Tylsääkin tylsempi treenipostaus taas. Kommentoikaa, jos haluaisitte välillä lukea jostain muustakin aiheesta!
Oltiin tänään poikkeuksellisesti treenaamassa jo tiistaina. Tiistaina treenit pitää Rönkön Sini ja ryhmät on tarkoitettu nuorille tai muuten kokemattomille koirille. Rata oli tänään sopivan vauhdikas, ilman suurempia jippoja. Perusjuttuja, joita me tällä hetkellä todellakin tarvittiin!
Treenin hailaitit oli ehdottomasti onnistuneet kontaktit ja kepit, jotka toimi tänään myös radan osana. Kontaktien ja keppien lisäksi radalla oli valsseja ja persjättöjä sekä muutama putki. Wilsonin kierrokset pysyi tänään syystä tai toisesta kohtalaisen hyvin hallinnassa eikä yli kuumenemista sattunut.
Analysoin ja taas analysoin treenien jälkeen sitä, miksi koiran kierrokset toisena kertana nousevat ja toisena eivät. Teidän arvauksenne on yhtä hyvä kuin minunkin, mutta erityisesti uskon sen johtuvan Wilsonin energiatasojen nousun lisäksi omasta toiminnastani. Sorrun ohjatessani helposti yli ohjaamiseen käsilläni ja äänelläni, jolloin koirasta näytän lähinnä tuulessa huojuvalta kiljuvalta linnunpelättimeltä. Saattaisi sitä itse kukin kiihtyä.
Erityisesti äänikäskyjen vähentäminen on tuntunut rauhoittavan Wilsonia. Tällä hetkellä pyrin antamaan korkeintaan yhden käskyn estettä kohden ja tavallisia hyppyjä en ohjaa äänellä ollenkaan. Erityisesti putkiin Wilson irtoaa yhdellä "putkeeen" käskyllä paremmin kuin "putkeenputkeenputkeenputkeen" käskyllä. Samoin kepit löytyvät sata kertaa paremmin yhdellä napakalla "kepit" käskyllä kuin "kepkepkepkepkep" käskyllä epämääräisten viittomien kera.
Täytynee siis löytää oma sisäinen zen, niin ehkä koirakin löytää omansa. Ommm!
Ps. Kohta on kesä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti