Enni oli eilen treeneissä niin makea. Tehtiin kuutta keppiä ja tarkoituksena oli, että vaihdan puolta samalla kun Enni pujottelee. Enni ei mun hyppelyistä häiriintynyt vaan, nami oli selvästi minua kiinnostavampi. Enni on myös hoksannut, ettei namia saa, jos jokaista keppiä ei pujottele oikein.Lopuksi tehtiin myös vauhtiharjoituksia eli juoksin itse kirittämässä koiraa sen edellä. Ja taas kuinka hienosti Enni meni. Pujottelun rytmi alkoi löytyä ja se näytti jo ihan oikealta pujottelulta eikä lönköttelyltä. Tästä on huippua jatkaa trainigsiin, jossa päästään jatkamaan sekä keppejä että muitakin esteitä.
Olen tässä pohtinut, kuinka vaikeaa tulee olemaan kahden koiran ohjaaminen. Enni on niin rauhallinen ja tarvitsee koko ajan kehuja, jos se yhtään innostuu. Enni palkkautuu parhaiten namilla ja sitten pallolla. Enni jaksaa kuunnella ohjaajan ohjeita, eikä ole suuna päänä menossa. Ja no Wilson... on täysin Ennin vastakohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti