Juhannus

Wilson suuntasi juhannuksen viettoon jo keskiviikkona, koska minulla oli silloin niin pitkä työpäivä, etten kehdannut koiraa jättää yksin koko päiväksi. Wilsonin juhannus oli sujunut äitin kanssa allasbileissä ja pikku jätkä oli kuulemma oppinut heti, miten uima-allasta paimennetaan. Molemmat olivat kuulemma kiertäneet hännät töttöröllä uima-allasta ympäri aina kun joku oli mennyt uimaan. Wee oli vielä varmuuden vuoksi vähän pöhissytkin, että uimarit varmasti uskoo olla hukkumatta.

Itse olimme viettämässä juhannusta Vehmerissä kaverini mökillä ja oli kyllä ihan parasta ikinä. Hyvää seuraa, juomaa ja ruokaa. Saunomista aamuin illoin, musiikkia ja jutustelua. I like!

Tänään olo on ollut väsynyt niin meillä kaksijalkaisilla kuin tuolla nelijalkaisellakin. Wilson ei jaksanut edes pissillä käydessään nuuskutella ja laukkailla, vaan töpsötti hyvin raskain jaloin pissille ja sitten takaisin sisälle. Iltahepuleista ei näy tietoakaan.

Minulla alkoi perjantaina kahden viikon loma. Ihanaa kun ehtii viettää hyvin aikaa koiran kanssa. Opettaa sille vähän uusia juttuja ja käydä uusissa paikoissa. Loman jälkeen meillä sitten alkaakin jo vauva-aksa!

Tavallista...

Meille kuuluu tavallista arkea. Käytiin viikolla shoppailemassa Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälässä ja Wee oli ihan innoissaan kun hyllyt oli niin alhaalla, että Wilsonkin niihin ylettyi ja mikä parasta ne oli täynnä jos jonkinlaisia herkkuja. Mukaan tarttui mm. kahdet trimmaussakset, naudan mahan paloja, kakkapusseja, joissa lukee isolla POOP ja sitten Oscar jauhelihapullia. Wilsonin mielestä näissä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, joten kun oltiin menossa kassalle, huomasin sen suussa jonkun sortin herkkutikun. Wilson oli ilmeisesti omatoimisesti käynyt nappaamassa sen jostain laarista ja tämä herkku päätyi siis myös kassalle, joskin melko kuolaisena.

Trimmaamattomat jättikorvat.

Shoppailu reissun jälkeen parturoin Wilsonin korvakarvat lyhyiksi, kun korvat tuppaavat olemaan ihan liian painavat. Wilson haluaisi oikeasti olla beagle. Toinen korva nousikin parturoinnin jälkeen ihan kivasti, mutta toinen lupottaa edelleen. Saa nähdä kuis käy. Toivottavasti ei jouduta liimailu puuhiin. Saattavathan nuo tuosta vielä nousta, kun jostain olin lukevinani, että maitohampaiden lähtöön saakka tilanne muuttuu.

Tässä kynityt...

Hui kauhistus!

 

Puh PUH PÖH!

Meillä tämän päivän sana on ollut "hui". Joka asialle pitää pöhistä ja puhista häntä töttöröllä. Tänään hurjia asioita ovat olleet mm. iso kivi, ruohotrimmeri, korkokenkäinen nainen, tytöt skootterin päällä ja mikä parasta rusakon haju. Rusakkoa ei sinänsä tarvinnut pelätä ollenkaan sen juostessa ohi, mutta vitsi kun Wee tuli nuuskineeksi sen jälkiä. Puhinasta ei meinannut tulla loppua ja omistajaakin vähän jo nauratti. Mitenköhän tuollaiseen turhaan haukkumiseen pitäisi yleensä reagoida... kuuluu tietty ikään, mutta ettei jäisi päälle? Komentaako haukkumisesta? Ollako välittämättä? Rauhoitellako? Olen itse antanut Ween puhista ja katsella niin kauan, että on itsekseen rauhoittunut ja sitten kehunut ja palkannut.

VUH!

Viikonloppu

Wilson ja Pyry

Meillä oli lauantaina vielä muutakin ohjelmaa tokon lisäksi, kun suunnattiin vierailulle Wilsonin kasvattajan Maarikan luokse. Keli oli hyvä ja Wilson pääsi juoksemaan isolle pihalle shelttiuros Pyryn kanssa. Vähän Weetä aluksi jännitti, mutta pian oltiin jo täysillä menossa mukana. Kotiin viemisiksi saatiin Wilsonin mielestä ehkä paras juttu ikinä... nimittäin ydinluun pala. Tässä vähän kuvia:

omnomnom...

Sunnutaina suunnattiin sitten heti aamusta mökille Vehmasmäkeen. Sunnuntain satoi melkein koko päivän, joten päivä meni sisällä remonttihommia tehdessä ja koirien nujutessa keskenään. Onneksi maanantai oli heti aamusta aurinkoinen ja lämpötilakin nousi pariin kymmeneen asteeseen. Maanantai oli taas hurjaa juoksemista ja pääsipä Wee ensimmäistä kertaa tutustumaan agilityn ihmeelliseen maailmaan, kun muistuteltiin Ennin kanssa vanhoja taitoja Ikeasta ostetun lastenleikkiputken kanssa. Lopulta Wilson siis meni jo pyydettäessäkin putkeen ja tomerana vaikkei pyydettykään. Kuvat kertovat taas paremmin:

Pitääks täältä tulla poiskin?

Äiti ja poika!

 

Ai, mä saan siis namia kun kävelen ton jutun läpi. SOPII!

Tokon SM-kisat

Toko hulinaa.

Suunnattiin tänään heti aamusta Wilsonin kanssa yhdessä Hetan ja yorkkinarttu Kikin kanssa katselemaan ja ihastelemaan tokon SM-kisoja. Kilpailut järjestettiin sopivasti Kuopiossa ja sääkin vielä oikein hemmotteli katsojia. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta ei kuitenkaan ollut liian kuuma. Ennen kuin oltiin ehditty edes kisapaikalle oli Wilson istunut jo muutaman  liikenteenohjaajan sylissä ja rapsutettavana. Voitte vain kuvitella sitä ihailun määrää, kun koira ihmiset ovat kasaantuneet yhteen ja sitten sinne taapertaa pieni pörröinen pentu. Wilson ei ollut onneksi moksiskaan vaan jakoi huomiota kaikille sitä haluaville - niin koirille kuin ihmisillekin.

Toko hulinaa.

Seurailtiin siinä aikamme ilmeisesti voittajaluokkaa ja hienoltahan se meno näytti. Ei sillä, hienolta näyttivät myös ne ALO-luokan suoritukset. Ei voi kuin ihailla koiran ja ohjaajan yhteistyötä, kun tuollaisen hälinän keskellä koira pystyy täysin keskittymään siihen mitä tekee ja mitä ohjaaja pyytää. Suurimman vaikutuksen ehkä teki sellainen liike, missä koira jäi itsekseen pitkäksi aikaa riviin makaamaan toisten koirien kanssa. Ohjaajat menivät teltan taakse piiloon, eikä yksikään koira hievahtanutkaan. Erityisesti silmiin pisti yhden borderin työskentely, joka ei koko suorituksen aikana edes vilkaissut sivuilleen vaan tuijotti herkeämättä telttaa ja odotti omistajaansa. WAU, sanon minä.

Tuomari W. Ilson

Wilson aiheutti katsojissa myös pientä hilpeyttä, kun se istua nakotti kehän laidalla ja näytti tietävän tasantarkkaan mitä koirien kehässä kuului tehdä. Wilson taisi olla kaikista kriittisin tuomari. Tämän pönötyksen ikuisti muutamankin ihminen kameralleen ja yksi ilmoittautumisia ottavista toimihenkilöistä vitsailikin, että oletteko te kehään menossa.Kaiken kaikkiaan Wilson käyttäytyi niin kuin pienen reippaan koiran kuuluukin. Hännän heilutuksella ja äärettömällä kiinnostuksella. Hienoa oli myös huomata, että vaikka nähtävää oli kamalasti, kanan voima oli kaikkea suurempi ja sitä kannatti tulla hakemaan ja sen eteen kannatti vähän istua ja maatakin.

Wilsonin rusketus vinkit!

Wilsonin auringonotto vinkit kaikille komeille uroksille:

1. Tarkasta piha, kissojen ja tyttökoirien varalta...

2. Hätistä häiriköivä paparazzi....

3. Tarkista auringon paistosuunta ja aloita selästä...

4. Muista kääntyä välillä, ettei turkki pääse palamaan.

5. Asento kokeneille auringonottajille, hännän asento on tärkeä!

 Ei meillä muuta tällä erää.

Yksinoloa ja lenkkeilyä

Istumakuva?

Alku viikko on lähtenyt meillä käyntiin Wilsonin mielestä tylsästi. Minä olen ollut vuorotellen pääsykokeissa ja töissä ja W joutunut keksimään tekemistä kotona itsekseen. Tänään kun tulin töistä, Wilson oli tehnyt nenäliinasta "lumisade" origamin ja kuljettanut minun yhden kengän makuuhuoneeseen parempiin maisemiin. Sallittakoon tämä pieneltä koiravauvalta. Mitään oikeaa tuhoa W ei onneksi ole tehnyt. Kongi ja naminoppa taitavat ainakin toistaiseksi riittää yksinoloajan aktivoijiksi. Huomaa kyllä, että uni on itsekseen ollessa maistunut, kun sai vaikka miten riehuttaa ja lenkittää, ennen kuin väsähti ja rauhoittui nukkumaan.

Kaunis muotokuva?

 Käytiin tänään vähän pidemmällä (Wilsonin tahdilla n. 15 minuuttia) lenkillä ja nähtiin Wilsonin mielestä jotain ihan kamalaa. Kissa valjaissa! Pentu ei meinannut uskoa todeksi, että Kissa seisoi Hänen lenkkipolkunsa varrella, vaikka ennen niitä on näkynyt vain tallilla. Kissa oli onneksi tottunut koiriin ja antoi Wilsonin nuuskia itseään. Hetken aikaa epäluuloisesti nuuskien ja kurkotellen Wilson olisi tietty tapojensa mukaan halunnut pistää leikiksi... Kissa ei ikävä kyllä ymmärtänyt mitä pyllyn pystyyn nostaminen ja hännän heilutus tarkoittaa, Wilson joutui siis tyytymään lenkin jatkamiseen leikin sijasta.

Puuhastelua lehtipiilon kanssa

Kotipihassa ajattelin päästää Wilsonin vielä vähän juoksemaan vapaana. Pentu ampaisi taas sellaisella vauhdilla menemään, että ehdin jo katua sen vapaaksi päästämistä. Ajattelin, että en saa sitä taas koskaan kiinni... MUTTA vihelsin ja kutsuin Wilsonia nimeltä, poika seisahtui ja ampaisi samanlaista kyytiä hakemaan namia. Kiitos ja ylistys Ennin koirakoulu! Sama toistui useita kertoja, eikä Wilson miettinyt kertaakaan luoksetuloa muutamaa sekuntia kauempaa. Toki välillä hepuli sai voiton ja Wilson painoi suoraan minusta ohi, mutta teki saman tien uukkarin ja tuli hakemaan kanansa. Kyllä oli helppo hymyillä, kun tultiin takaisin sisälle!

"Pitää alkaa keräämään varaenergiaa viikonloppua varten"

Viikonloppuna meillä onkin yhtä ja toista aktiviteettia, pitäisi vain osata päättää missä kaikkialla halutaan käydä. Lauantaina olisi kahdet ratsastuskilpailut toiset tallin omat harjoituskisat ja toiset n.200 ratsukkoa käsittävät estekansalliset Sorsasalossa. Sorsasalon kansalliset onneksi jatkuvat vielä sunnuntainakin, että jos säästäisi sen sitten sinne. Lauantaina ollaan myös luvattu mennä kyläilemään Wilsonin kasvattajan Maarikan luokse. Ja ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi olisi vielä Kuopiossa Tokon SM-kisat (la-su), joihin ainakin ollaan menossa muita koiria vilkuilemaan ja ottamaan oppia tokotaitajilta.