Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka tulevat treenit jo kolkuttelevat ovella huomenna, paneudun hetkeksi viime viikkoisiin ohjattuihin. Tehtiin taas kahta erilaista pätkää joista ensimmäinen merkattu piirrokseen vihreällä ja toinen oranssilla.
Vihreä pätkä tuotti paljon enemmän päänvaivaa ja sitä tehtiinkin pidempään kuin tuota toista. Ensimmäinen ongelmakohta oli heti kolmosesteen jälkeen, sillä siinä olisi pitänyt ehtiä tehdä valssi. Huom. olisi pitänyt ehtiä. Koira oli jo menossa jossain tuolla muurin ja putken välissä, kun tämä täti sai itsensä käännettyä valssiin. Onneksi Wilson haki kakkosesteen hyvin, niin sain siinä lopulta sen verran etumatkaa, että ehdin survoa sen valssin sinne kolmosen ja nelosen väliin.
Puomi oli tänään super hieno. Niin hieno, etten meinannut edes uskoa sitä todeksi. Aikaisemmin Wilson on kyllä juossut puomin lujaa ja pysähtynytkin päähän suunnilleen oikeaan kohtaan. Tänään kaiken tämän lisäksi Wilson kesti minun liikettäni ja odotti vapautuskäskyä, mikä teki tästä kerrasta niin superia! Koira siis piti jättää puomille odottamaan ja mennä itse pakkovalssaamaan seiskalle. Kerran Wilson lähti mukaani ilman vapaa-käskyä, mutta korjauksen jälkeen napotti siellä niin hienosti. Tehtiin puomilla tällä kertaa töitä melko pitkään ja toistoja tuli viidestä kymmeneen. Jokaisella kerralla Wilson teki edellistä kertaa paremman puomin ja minä pääsin kokoajan irtoamaan paremmin. Huippua!
Toinen päivän yllätys tuli oranssilla radalla. Siellä oli oikeastaan kaksi yllätystä, nimittän ne kepit ja taas kerran tuo A. Minun pitäisi ehkä pikkuhiljaa alkaa uskoa, että Wilson ihan oikeasti kepittelee ja handlaa myös nuo kontaktit. Tehtiin keppejä tänään ensimmäistä kertaa radan osana, kepit olivat kuitenkin vain ykkösesteenä. Wilson kesti hyvin vedätyksen ja pääsin juoksemaan edeltä keppien päähän odottamaan lähtöä seuraavalle esteelle. Pujottelu alkaa jo pikkuhiljaa näyttää pujottelulta, eikä hiipimiseltä. Wilson on alkanut löytää rytminsä ja nopeutensa, eikä enää etene niin varovasti kuin aikaisemmin.
Ja kuten mainitsin, myös A oli hieno. A:lla 2on-2off pysähdys meinasi tulla väkisin liian myöhään, koska vauhti oli niin hurja. Jarrujen puutteellisuudesta huolimatta Wilson kesti taas liikettä, eikä singonnut suoraan edessä olevaan putkeen. A:n kanssa on ehkä syytä pysähtyä joku päivä pohtimaan juoksu aan mahdollisuuksia, sillä kovasta vauhdista 2on-2off rasittaa koiran etutassuja melkoisesti.
Este numero 14 tuotti yllättävän paljon päänvaivaa, vaikka se olikin vain perus takaakierto. Vaikeaksi este tulee, jos koira keksii, että siitä pääsee nopeammin juoksemalla sen ali. Ja se juoksee yhä uudestaan ja uudestaan sen ali, myös silloin, kun esteen korkeutta on pudotettu 10cm, ettei se mahtuisi sieltä ali. Onneksi koirat unohtavat tällaiset keksinnöt yleensä yhtä nopeasti kuin ovat keksineetkin ne. Lopulta ongelma korjaantui, kun hypytin esteen kerran toisesta suunnasta. Pitänee kuitenkin varailla aikaa koirahierontaan, ihan vain varmuuden vuoksi, sillä hyppäämättömyys ei ole Wilsonille yhtään tavanomaista. Toki esteet olivat tänään 40cm ja tällä korkeudella se on hypännyt vasta muutamia kertoja, että vähän saattoi myös puntit tutista ja estekorkeus jännittää pientä koiraa.
Jos vielä mainitsisin yhden onnistuneen pätkän radalta, olisi se ehdottomasti este nro. 16 ja siinä tehty takanaleikkaus. Jos katsotaan meidän treenejä vähän taaksepäin, ovat nuo takanaleikkaukset olleet aina niin ja näin. Koira on aikaisemmin suihkinut minne sattuu tai ainakin jäänyt käteen kiinni räyhäämään. Tänään takanaleikkaukset kuitenkin onnistuivat ja näyttivät jopa ihan sujuvilta.
Tämmöinen treeni tältä erää, katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Näkymisiin!
