Viime keskiviikkona käytiin rälläämässä ACE:lla Tiian opeissa. Rata koostui lähinnä kahdesta suorasta pätkästä joiden välissä oli pari hankalaa ohjauskuviota. Ohjauskuviot sujuivat yllättävän hyvin, vaikka eivät olleetkaan ihan helppoja rataan tutustumisvaiheessa. Sanonta: "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty", pätee näemmä myös agilityyn. Rataan tutustuttiin tälläkin kertaa huolella ja kaikki ohjauskuviot kuivaharjoiteltiin moneen kertaan. Ja voisin vaikka vannoa, että jos koira ei olisi noin nopea, niin oltaisiin saatu rata puhtaasti läpi.
Se mitä hinkattiin ja treenattiin oikeastaan koko loppuaika ei ollutkaan radan hankalat ohjauskuviot vaan loppusuora. Suoraputki, muuri, pituus ja hyppy peräkkäin. Jos ja kun koira ei irronnut, ei tässä ollut mitään tsäänsejä. Lähetettiin koiraa siis itsenäisesti suoralle "menemenemene" käskyllä ja toinen oli palkan kanssa suoran päässä kirittämässä menoa. Ja voi tuota aropupu Wilsonia... vauhtia oli ihan hurjasti. Treeniä tarvitaan paljon ja tämä on ihan ehdottoman tärkeää opetella kunnolla, koska ei mun jalat vaan riitä vieressä pinkomiseen. Koira menee kuitenkin kovempaa kuin ohjaaja, niin miksi jättää tämmöinen treenaamatta kunnolla.
Toinen kotiläksy mitä saatiin, on merkkaukset. Tehtiin niin, että merkattiin este ja tarkoituksena oli lähteä kävelemään koiraa kohti. Koiran siis piti käydä hyppäämässä este ohjaajan selän takana, kun tämä oli esteen hypättäväksi merkannut. Ei onnistunut vielä.... toisaalta treeni oli ensimmäinen laatuaan. Tiian mukaan tämäkin on semmoisia must juttuja, jos aion selviytyä Wilsonin vauhdissa mukana.Tämäkin on siis treenilistalla, kunhan olisi aikaa treenata. Ehkä tämän viikon jälkeen vähän helpottaisi. Ja kohta päästäänkin jo mökillekin treenaamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti