Reeniä reeniä!

Huhhuh, yli viikon postaukseton jakso. Eipä me paljoa olla ehditty puuhaillakaan, koska koulu vie tällä hetkellä luvattoman paljon aikaa. Voisin kaikin mokomin käydä vain viikonloppuisin koulussa ja puuhailla muuten Wilsonin ja Ennin kanssa, harmi kun siitä ei saa rahaa. Se pikemminkin tuppaa kuluttamaan kukkaron melko lailla laihaksi. Aksaaminen kuitenkin tuntuu hetki hetkeltä enemmän omalta lajilta ja parasta siinä on se, kun näkee kuinka koira nauttii.

En ole pitkään aikaan kirjoitellut Ennin kuulumisista, joten seuraavaksi vähän niitä. Ennin kanssa ollaan melkein pari kuukautta treenailtu keppejä. Enni kyllä tekee keppejä jo kivasti, mutta ei sillä mikään kiire ole niitä suorittaa. Välillä tuntuu, että onkohan tämä laji nyt kuitenkaan ihan ominta Enniä, mutta sitten taas toisella  kerralla koira palaa halusta aksata... naiset! Toissa viikolla uskoni pistettiin toden teolla koetukselle, kun vein valeraskaudesta kärsivän hienohelman keppeilemään. Yhden kerran Enni teki kepit tosi kivasti ja sen jälkeen ei mitään, ei siis yhtään mitään. Rouva päätti, ettei kepit tänään huvita eikä nakit maistu. Siinä sitä sitten oltiin ja naureskeltiin kun rinsessa tuijotti kaukaisuuteen eikä ollut kuulevinaan "KEP KEP KEP" käskyjäni. Treenit jäi siltä kertaa melkolailla lyhkäisiksi ja vähän jännitti mennä uudestaan seuraavana maanantaina.

Viime maanantaina tähtimerkit oli kuitenkin kohdillaan ja hormoonit hyrräsi myötäpäivään. Enni suorastaan vaati päästä aksaamaan ja kepittelemään. Vauhtiakin oli enemmän kuin aikaisemmin ja koira suoritti kepit ilman, että minä kävelin vieressä. Sannakin totesi Ennin olevan taas kuin uudesti syntynyt, kun vertasi viime kertaan. Voihan naiset ja naisten vaivat!

Päästään Enninkin kanssa joulukuusta alkaen aksaamaan samaan ryhmään Wilsonin kanssa. Saa nähdä kuinka oma kunto kestää juosta kahden koiran kanssa. Ja miten hankalaa on mennä kahden niin eri tyyppisen koiran kanssa, Enni rauhallinen, Wilson villi jne. Joulukuussahan sen sitten näkee.

Wilsonin kanssa meillä meni viime keskiviikkona treenit tosi kivasti. Wilson oli paremmin kuulolla kuin yleensä ja irtosi tosi kauaskin esteille. Ja ne putket... Wilson on oppinut ihan itsestään viime viikon aikana mitä se "putkeen" nyt oikein meinaa ja aina kun huusin sille "putkeen", se juoksi ensimmäiseen löytämäänsä. Vielä viime viikolla kuljettiin vahvasti sinne minne mamman kädet osoitti.

Rata mitä tehtiin, oli ehkä tähän astisista mun lemppari. Paljon tarkkuutta ja sai oikeasti pistää itsensä peliin juoksemalla koiran kanssa kilpaa. Ensin siis mutkaputkeen, josta pituudelle, sieltä irtoaminen hypylle ja loppuun kiihdyttelu suora putki, rengas ja muuri. Alku sujui paljon yli mun odotusten ja Wilson irtosi tosi makeesti tuonne kolmoselle. Meijän ongelmaksi muodostui tuo rengas. Se on esteenä muutenkin vaikea ja tuo hallilla oleva rengas jotenkin vielä muita vaikeampi, kun se on niin avonainen. Aivan kuin se kelluisi suoraan ilmassa. Vaikeutta lisäsi vielä se, että putkesta tultiin TÄYSII ja vauhti ei ehtinyt ihan hidastua kuuntelu nopeuteen ennen rengasta.

Harrin kanssa päätettiin toinen kierros vahvistaa tuota rengasta ja tehtiin silleen, että mentiin tuo suoraputki ja sen jälkeen pelkkä rengas. Tässä vaiheessa Wilson kiiti joka kerta renkaan ohi ja minä korjasin ja palkkasin. Tuntui ettei jätkä oikein hoksannut vieläkään hommaa, mutta toisin kävi. Käytiin hetki pihalla mietiskelemässä ja taukoilemassa ja kun tultiin viimeiselle kiekalle Wilson meni tuon putki-rengas tehtävän joka ikisellä kerralla juuri oikein. Jotain älyllistä toimintaa siis oli havaittavissa myös radan ulkopuolella. Päästiin lopettamaan treenit tosi hyvin mielin, kun koko homma oli mennyt juuri niin putkeen kuin putkeen voi mennä.

Näytelmiinkään ei ole enää kuin viikko. KÄÄKS! Käytiin äsken koulun pimeällä kentällä treenaamassa salaa ja hyvinhän tuo ravasi ja seisoi, asia erikseen kun koiria on ympärillä satoja.

PS. Jos jollain on mielessä joku postausidea tai on joku juttu mistä haluaisi lukea enemmän, niin saa laittaa tulemaan.

Loppuun vielä syötävän ihanat Wilsonin melkein veljet ja siskot. (Sama isä Bumtsi Bum Puzzling Bi Colour ja emä Ennin sisko Abunadantia's Royal Smile)

Siskot <3 (c) Maarika Pirinen

Velipojat (c) Maarika Pirinen

(c) Maarika Pirinen