Wilson vs. Kawasaki Ninja

Käytiin tänään Wilsonin kanssa pällistelemässä autoja. Meillä on tuossa lähellä tosi vilkas liikenteinen tie, joten tyydyttiin istuskelemaan ja katselemaan näin ekalla kerralla vähän kauempaa. Aluksi ne kovasti jännittivät, mutta hetken tiukasti jalkojen välissä tuumailtuaan poika pisti jo leikiksi, eikä enää ollut huomaavinaankaan niitä.

Nähtiin tänään myös lenkillä pieni poika äitinsä kanssa. Tulivat meitä kohti ja kuulin pojan sanovat äidilleen "Voidaanko ottaa tuosta kuva!" Ajattelin tottakai, että nyt puhuttiin söpöstä shetlantilaisesta ja kovasti hymyilytti. Poika tuli sitten meidän kohdalle ja juoksi suoraan meistä ohi vihreän moottoripyörän luokse. Ei tainnut koko pentua edes huomata, vaikka W olisi kovasti halunnut mennä tutustumaan. Miten kukaan voi olla huomaamatta tuollaista söpöliiniä. Tottakai uuden karhea vihreä kawasaki Ninja on hieno, mutta ei se kyllä Wilsonin kanssa paini edes samassa sarjassa...

Wilson löysi myös uuden lempiherkkunsa kun se sai maistella kanaa. Vielä kertaakaan ei ole kuppi ollut yhtä tarkkaan nuoltu kuin tänään. Raksuja toki jäi tänäänkin syömättä, mutta kaikki kananpalat upposivat parempiin suihin. Jauhelihakin on maistunut, mutta kana oli selvästi jotain vielä parempaa, ehkä tästä saammekin herkun koulutuksen avuksi. Muuten Wilson ei tunnu oikein kiinnostuvat ruuasta palkkana, leikkiminen on paljon parempaa. Ainut ongelma lelujen käyttämisessä on se, että koko koira käy silloin niin kovilla kierroksilla, ettei malta keskittyä muuhun kuin lelun saamiseen.

Missä pentu loppuu ja pehmolelu alkaa?

Ensimmäinen päivä!

Kyllä tämä koiran omistajan arki on sitten niin ihanaa! Wilson kotiutui eilen iltapäivästä. Heti sisälle astuttuaan kävi nuuskuttamassa kaikki paikat ja alkoi sen jälkeen riekkua ja leikkiä leluilla. Ei siis minkään laista arkuutta/jännitystä.

Wilson on todella itsenäinen, eikä juurikaan piittaa minun ja Joonaksen menoista tai tuloista. Jätettiin se eilen hetkeksi itsekseen ja kun tultiin takaisin n. 10 minuutin päästä jätkä nukkui edelleen samalla paikalla. Hyvä että jaksoi edes vilkaista, kun tultiin takaisin. Tämän kanssa tuskin tulee mitään ongelmia yksin olon kanssa. Puru vimma on toisaalta kova ja kaikkea pitää maistaa, että toivottavasti W ei ryhdy remontti- ja sisustushommiin. 

Päivän mittaa Wilson löysi "omaksi paikakseen" sohvan vierustan, eikä oma, makuuhuoneeseen sijoitettu, peti kelvannut. En tiedä onko olemassa yhtään koiraa, joka olisi ottanut pedikseen sen paikan minkä omistaja on ajatellut etukäteen. W nukkui myös yönsä tässä samaisessa paikassa, eikä sitä tuntunut yhtään haittaavan vaikka me muut nukuttiinkin toisessa huoneessa. Omistaja taisi olla ainut, jota järjestely vähän harmitti, koska helpompi olisi yölläkin seurata kaverin touhuja ja se nukkuisi sängyn vieressä.

Yö sujui kaikesta päätellen hyvin, pikkuisen kuului itkua ja jossain välissä W innostui leikkimään ja syömään luutaan. Kaiken kaikkiaan yö sujui juuri niin kuin pitääkin, eikä aamullakaan ollut kuin yhdet pissit lattialla. Aamulla heräsin jo viideltä(!), koska kurkku oli kipeänä ja nenä vuoti. Sen siitä saa, kun vappuna hyppii liian vähissä vaatteissa. Nappasin sitten pennun syliini ja kiikutin sen pihalle. Hetken tutkailun ja nuuskuttelun jälkeen Wilson teki kaikki tarpeensa ulos. JES!

Wilsonin "oma paikka"

Ruuan kanssa on meinannut olla vähän "ongelmaa", koska leikkiminen, riekkuminen, tutkailu ja nuuskuttelu on paljon mielenkiintoisempaa. Yksi nappula siellä toinen täällä. W käy aina hakemassa yhden nappulan kiposta ja rouskuttelee sen samalla, kuin pinkoo jo leikkimään. Eiköhän tuo tuosta opi, kunhan tajuaa, ettei kuppi jää maahan koko päiväksi.

Nappula suuhun ja menoksi...

Wilson

Heipä hei, ajattelin pistää ihka ensimmäistä kertaa blogin pystyyn. Meille tulee vappupäivänä kotiin pieni sininen shetlantilainen, Wilson. Tarkoitus olisi kirjoitella tänne poitsun kuulumisia ja edesottamuksia, kunhan hän kotiutuu. Ajatuksena on, että suuntaamme rokotuksien jälkeen agiliidon alkeiskurssille ja meitä toivottavasti näkee myös mätsäreissä ja näyttelyissä. Satunnaisesti saatan kirjoittaa myös vanhempieni shetlantilaisesta Ennistä ja omasta rakkaasta harrastuksestani ratsastuksesta.