
 |
| Odottelua... |
 |
| Kiki oli mukana henkisenä tukena... |
 |
| Tämmönen peto (eli Iina) odotteli meitä... |
 |
| Ja tää toinen mörkö (eli Melli) |
 |
| Täs kattelen maisemii... |
 |
| Täs oon merisairas... |
 |
| Täs nostan taimenta ylös veneeseen... |
 |
| Täs otan pikku tirsat, et jaksan taas kalastaa... |
 |
| Tässä tutustun viholliseeni... :D |
 |
| Täs oon selättänyt ne... |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)